Kerro vaivasta
- LillyMunster
- Kitisijä
- Viestit: 2007
- Liittynyt: 15.08.2005 12:55
Tajusin tuossa jokin aika sitten, että ainoa todellinen vaivani, josta kaikki ruikutukseni johtuu on asennevamma.
Vituttaa kun kaikki vituttaa. Asenteestahan se on kiinni... Mutta kun ei osaa tehdä asialle mitään.
Vituttaa kun kaikki vituttaa. Asenteestahan se on kiinni... Mutta kun ei osaa tehdä asialle mitään.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Hydrokortisoni auttaa ihottumaan, mutta se hoitaa vain oiretta, ei syytä. Pesuaineallergiasta tuskin on kyse.. mutta voisihan sitä toki kokeilla allergiatestattuja pesujauheita. Koneeni tietääkseni kuitenkin huuhtelee pyykit kunnolla.Anonymous kirjoitti:Oisko pesuaineallergia? Ooks kokeillu ihan tavan perusrasvoja?Anonymous kirjoitti: Ehkä ns. hiki-ihottumaa, ehkä vaateallergiaa...
Mä olen allerginen joillekin mustille vaatteille, tai siis ilmeisesti niiden värjäämiseen käytetylle aineelle. Tuli vaan aiheesta mieleen..Aarne the Ankka kirjoitti:Pesuaineallergiasta tuskin on kyse.. mutta voisihan sitä toki kokeilla allergiatestattuja pesujauheita. Koneeni tietääkseni kuitenkin huuhtelee pyykit kunnolla.
Epäilen endometrioosin syöneen sisälmykseni ja oirehtivan kuukautisten yhteydessä. Outoja kipuja oudoissa paikoissa. Tosin joskus nipistelee ison O:n jälkeenkin sisuksissa. Vituttaa ihan sikana koko saatanan lisääntymisvärkit, poistoon vaan koko roska.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Valitan tännekin nyt näitä #¤&%" tissejä. Ovat kasvaneet nyt ja arat. Pääasiassa kipeät vain jos koskee, mutta ulos ei millään ny viittis mennä, ku kylmä sattuu aivan sairaasti.
Olenkin jo suunnitellut, että huovuttaisin villasta jotkin tissilämmittimet, mutta en ole vielä edennyt tuotesuunnittelussa tämän pidemmälle.
Olenkin jo suunnitellut, että huovuttaisin villasta jotkin tissilämmittimet, mutta en ole vielä edennyt tuotesuunnittelussa tämän pidemmälle.
Kärsin liian isoista tisseistä (HAH, sainpas sanoa).
Kävin viime kesänä 4 kertaa lääkärissä valittamassa outoa kipua selkärangassa (tark. ottaen rintarangassa) ja sain hoidoksi lihasrelaksantteja, melkoisia särkylääkekuureja ja fysioterapiaa. Sinänsä hassua, kun kaikki lääkärit (ja minä) ovat olleet yksimielisiä siitä, että kipu on jossain muualla kun lihaksissa. Lopetin aiheesta valittamisen ja päätin elää kivun kanssa, selkä kun oireilee yleensä vaan tiettyjen rasitusten yhteydessä.
Pienennysleikkausta odotellessa...
Muuten olen melko vaivaton
Kävin viime kesänä 4 kertaa lääkärissä valittamassa outoa kipua selkärangassa (tark. ottaen rintarangassa) ja sain hoidoksi lihasrelaksantteja, melkoisia särkylääkekuureja ja fysioterapiaa. Sinänsä hassua, kun kaikki lääkärit (ja minä) ovat olleet yksimielisiä siitä, että kipu on jossain muualla kun lihaksissa. Lopetin aiheesta valittamisen ja päätin elää kivun kanssa, selkä kun oireilee yleensä vaan tiettyjen rasitusten yhteydessä.
Pienennysleikkausta odotellessa...
Muuten olen melko vaivaton
Niin epäilin minäkin pari vuotta sitten. Lääkäri sanoi kipujen olevan normaalia ja käski popsia e-pillereitä. No, noin 8 kk sitten kivut loppuivat ja tilalle tulivat suolistovaivat. Lääkäriltä toiselle ramppaamisen ja lukuisien näytteiden jälkeen tehtiin alavatsan ultraääni, jossa löytyi greipin kokoinen endometriooma (kasvain, joka oli kehittynyt yhdestä endometrioosipesäkkeestä, joita siis leikkauksessa löytyi useita).Lolita kirjoitti:Epäilen endometrioosin syöneen sisälmykseni ja oirehtivan kuukautisten yhteydessä. Outoja kipuja oudoissa paikoissa. Tosin joskus nipistelee ison O:n jälkeenkin sisuksissa. Vituttaa ihan sikana koko saatanan lisääntymisvärkit, poistoon vaan koko roska.
