Miksi et halua lapsia?
Olisin ehkä aiemmin voinutkin haluta mutta henkilökohtaisista syistä en usko koskaan (tarkoituksella) puuhaavani. Sosioekonominen tilanteeni ei ole muuttunut sen vakaammaksi, vaikka vuodet kuluvat ja mihinkään nippeliparisuhteisiin en ala lapsia väsäämään. Lähes isättömänä kasvaneena ei tiedä miltä tuntuu, kun on molemmat vanhemmat mutta voin aavistaa, että ehkä vanhempien hyvä parisuhde, harvinaisuus kuin nykyään onkin, tukee lapsen kehitystä. Kai siitä jotain faktaakin on olemassa.
- irmelianneli
- Kitisijä
- Viestit: 3375
- Liittynyt: 14.08.2005 19:34
Niin rajoittais.. mutta ei estäis. Omiensa haisemistakin pystyy kummasti sietämään, jopa rakastamaan Jos mulle nyt ois käyny hassusti, ni varo, pakottaisin sut kummiksi, ja kärräisin sen kääryleen sulle hoitoon aina ku ite lähtisin jumppaan tai soppaileen tai bilettään (--> siedätyshoitoa ) En tahtoisi muuttua ihmisenä, vaan pysyä yhtä idioottina ja normaalina ja kivana ku esim siskonikin.Gina kirjoitti:Ei silti... Ne rajoittais hevostelua, matkustusta ja niihin pitäis laittaa rahaa. Haisevat, huutavat ja häiritsevät. Ei mulle ei niin vähääkään.irmelianneli kirjoitti:---
Herrantähden nainen, sulla on vauvakuumeen esiasteita!irmelianneli kirjoitti: Niin rajoittais.. mutta ei estäis. Omiensa haisemistakin pystyy kummasti sietämään, jopa rakastamaan Jos mulle nyt ois käyny hassusti, ni varo, pakottaisin sut kummiksi, ja kärräisin sen kääryleen sulle hoitoon aina ku ite lähtisin jumppaan tai soppaileen tai bilettään (--> siedätyshoitoa ) En tahtoisi muuttua ihmisenä, vaan pysyä yhtä idioottina ja normaalina ja kivana ku esim siskonikin.
Kummiksi tulisin, mutta mä voin nyt ainakin ensi vuodelle valmiiksi sanoa että hoitoon en ota. Mä voin rikkoa sen. Kaverin undulaattikin kuoli mun hoidossa. Voin harkita asiaa uudelleen vuonna 2007.
- irmelianneli
- Kitisijä
- Viestit: 3375
- Liittynyt: 14.08.2005 19:34
Herrantähden, eikä ole!! Pois se perkele minusta. Tykkään ikiomasta riippumattomasta elämästäni vähän liikaa. Mutta kun nuo muut..... Mutta kyllä, jos olis nyt käynyt niin, ni en uskaltais aborttia tehdä, koska olen varma etten enää koskaan sitten pystyis saamaan, tosin tuskin se mahdollista mulle on anyway, ku on noita juttuja..Gina kirjoitti:Herrantähden nainen, sulla on vauvakuumeen esiasteita!irmelianneli kirjoitti: Niin rajoittais.. mutta ei estäis. Omiensa haisemistakin pystyy kummasti sietämään, jopa rakastamaan Jos mulle nyt ois käyny hassusti, ni varo, pakottaisin sut kummiksi, ja kärräisin sen kääryleen sulle hoitoon aina ku ite lähtisin jumppaan tai soppaileen tai bilettään (--> siedätyshoitoa ) En tahtoisi muuttua ihmisenä, vaan pysyä yhtä idioottina ja normaalina ja kivana ku esim siskonikin.
Niin, ja sitäpaitsi, sittenhän se yks isukki ainakin olis osa mun elämää loppuiän, napanuoralla köytettynä, sitähän mä haluan. Toivottavasti se ei lue näitä juttuja.. Luulee pian että oon tosissani
Ensiksi pitäisi kyetä näkemään joku nainen tulevana lapseni äitinä. Näin ei ole toistaiseksi käynyt. Kyllä mulla on vielä pitkä prosessi isäksi tulemiseen. Kaiken kaikkiaan olen luonteeltani mukavuudenhaluinen, jopa hedonisti. Nämä ominaisuudet nyt eivät varmasti tue mitenkään sisäisen isyyteni löytymistä.
Pakko sanoa ensimmäisenä, että Gulliblen pointit olivat erittäin asiallisia. Toisin kuin osan. Jos lapsi haisee, niin eihän semmoista tarvitse (eikä PIDÄKÄÄN) tehdä.
