Mammailu

[ninnithequeen]

Mastermamma Manala iskee jälleen.

[ninnithequeen]

Eikai tuo herranjumala tee hampaita jo? Koko ajan tumput suussa ja äkäinen.

En muista millon Nitalla puhkes ekat

[Elppis]

Eikai tuo herranjumala tee hampaita jo? Koko ajan tumput suussa ja äkäinen.

En muista millon Nitalla puhkes ekat

Kuuluu ikään

Meillä puhkes eka hammas 5kk iässä, mut niitä tehtiin jo 3kk iästä. Systerin samanikäinen syö myöskin noita nyrkkejään Ninni.

[par-sky]

tää saattas kuulua "kerro vaivasta" osioon, mutta päätyi nyt tänne.

Raskaus ei vaan tunnu sopivan mulle. Kävin eilen kävelemässä vähän pitemmän lenkin ja sitä myöten sitten kehitin ihan tolkuttoman säryn selkään ja lantioon. Sekin menis, kun vaan makais, mutta yöllä kun joutuu käymään vessassa. Enkä tietenkään päässy enää ite pöntöltä ylös. Siellä sitten istuin pytyllä ja huhuilin miestä kunnes se tuli nostaan mut siitä ylös..

On se raskaus ihanaa aikaa joo.

[Leila]

On se raskaus ihanaa aikaa joo.

En edes tiedä millä viikoilla olet, mutta melkein uskallan luvata, että tuosta se vaan paranee. Raskaana oleminen on nimensä mukaisesti raskasta olemista.

Minun oma penska ei vaan älyä syntyä. Nyt on jo kymmenen päivää yli lasketun ajan. Olen pirun kipeä koko ajan, supistelee välillä ihan hyvin mutta sitten loppuu. Iltaisin sikiö liikkuu paljon ja työntää päätään alavatsassa ja se koskee ihan sikana. Tällä hetkellä ei pysty paljon muuta tekemään kuin ihan välttämättömimmät kotityöt, syömään ja makaamaan sohvalla. Plääh.

[ninnithequeen]

Voimia kaikille kärsiville, tiedän todella mitä se on. Pojan kanssa ihan hirveetä tuskaa....ja selkäsäryt ja vuodelepoa ja argh! Supisteli mullakin monet kerran mutta aina loppu. Siksipä mentiinkin sinne sairaalaan niin myöhään ja 7 cm auki ja alle 2 h että poika tuli ulos.

[Leila]

Mut on raskaana olemisessa se hyvä puoli, että se ei ole ikuista. Jossakin vaiheessa se on ohi! Sitten voi vaan muistella kaikkea ihanuutta mitä siihen liittyykään...

[Leila]

Siksipä mentiinkin sinne sairaalaan niin myöhään ja 7 cm auki ja alle 2 h että poika tuli ulos.

Tuota mä vähän jännitänkin, että en itsekään osaa lähteä ajoissa sairaalaan tai että synnytys sitten alkaessan etenee nopsasti. Siinä ei ehkä ehdi enää mitään epiduraali- tai spinaalipuudutuksia laittaa, vaikka sellaista olen nyt ajatellut toivoa.

[ninnithequeen]

^Suosittelen spinaalia.

[ninnithequeen]

Ja en ny haluu pelotella mutta serkkulikka teki kolmannen lapsensa sänkyyn kun ambulanssikaan ei ehtinyt paikalle

[Elppis]

No mut onneksi suunta on yksi, harvoin ne lähtee ylöspäin kiipeämään

Mulla tais olla maailman helpoin raskaus, kostautui sitten lapsen ollessa "hippasen" vaikeampi 1-7kk iässä. Silloin tuntui siltä, et jos olis pitänyt valita, olisin mielelläni ottanut kivut ja säryt, kuin 24/7 huutavan epätyytyväisen lapsen.. En siis kuitenkaan missään määrin vähättele teidän kipuja, jaksut kaikille kärvisteleville!

