Kerro vaivasta
-
- Kitisijä
- Viestit: 9426
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Joku perkele tässä polvessa nyt on. Onhan tää kuvattu ja kaikkee kun ekan kerran pamahti kunnolla, mutta diagnoosi hepreaa ja kun yritin saada suomennoksen, lääkäri mutisi niin pahasti että en saanut mitään selvää. Ja pyysin toistamaan vaikka kuin monta kertaa. Puhukaa selvästi saatana.
Eli pari päivää vihlonut oikeeta polvee, tonne polvilumpion alle. Joskus tuntuu että joku iskis sinne puukon, kävellessä tahtoo välillä jalka pettää alta. Ylämäkeen kävelyssä polvessa tuntui todella oudolta, kipeeltäkin. Ei särje kauheesti eikä oo turvonnut.
Eli pari päivää vihlonut oikeeta polvee, tonne polvilumpion alle. Joskus tuntuu että joku iskis sinne puukon, kävellessä tahtoo välillä jalka pettää alta. Ylämäkeen kävelyssä polvessa tuntui todella oudolta, kipeeltäkin. Ei särje kauheesti eikä oo turvonnut.
Joko hommasit ne neopreeniset polvituet/-lämmittimet? Tarjoan niitä pakettiratkaisuna kaikkiin vaivoihin (viinan lisäksi) kuten atk-tukihenkilöt koneen buuttaamista. Itselläni oli muutama vuosi sitten mystinen polvivaiva, johon ei löytynyt mitään ratkaisua. Meni pari kuukautta könkätessä kunnes vittuunnuin ja menin kylmästi salille kyykkäämään; saisinpahan pahimmassa tapauksessakin polvet kunnolla paskaksi jolloin niistä löytyisi jotain diagnosoitavaa vikaa ja niihin löytyisi korjausehdotuksia. Sillähän ne korjaantui kuin taikaiskusta kun vähän aikaa nosteli hampaat irvessä kunnes polvet lämpenivät. Päättelin vian johtuvan kylmyydestä joten hommasin ne polvituet enkä ole sen jälkeen kipeää polvipäivää nähnyt. Pari kertaa olen unohtanut laittaa tuet polviin kun olen fillaroinut salille jalkapäivänä, ovat kipuilleet täsmälleen samalla lailla ennen lämpenemistään silloinkin. En tiedä, auttaisiko sinun vaivoihisi, mutta kokeilematta jättäminen ei ainakaan auta, eli kannattaa kokeilla.Stinky kirjoitti:Joku perkele tässä polvessa nyt on. Onhan tää kuvattu ja kaikkee kun ekan kerran pamahti kunnolla, mutta diagnoosi hepreaa ja kun yritin saada suomennoksen, lääkäri mutisi niin pahasti että en saanut mitään selvää. Ja pyysin toistamaan vaikka kuin monta kertaa. Puhukaa selvästi saatana.
Eli pari päivää vihlonut oikeeta polvee, tonne polvilumpion alle. Joskus tuntuu että joku iskis sinne puukon, kävellessä tahtoo välillä jalka pettää alta. Ylämäkeen kävelyssä polvessa tuntui todella oudolta, kipeeltäkin. Ei särje kauheesti eikä oo turvonnut.
Olen kanssa selkävammanen. Selkäranka on suora tuolta alhaalta vaikka pitäisi olla pientä kaarta olemassa. Tahtoo tarkottaa sitä, että saan hyvinkin helposti selkäni kipeäksi.milli kirjoitti:^hei hyi apua!
Nooh, tässä miettii.. että miten sitä selviytyisi edes vauvan kanssa, kun en saa tuon kakkaselän takia edes nostaa mitään tai kannella mitään pitkiä matkoja/aikoja.
Eipä se juuri vauvan kanssa ole vihoitellut, muistaa vaan tietyissä jutuissa (kuten pienenä vaipanvaihto oikealla korkeudella, nostaminen jalat koukussa) oikeat selkäystävälliset asennot niin pitäis olla hyvä.
Niin, mulla on siis niskarangan /kaularangan tyrä, joka välillä äityy niin pahaksi, ettei pysty ees hengittämään ilman hillitöntä kipua.RP kirjoitti:Olen kanssa selkävammanen. Selkäranka on suora tuolta alhaalta vaikka pitäisi olla pientä kaarta olemassa. Tahtoo tarkottaa sitä, että saan hyvinkin helposti selkäni kipeäksi.
