Niin, vaikka mua ei usein tältä kantilta ymmärretäkään, mun mielestä eläimen hankkiminen on vähän kuin lapsen hankkiminen. Molemmat ovat avuttomia, täysin huoltajastaan riippuvaisia rääpäleitä, jotka rajoittavat elämää aika tavalla.Mayah kirjoitti:Hankin elukan vasta sitten kun mulla on sille oikeasti aikaa, mulla on siihen varaa ja mulla on auto. Tai sitten hankin silloin lapsen.
Vaikka todella eläinrakas olenkin, oon jotenkin ajatellut sillä tavalla että eläimet, lapset ja omakotitalot hankitaan vasta sitten, kun siinä on 2 ihmistä päättämässä yhteisistä, kenties loppuelämää koskevista asioista.
Ja kyllä se on mulle aika ehdoton nou-nou, jos naisella on edellisestä suhteesta lapsia. Eläimet eivät toki oo ihan yhtä vakava nou-nou periaatteellisella tasolla, mutta käytännön tasolla monesti valitettavasti on.
Ja mitä tohon siedättämiseen tulee, niin vasta mä viimeksi seurustelin 2½ vuotta kissanaisen kanssa, jonka luona kävin pieniä annoksia kerrallaan ja pidemmät yhteiset ajat yleensä sitten mun luona. Eipä tuo allergia valitettavasti tuntunut aikaa myöten helpottuvan. Jos siitä nyt jotain positiivista jäi käteen, niin paremman allergialääkkeen löytäminen.