Alex meni 15 päivää yli lasketun ajan, kyllä siinä alkoi loppusuoralla jo melkein perspäästä työntämään lasta ulos.

Leila, kokeiles doggystyleä, sillä se ulostautuu! (toomuchinfo)

[par-sky]

Ei se särky pelkällään, panadoli tepsii ainakin vielä edes jotenkin, vaan nimenomaan se kun ei pysty liikkumaan.

Nyt on 22+4, eli oottelen vaan miten tää tästä kehittyy.

[Elppis]

Nyt on 22+4, eli oottelen vaan miten tää tästä kehittyy.

Siis mikä estää liikkumasta? Mulla oli tossa vaiheessa +0.5kg ja pieni pömppö - apua, tsemppiä sulle!

(älä huoli, mulla tuli painoa siis 15kg, eli ei oo itään jeesustelua, vertailin vaan mielessäni miten erilaista voi olla)

[par-sky]

^ei mulle oo tullu painoa yhtään lisää, itseasiassa paino on tippunu 4 kg raskauden alusta. Maha on kyllä kasvanut, mutta ei sekään nyt mikään jättimäinen oo. Näyttää lähinnä kunnioitettavalta kaljamahalta.

Ongelma on nimenomaan se selkä/lantiosärky, siis ihan suomeksi kipu joka estää liikkumasta normaalisti. Mies tais hävetä mua vähän lenkillä kun pysähdyin vajaan kilometrin välein heiluttamaan persettä että särky vähenis tai menis muualle.

itsepäisyyttäni en oo luopunut liikunnasta, vaikka tuntuukin menevän linjalla että mitä enemmän liikkuu, sitä enempi särkee. En sitten tiiä että onko se vaan löydtyvät paikat, muuttuva painopiste, lihaskunnon repsahtaminen vai huono seisoma-asento. Plääh.

Jos on jotain hyviä vinkkejä, niin otetaan ihan mielellään vastaan. Lisään liikuntaa, vähennän sitä? Vaihdan uinnin ja kävelyn takasin salitreeniin? Keskityn meditoimaan? Tähän asti saadut kun on linjalla "joo-o, on se ikävää."

[Jenny Daa-aah! ling]

^ Mulla vähän erilaisia raskauksia ja kaikissa pidin suht tiukasti saman linjan eli; en liiku kun tuntuu pahalta. Kroppaa kuunnellessa vedin hikijumppaa vielä kuukaus ennen tätä vikaa synnytystä, ekassa pitkässä raskaudessa tuskin kävelin portaitakaan puolivälin yli päästyäni... Uiminen tuntuu paskalta sekin? Kokeile jotain rauhallisia venytyksiä kotioloissa, saattaa olla, että kropan olotila muuttuu ihan muutamassa viikossa siedettäväks (liitoskipuja odotellessa, keskitä energias johonkin alakroppaa aukoviin ja mahd rentouttaviin liikkeisiin). Tsemps.

[ninnithequeen]

Ristiäiset meni hyvin. Kumpikaan mummi ei tullut paikalle mutta faijani tuli. Ja Ukkokulta sisään kirkkoon poikaa tervehtimään ja tuomaan hopeisen korun hälle. Hemmetti soikoon että repesin itkuun. Ja pojan isästä kuulunut yllätys mitään.

Pokka ei pitäny kellään kun pappi alkoi lataamaan juttua saati laulamaan. Perskeles. Oli ihan liian hauskaa vaikka puolet porukasta puuttuikin.

[Leila]

Pääasia että ristiäisissä on edes kummit paikalla. Tosin sekään ei taida olla ihan pakollista, ainakin mies on yhden meidän kummilapsen ristiäiset missanut.