Eipä se juuri vauvan kanssa ole vihoitellut, muistaa vaan tietyissä jutuissa (kuten pienenä vaipanvaihto oikealla korkeudella, nostaminen jalat koukussa) oikeat selkäystävälliset asennot niin pitäis olla hyvä.
Nooh, onneksi toi voi parantua, että on toivoa, mutta miten kauan siinä kestää...
Avokki oli siis se, joka kyseenalaisti tuon minun kykyni huolehtia vauvasta tuon selän/niskan takia.
-
- Kitisijä
- Viestit: 9426
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Moon kans. Pitkä notkoselkä, jossa skolioosia. Vasta vikat viisi vuotta olen ollut lähes vaivatta. Kaikki kiertovenytykset ovat välttämättömiä, sitten tietyt punttiliikkeet olen jättänyt kokonaan pois.RP kirjoitti:Olen kanssa selkävammanen. Selkäranka on suora tuolta alhaalta vaikka pitäisi olla pientä kaarta olemassa. Tahtoo tarkottaa sitä, että saan hyvinkin helposti selkäni kipeäksi.
Yliuuttunut ja liian pieni hurmossetä.
Mainostan taas kantoliinoja, sillä oikein sidottu sellainen pakottaa jatkuvasti pitämään selän täydellisessä ryhdissä ja muokkaa lihaksia ylläpitämään tuota ryhtiä myös ilman liinaa. Lapsen riittävä kanniskelu liinassa jopa parantaa selkävaivoja.milli kirjoitti:Avokki oli siis se, joka kyseenalaisti tuon minun kykyni huolehtia vauvasta tuon selän/niskan takia.
No niin, saaga jatkuu. Eihän siitä sappirakon poistosta tähystysleikkauksella sitten tullut ns. hittojakaan, vaan aikansa ronkittuaan kirurgi oli sitten päättänyt siirtyä avoleikkaukseen. Nyt mahassa on siis tähystysreikien lisäksi aika törkeä, sardiinipurkkihenkinen avoleikkaushaava. No, sappirakko on kuitenkin nyt sitten roskiksessa, mutta eipä ole olo kyllä avoleikkauksen jäljiltäkään kovin kukkea. Viikon-parin sairaslomakin vaihtui samalla min. kolmen viikon pakkolomaksi. Toivottavasti tämän jutun harrastaminen päättyi nyt kuitenkin sitten tähän.urpiainen kirjoitti:Olisi taas pitänyt uskoa omaa internet-diagnoosiaan eikä työterveyshuollon ammattilaisia, niin olisi voinut säästyä puolentoista kuukauden toistuvalta tuskailulta. Ei ollut vatsataudin jälkimaininkeja ei, vaan tuo kakkosvaihtoehtoni eli sappikivitauti. Nyt on sappikivet poistettu nielun kautta tähystyksessä, ja seuraavaksi sitten jonotetaan sappirakon poistoleikkausta. Kaikkea sitä. Ehkä tämä silmien keltaisuuskin kohta helpottaa.urpiainen kirjoitti:Jossain ketjussa puheltiin parast'aikaa kiertävästä vatsataudista. Jos se on tämä, joka minua on nyt vaivannut, niin onpa harvinaisen ärhäkkä: toivottavasti vauvanne eivät tätä saa.
Viime arkiviikon loppupuoli meni maatessa sängynpohjalla; jos yritti nousta ylös, ja välillä muutenkin, tuli aika voimalla suihkua kummastakin päästä. Lauantaina kuvittelin sitten oloni normalisoituneen, mutta ilmeisesti sisuskaluni eivät vieläkään ole toipuneet tuosta mylläkästä. Viime yönä kävi jo toista kertaa sitten niin, että tuossa ilta-yhdentoista maissa alkoi ylävatsaa jotenkin kramppaamaan aika helkkarin kivuliaasti. Mitään kuvotusta ei tuntunut, mutta tuskainen olotila sai aikaan aika mehevän oksennuksen joka tapauksessa. Nukkumisesta tai edes makuuasennosta ei oikein voinut haaveillakaan. Sitten tilanne vain yht'äkkiä laukesi aamuyöstä ja olo oli taas normaali. Aika moista, kun varsinaisen taudin päättymisestä on kuitenkin jo päiviä.
Tai siis toivottavasti tämä on vatsatautini jälkimaininkeja, enkä ole hankkinut jotain helkkarin refluksi-sappikivi-suolisyöpää.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
-
- Kitisijä
- Viestit: 9426
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03