Eihän tässä nyt välittömässä hengenvaarassa olla oltu, mutta kyllähän tuo pitkän leikkaushaavan parantuminen voimille otti. Varsinkin kun se olisi voitu ehkä välttää. Ja endometrioosi oli tosiaan syönyt sisälmyksiä. Toinen munasarja meni, eikä toisellakaan enää taida mitään tehdä. Lisääntymiseen tarvitaan ihme.
Tarkoitus ei ole lietsoa mitään, mutta kyllä nuo kivut kannattaa tutkituttaa. Kyseinen krooninen sairaus kun kuuluu olevan ainakin joka kymmenennellä suomalaisnaisella. Eikä ollut kivaa sekään aika minkä joutui leikkausta odottelemaan (kasvaimen laatu kun selvisi vasta leikkauspöydällä). Että näin.
Polvi: leikattu kolme kertaa. Ja ne kolme leikkausta eivät tehneet ihan hyvää toisellekkaan polvelle (varasin kaiken painon aina leikkausten jälkeen sille) joten kummatkin polvet ovat nyt pa:na. Juokseminen sattuu, kylmä sattuu, en voi istua polvet koukussa kuin max 15min ja sitten on pakko päästää seisomaan tai oikomaan polvia muuten.. Polvi joka on leikattu on ruma ku mikä, epämuodostunut ja tunnoton (ilm. varomattomasti leikattu, tuntohermot puuttuu joistain kohdista..). Kaaduin kesällä enkä huomannut veristä haavaa polvessa ennenkuin suihkussa illalla.. "jaa-a taidan vuotaa verta"
Kesällä olin onnettomuudessa jossa oli mahdollisuus kuolla. Selvisin kuitenkin vain parin pvän sängyssä makaamisella ja parin kuukauden liikuntakiellolla.
Nilkat: Kummatkin nilkat ovat nyrjähtäneet. Vieläkin joka kerta kun laittaa korkokengät jalkaan niin saa pelätä ja miettiä että milloin nyrjähtävät jälleen...
Sokeriaddiktio: välillä tuntuu että ainut syy herätä aamulla on se että saa syödä jotain makeaa illemmalla.. Vain järjetön sokerihumala tuntuu pitävän jaksamassa.
Masennus: Yleensä vain syys, mutta tämä vuosi ei ole oikein mennyt putkeen joten tuntuu kuin olisin ollut Suomeen muuton jälkeen koko ajan pahalla päällä ja masentunut. Paria viime viikkoa huomioimatta en muista koska olisi ollut mukavaa ja hauskaa. Kesäinen onnettomuus masensi vain lisää.
Väsymys: Liittyen masennukseen. En saa unta, en nuku, olen väsynyt ja vttuuntunut. Tänään nukuin päivän päikkärit ja en muista koska olisin ollut näin hyvällä tuulella viimeksi.
----
PostScriptum: Sain meksikolaiselta ystävältäni sähköpostin. Hänen paras ystävänsä oli ammuttu sen jälkeen kun hänen autonsa oli varastettu. Mulla menee siis hyvin.
Kesällä olin onnettomuudessa jossa oli mahdollisuus kuolla. Selvisin kuitenkin vain parin pvän sängyssä makaamisella ja parin kuukauden liikuntakiellolla.
Nilkat: Kummatkin nilkat ovat nyrjähtäneet. Vieläkin joka kerta kun laittaa korkokengät jalkaan niin saa pelätä ja miettiä että milloin nyrjähtävät jälleen...
Sokeriaddiktio: välillä tuntuu että ainut syy herätä aamulla on se että saa syödä jotain makeaa illemmalla.. Vain järjetön sokerihumala tuntuu pitävän jaksamassa.
Masennus: Yleensä vain syys, mutta tämä vuosi ei ole oikein mennyt putkeen joten tuntuu kuin olisin ollut Suomeen muuton jälkeen koko ajan pahalla päällä ja masentunut. Paria viime viikkoa huomioimatta en muista koska olisi ollut mukavaa ja hauskaa. Kesäinen onnettomuus masensi vain lisää.
Väsymys: Liittyen masennukseen. En saa unta, en nuku, olen väsynyt ja vttuuntunut. Tänään nukuin päivän päikkärit ja en muista koska olisin ollut näin hyvällä tuulella viimeksi.
----
PostScriptum: Sain meksikolaiselta ystävältäni sähköpostin. Hänen paras ystävänsä oli ammuttu sen jälkeen kun hänen autonsa oli varastettu. Mulla menee siis hyvin.