Par-skylle; tee tosiaan sitä mikä hyvälle tuntuu. Uiminen on sopinut mulle vaikka olenkin ollut jostakin kohti kipeä n. raskausviikolta 8 lähtien. Isonkin mahan kanssa vedessä on helppo ja "notkea" olo. Lisäksi itse olen huomannut, että kivut vaihtelee raskauden edetessä. Se mikä nyt tuntuu epämukavalle voi ollakin ihan miellyttävää muutaman viikon päästä.

[ninnithequeen]

^Juu ei ole pakollista olla kummien ees paikalla, kaikki kolme olivat toki. Sylikummi missasi toisen kummilapsensa ristiäiset juurikin siksi että piti poikaa pittää sylkyssä. Sattuivatkin samalle päivälle ja kellonajalle Molemmat meistä äideistä vei viikon välein synnyttelemään kiireellä niin oli kai loogista että on kummikin sitten Plus vanha vanha duunikaveri. Broidi oli yks kummi ja ikivanha kaveri, jonka kanssa isosenakin oltiin vuodet kolmas.

Mutsi olisi kyllä tullut, muttei 40-asteen kuumeessa oikeen voinut. Toinen mummi (rekkiksen äiti) oli täysin tiedoton asiasta vaikka laitoin kyllä viestiä milloin ovat ja mistä. Ja rekkis väitti kertoneensa. No paskat. Se mitään ollut kertonut. Ja nää pääsiäispyhät verotti muutenkin "hiukan" vieraita, mutta ei se mitään, tärkeimmät olivat paikalla kuitenkin. Ja hauskaa oli myös Meidän kummit on ihania ja pappi aivan loistava

[Stadinarska]

^Juu ei ole pakollista olla kummien ees paikalla, kaikki kolme olivat toki. Sylikummi missasi toisen kummilapsensa ristiäiset juurikin siksi että piti poikaa pittää sylkyssä. Sattuivatkin samalle päivälle ja kellonajalle Molemmat meistä äideistä vei viikon välein synnyttelemään kiireellä niin oli kai loogista että on kummikin sitten Plus vanha vanha duunikaveri. Broidi oli yks kummi ja ikivanha kaveri, jonka kanssa isosenakin oltiin vuodet kolmas.

Mutsi olisi kyllä tullut, muttei 40-asteen kuumeessa oikeen voinut. Toinen mummi (rekkiksen äiti) oli täysin tiedoton asiasta vaikka laitoin kyllä viestiä milloin ovat ja mistä. Ja rekkis väitti kertoneensa. No paskat. Se mitään ollut kertonut. Ja nää pääsiäispyhät verotti muutenkin "hiukan" vieraita, mutta ei se mitään, tärkeimmät olivat paikalla kuitenkin. Ja hauskaa oli myös Meidän kummit on ihania ja pappi aivan loistava

Onnea vauvukasta ja nimestä . Ootsäviel rekkiksen kaa? Eli tuleeko susta Ninni Reckis?

[ninnithequeen]

^Ei edelleenkään.

[Manaaja]

Ja Ukkokulta sisään kirkkoon poikaa tervehtimään ja tuomaan hopeisen korun hälle.

Mä en vaan käsitä.

Äijäparka. Niin täynnä rakkautta sua kohtaan jota sä et todellakaan ansaitsis. Ja sä kyselet että vieläköhän se tykkää susta.

Surku.

[ninnithequeen]

^Tai ehkä se on vaan kymmenen vuoden kiintymystä?

Mut joo. Ihan käsittämätöntä. Iso parku pääs ja siinä kun pyyhin silmiäni ni eiköhän faija just sillon kävele sisään kahvihuoneeseen...katto hiukan pitkään, ja toki juttelivat kovasti vuoden tauon jälkeen UK:n kanssa. Ja mää vollotin ja yritin peitellä. Hitto. Kamalaa, mut kerrankos sitä....

[Manaaja]

^Tai ehkä se on vaan kymmenen vuoden kiintymystä?