Ymmärrän, jos joku ei lapsia halua hankkia. Vapaudenkaipuu ja muut syyt vaan niin usein katsotaan itsekkäiksi. Rohkea on se, joka uskaltaa suoraan sanoa, ettei pidä lapsista. Pointsit kotiin siitä.
Eikä niitä lapsia pidä tehdä siksi, että muillakin on. Surullista, mutta näin olen nähnyt käyvän myös.
Ei minunkaan koskaan pitänyt lapsia tehdä. Mutta kun oikea henkilö loksahti kohdalle, niin se oli selvä asia. Näin voi muuten käydä kyynisimmällekin lastenvihaajalle.
Toki lapsi rajoittaa elämää, herranjumala. On unettomia öitä, korvatulehduksia, kiukutteluja, itkua, suunnatonta huolta ja ripulivaippoja. Päivääkään en silti äitiydestäni vaihtaisi pois. Rakkaus omaa lastaan kohtaan on jotain niin suunnatonta, ettei sitä lapseton pysty koskaan käsittämään.
Ymmärrän, jos joku ei lapsia halua hankkia. Vapaudenkaipuu ja muut syyt vaan niin usein katsotaan itsekkäiksi. Rohkea on se, joka uskaltaa suoraan sanoa, ettei pidä lapsista. Pointsit kotiin siitä.
Eikä niitä lapsia pidä tehdä siksi, että muillakin on. Surullista, mutta näin olen nähnyt käyvän myös.
Ei minunkaan koskaan pitänyt lapsia tehdä. Mutta kun oikea henkilö loksahti kohdalle, niin se oli selvä asia. Näin voi muuten käydä kyynisimmällekin lastenvihaajalle.
Toki lapsi rajoittaa elämää, herranjumala. On unettomia öitä, korvatulehduksia, kiukutteluja, itkua, suunnatonta huolta ja ripulivaippoja. Päivääkään en silti äitiydestäni vaihtaisi pois. Rakkaus omaa lastaan kohtaan on jotain niin suunnatonta, ettei sitä lapseton pysty koskaan käsittämään.
...saa ottaa huumorillakin???ninnithequeen kirjoitti:Pakko sanoa ensimmäisenä, että Gulliblen pointit olivat erittäin asiallisia. Toisin kuin osan. Jos lapsi haisee, niin eihän semmoista tarvitse (eikä PIDÄKÄÄN) tehdä.
Jos ei halua lapsia niin miksi se pitää niin halvatun monisanaisesti perustella ollakseen oikeutettua? Onko lasten teko joku oletusarvo josta poikkeaminen rangaistavaa? Mä nyt lähinnä yritin vähän kärjistäen tuoda esiin sitä pointtia että kaikista vauvat ei tuoksu ihanalle ja ole niin ihania ja rakkaita ja elämän keskipiste.
Kun ei haluu niin ei haluu. Kysykään uudelleen 2010.
- irmelianneli
- Kitisijä
- Viestit: 3375
- Liittynyt: 14.08.2005 19:34
Kuten yritin tuoda esille, ymmärrän heitä jotka eivät lapsia halua.Gina kirjoitti:...saa ottaa huumorillakin???
Jos ei halua lapsia niin miksi se pitää niin halvatun monisanaisesti perustella ollakseen oikeutettua? Onko lasten teko joku oletusarvo josta poikkeaminen rangaistavaa? Mä nyt lähinnä yritin vähän kärjistäen tuoda esiin sitä pointtia että kaikista vauvat ei tuoksu ihanalle ja ole niin ihania ja rakkaita ja elämän keskipiste.
Olenko väittänyt minkään olevan rangaistavaa? Ja käsittääkseni kerroin vain kuinka tärkeää äitiys MINULLE on. Ja kuinka ajattelin samalla tavalla kuin esim. sinä ennen tätä suurta elämänmullistusta.
En minäkään vanhemmuuden autuutta ja onnea käsittänyt ennen kuin se omalle kohdalle osui. Ei sitä kyennyt käsittämään.
Jokainen tekee niinkuin haluaa, ketään halveksimatta.
Kukas se nyt olikaan joka joskus totesi, että parasta mitä isä voi lapsilleen tehdä, on rakastaa heidän äitiään. Miksei siis myös toisin päin?irmelianneli kirjoitti:Ihan just näin. Iskä pitää olla, ja mun pitää olla rakastunut siihen. Muuten EI, EI ja EI!!!
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Tämä hieno, ainutlaatuinen tunne, mitä moni miespuolinen ystäväni on isäksi tulemisesta ja isänä olemisesta minulle kertonut, on minulle yksi suurin kimmoike hankkia(eli saada) jonain päivänä oma lapsi. Se, että joku samanikäinen, joku johon voin samaistua, joku jonka tunnen tarpeeksi hyvin häntä oikein tulkitakseni kertoo jostain niin sisällökkäästä ja unikista asiasta, laittaa itseni välillä hyvinkin alttiiksi haluamaan tulla joskus isäksi.
