nowaysis kirjoitti:Eikä isukin vierailuista tarvi sanoa lapselle etukäteen. Mua jotenki ärsyttää, että aikuista ja kuitenkin no joo, joistakin töppäilyistä huolimatta täysjärkistä ihmistä yritetään holhota kuin jotain idaria. Kyllä se on monelle lapselle tärkeää, että isä on elämässä edes jollakin tavalla, vaikka sitten kerran puolessa vuodessa jos vaihtoehtona on ettei ollenkaan.
Eivät lapset ole niin tyhmiä, että heiltä olisi mahdollista pimittää ikäviä tosiasioita. Tietenkin ongelmat ovat sitä pienempiä, mitä harvemmin "isä" käy lasta katsomassa, koska riittävän harvoin tapahtuvat tapaamiset eivät aiheuta yhtä voimakasta ikävää. Eivätkä sotke yhtä paljon äidin henkistä tasapainoa.
Omassa tuttavapiirissäni on kaksi adoptoitua, nykyään jo aikuista, joista kumpikaan ei ole edes halunnut tietää mitään biologisesta alkuperästään. Ja lisäksi pari lasta, joita väkisin pakotetaan käymään isäänsä tapaamassa, vaikka tämä mm. vie näitä alle kouluikäisiä lähipubiin katselemaan biljardinpeluuta ja joista vanhempi karkailee kotoa jottei sinne tarvitsisi mennä. Ja tämä malli on käytössä siksi, että biologinen isä mukamas on niin tärkeä lapsen kehitykselle, ettei isän käytöksellä ole mitään merkitystä.
Minusta se on julmaa, että äiti kieltäytyisi edes kertomasta isästä, kun lapsi yrittää hakea juuriaan ja sitä kautta paikkaansa maailmassa. Oli isä sitten millainen hyvänsä, se on lapsen isä. Tähän malliin mahtuu hyvin myös isäpuoli tai Ukkokulta

mukaan.
Tätä ei kai kukaan tässäkään ketjussa ole ehdottanut. Tietenkin lapselle pitää kertoa jos tämä jossain vaiheessa haluaa tietää. Toinen asia on sitten se, että vaikka Ninni varmasti osaa kertoa "rekkiksestä" nätisti pojalleen, niin jos pojan omat kokemukset "isästä" tulevatkin olemaan pettymyksiä, eivät Ninnin kauniit sanat enää paljoa paina.
Onko ilman isää kasvaneilla tähän jotakin sanottavaa? Avautumiset siitä, miten olisi mieluummin kasvanut ilman väkivaltaista/alkoholisoitunutta isää, kuuluvat muualle. Eihän Rekkis ole Ninnin ja pojan arkea jakamassakaan. Siinä vaiheessa JOS N ja R palaavat yhteen ja väkivalta ja juopottelu jatkuu, olen toki valmis muuttamaan kantaani asap.
Jos oikein ymmärsin, Ninni onkin nyt yllättäen päättänyt virallistaa "rekkiksen" isyyden.
Itse näen kaksi ihmistä, jotka kaikesta paskasta huolimatta osaavat pelata yhteen lasten parasta ajatellen(N ja UK). Muistaakseni tällä palstalla on joskus ennenkin tultu raskaaksi hieman "väärille tahoille" ja silti kasvatettu oikein mukava perhe yhdessä aiemman miehen kanssa..
Vanhemmuus nostattaa sellaisia tunteita, suojelunhalua ja uhrautumista, joita voi olla vaikea ymmärtää ilman omakohtaista kokemusta. Toki moni mies sanoutuisi irti UK:n tilanteessa, itse tuskin.
Näillä näkymin Ninni saa vaivatta UK:n parhaatkin yritykset tuhottua.