Nii just. Just sitä se vaan on. Älä ota sitä niin vakavasti. Kohtele vaan edelleenkin kuin pelleä ja kuse naamalle.

[Mida]

par-sky:

http://pelvicgirdlepain.com/pelvic-girdle-pain.htm

Lantiotukivyo tai pitka huivi/kangas pari-kolme kierrosta tiukasti lantion ympari sidottuna voi auttaa. Minakaan en liikkuisi yhtaan enempaa kuin on pakko, jos kipu estaa. Lisaa luiden liiketta suhteessa toisiinsa ja lisaa liitosten artymysta. Siis jos kipu on liitoksista lahtoisin.

Mulla liitoskipuja jo nyt joitain viikkoja (rv 15+1), mutta vain hapyliitoksessa, kuten aiemmillakin kerroilla. Viela tosi lievaa, mutta viimeksi jo sen verran pahana lopussa, etta talla kertaa aion sitoa lantiota pakettiin heti kun alkaa pahentua.

Sairaalasynnytyspelko nostaa paatansa, mutten oikein uskaltaisi edes menna sairaalaan ennalta puhumaan aiheesta. Suunnittelematon kotisynnytyskin olisi helpotus. Ah, kai sinne pitaisi varata aika menna juttelemaan, jos vaikka loytyisi joku yhteisymmarrys ja luottamus siihen etteivat rutiinit ja toimenpiteet jyraa uhriksi samantien kun sairaalaan saapuu. Ma en kaipaa katiloa muuhun kuin seuraamaan sydanaania ja niitakin mahdollisimman harvoin. Muutoin sais pitaa napit irti, etta saisin itse synnyttaa. Ja puuttua saa vain jos sydanaanissa on jotain haikkaa. Ma haluaisin mahdollisimman turvallisen synnytyksen ja tiedan, etta parjaan hyvin ilman riskeja sisaltavia puudutteita, kunhan mulla on tilaa ja rauhaa synnyttaa. Mut jos synnytysrauhaa hairitaan liikaa, en ole ollenkaan varma, etta parjaanko ja tuleeko ongelmia siita, jos adrenaliinitaso lahtee nousuun, koska en voi luottaa katiloihin ja sairaalaan ylipaansa.

Siksi ma haluaisin synnyttaa kotona aiemmin tavatun katilon kanssa, jonka kanssa on ehditty rauhassa keskustella millainen synnyttaja olen ja millaista apua toivon ja miksi.

Sita jaksetaan vaan jankuttaa, etta kotisynnyttaja kantaa vastuun itse mahdollisista ikavista seurauksista, mutta kylla on vastuu synnyttajalla siitakin, etta hakeutuuko sairaalan tuomien riskien aareen. Ma koen, etta mun kohdallani kotona synnyttaminen vahentaisi merkittavasti monia riskeja, jotka syntyisivat siita, etta menisin sairaalaan. Kotisynnytys ei ole mulle mikaan mukavuusjuttu, vaan turvallisuuskysymys, jossa mukavuus, luottamus ym. ovat merkittavassa osassa mahdollistamassa turvallista synnytysta.

Niin kauan kun ma en tieda millainen katilo hoitaa synnytystani, niin kauan en voi luottaa sokeasti siihen, etta sairaalassa on turvallista. Niin kauan kun en voi luottaa siihen, etta saan asiallista hoitoa, on hyvin vaikea menna katsomaan mika tulos tuli katilolotosta talla kertaa ja tuleeko siita ongelmia nolla vai liikaa.

Kun ei se avustamaton kotisynnytyskaan oikein olisi mulla ykkostoiveena.

[par-sky]

^tuo kuulostaa oikeelta tuo linkin sisältö. Syykin löytyis sieltä: yliliikkuvat nivelet tms. On tosiaan löysät nivelsiteet, joten nivelet liikkuu normioloissakin ns. liikaa.

Muutun siis sohvavalaaksi.