coldheart cynic
that's what's become of me
coldheart cynic
that's what you've made of me
that's what's become of me
coldheart cynic
that's what you've made of me
Minä tiedän tuolla alakerrassa olevan endometrioosia ainakin jonkin verran, koska sitä sieltä löytyi ja poistettiin muusta syystä tehdyn laparoskopian yhteydessä. Oikeastaan se ei ole aiheuttanut mitään selkeitä ja säännöllisiä kipuja, mutta aina kaikki kivut ja tuntemukset mielelläni laitan endometrioosin piikkiin. Tosin hyvin mahdollisesti se voi olla oireettomanakin paha. Muistelisin, että e-pillerien pitäisi pitää endometrioosi kurissa, samoin raskauden. Oli miten oli, kohdusta kun eroon pääsisi olisin onnellinen.Anonymous kirjoitti:.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Re: Kerro vaivasta
Täällä yksi, jolla selkä ensimmäisen kerran on alkanut temppuilemaan 12-vuotiaana. Siitä alkoikin kipulääkkeiden kanssa leikkiminen siinä missä relaxanttienkin. Aika ajoin käyn piikit kankkuun. Välilevyt on jo kuluneet ja taitaapa rangasta löytyä ihan synnynnäinen vikakin. Kolme vuotta sitten iski ihan kunnolla iskias. Sen jälkeen koko ajan pelko perseessä, että milloin tulee taas.pertzi kirjoitti:Tämä on kityn epävirallinen terveyspalsta. Kerro täällä, mikä mieltäsi tai kroppaasi painaa. Voi olla, että saat hyviä neuvoja. Ainakin saat myötätuntoa.
Pidetään ketju asiallisena. Kiitos.
Minulla isoin riesa on selkä. Se kramppasi taas eilen niin pahasti, että en melkein päässyt ylös sängystä. Nyt olo on jo hiukan parempi. Välillä tuntuu, että selkä kramppaa ihan tyhjästä.
p.
Nuo krampit ovat tuttuja. Tulevat, jos on ollut liikaa samassa asennossa. Tämän ohella itselläni myös niskat ovat jäykät. Vasen käsi puutuu ja tikkuilee. Välillä rintarangan puolellakin tunne kuin puukkoa työnnettäisiin rintaan.
Keppijumppa. Sauvakävely. Venyttely. Vatsa- ja selkälihasten kunnossapito. = avainsanat
Nimimerkillä "kirurgin veitsen alle määrätty tulevaisuudessa"
Geetzu kirjoitti:Mulla tulee käsivarsien taakse semmosta hassua ihottumaa aina näin talvisin. Ei mitään tietoa mistä ja miksi, eikä ole häiriöksi muuten kuin esteettisessä mielessä. Mulla on myös korvan takana inhottava läikkä, joka ilmaantuu stressatessa.
Diagnosoisin tuon keratosis pilaris -nimiseksi vaivaksi. Googleta.
Kikkelis kokkelis.
Mua on ihmettänyt koko syksyn, miten olen aivan loistavasti tullut toimeen alle 7 tunnin yöunilla (mikä ei yleensä edes kesällä riitä mulle) vaikka kaikki ympärillä valittavat väsyttää väsyttää väsyttää eikä hämärä ole vetänyt yhtään mieltä matalaksi niinkuin yleensä, mutta sitten tajusin että lukiessa tulee aikalailla naposteltua ja ehkä neljäsosa tämänhetkisestä energiasta tulee suklaasta. Serotoniinit...tai sitten oon vaan niin stressaantunut, etten edes tajua olevani väsynyt.
Sama vika. Kohta olis tarkoitus mennä nukkumaan, mutta on todella harvinaista nykyisin että nukun yhteenmenoon yli 5-6 tunnin unia vaikka yritänkin. Riippumatta milloin olen mennyt nukkumaan, herään monesti joskus 4-5 tunnin kuluttua, olen väsy ja nukahdan aika nopeasti uudestaan.
Nukahtaminen ei ole minulle ongelma, mutta se liian aikaisin herääminen on. Viikonlopun yötkin tuntuvat yleensä olevan 4h yhtenäistä unta + toiset 4 tuntia torkahtelua ja pätkittäistä unta, kunnes päätän nousta ylös.
Nukahtaminen ei ole minulle ongelma, mutta se liian aikaisin herääminen on. Viikonlopun yötkin tuntuvat yleensä olevan 4h yhtenäistä unta + toiset 4 tuntia torkahtelua ja pätkittäistä unta, kunnes päätän nousta ylös.
No kappas! Nyt sitten nukuin "jopa" 6½ tuntia yhteenmenoon, ja olisin jatkanutkin ellei herätyskello olisi herättänyt. Ehkä eilisellä punttisalikäynnillä oli vaikutusta asiaan?hepuli kirjoitti:Sama vika. Kohta olis tarkoitus mennä nukkumaan, mutta on todella harvinaista nykyisin että nukun yhteenmenoon yli 5-6 tunnin unia vaikka yritänkin. Riippumatta milloin olen mennyt nukkumaan, herään monesti joskus 4-5 tunnin kuluttua, olen väsy ja nukahdan aika nopeasti uudestaan.
Pärjäänköhän mä oikeasti näin pienellä unimäärällä per yö? En ainakaan tunne itseäni väsyneeksi... Tuntuu oudolta kun jotkut toitottavat että pitäisi pyrkiä nukkumaan jotain 9h/yö, ihan kuin edes pystyisin. Kuvittelisin että ainoastaan tosi sairaana ja kuumeisena saattaisin nukkua noin pitkiä yhtenäisiä jaksoja.