Mutta sitä ennen... vielä paljon pitää tapahtua.
Mutta sitä ennen... vielä paljon pitää tapahtua.
Jos ei halua lasta niin sitten ei. Ihan O.K.
Mutta:
En voi varmasti tietää... ja toki en lasta saakaan kun en naistakaan.. mutta toivoisin, että jaksaisin noudattaa sitä vanhaa periaatetta että jos perhe on duunattu, ensisijainen velvollisuus on sitä perhettä kohtaan eikä omia lystejä, iloja ja hupailuja. Niistä lapsistahan siinä on vastuu, ja älytöntä jos avioliitot hajoavat koska lapsista on vaivaa. Totta vitussa niistä on varsinkin alkuvuosina iso vaiva, se on otettava oletusarvona.
Sellaisen takia eroamaan taipuvaisten ei alunperinkään pidä tehdä lapsia. Jos vahingossa kortsu puhkeaa, niin sitten ei mahda mitään.. mutta ei harkitusti tehtyjä lapsia noin pinnallisille ja sieluttomille ja itsekkäille ihmisille.
Mutta:
Tuo nyt on aivan masentavaa ja tyypillistä nykymaailmalle.gullible kirjoitti: Käytännössä kaikki tuntemani lapsia hankkineet pariskunnat ovat eronneet. Ja kun katsoi heitä ennen eroa tai niitä muutamaa, jotka eivät vielä ole eronneet niin kyllä se elämä aika ahdistavalta näyttää. Seksi, yhteinen aika ja yhdessäolo muuttuu tunnistamattomaksi toiseksi duuniksi..
En voi varmasti tietää... ja toki en lasta saakaan kun en naistakaan.. mutta toivoisin, että jaksaisin noudattaa sitä vanhaa periaatetta että jos perhe on duunattu, ensisijainen velvollisuus on sitä perhettä kohtaan eikä omia lystejä, iloja ja hupailuja. Niistä lapsistahan siinä on vastuu, ja älytöntä jos avioliitot hajoavat koska lapsista on vaivaa. Totta vitussa niistä on varsinkin alkuvuosina iso vaiva, se on otettava oletusarvona.
Sellaisen takia eroamaan taipuvaisten ei alunperinkään pidä tehdä lapsia. Jos vahingossa kortsu puhkeaa, niin sitten ei mahda mitään.. mutta ei harkitusti tehtyjä lapsia noin pinnallisille ja sieluttomille ja itsekkäille ihmisille.
Tällä hetkellä en lapsia haluisi. Syyt ovat lähinnä itsekkäät. Haluan käyttää vapaa aikanani ja sen pienen palkkani itseeni. En haluaisi jakaa sitä kaupasta itselleni ostamaani Nami Namia jonkun toisen kanssa (ja turha sanoa, että osta kaksi. Minulle kelpaa sekä Pörrö Pesukarhu että Masse Majava). Lisäksi en edes kovin paljoa pidä lapsista.
En edes pidä lapsista. Alan nyt olemaan sen verran vanha, että pariutuneet kaverini alkavat lisääntymään. On aika turhauttavaa, kun näet puolen vuoden tauon jälkeen kaveriasi olusella ja viimeistään muutaman oluen jälkeen sieltä lompakosta kaivetaan se sinappitehtaan kuva ja lällytellään sille. Söpöä? Ehkä. Mutta minua vaan ei kiinnosta. Ehkä pitäisi ottaa itselle lompakkoon kuva käytetystä nenäliinasta. "Hei, katso mitä minä olen saanut aikaiseksi!"
Ehkä tärkein syy miksi en tällä hetkellä halua lapsia on se, etten ole valmi isäksi. Olen lapsellinen, itsekäs ja sitoutumiskammoinen. En haluaisi tehdä tilastoihin yhtä YH-äitiä lisää ja silloin kun isäksi ryhtyisin, niin haluisin olla hyvä sellainen.
(ja ehkä tämä maailma olisi parempi paikka, jos minun geenini eivät siirtyisi eteenpäin...)
En edes pidä lapsista. Alan nyt olemaan sen verran vanha, että pariutuneet kaverini alkavat lisääntymään. On aika turhauttavaa, kun näet puolen vuoden tauon jälkeen kaveriasi olusella ja viimeistään muutaman oluen jälkeen sieltä lompakosta kaivetaan se sinappitehtaan kuva ja lällytellään sille. Söpöä? Ehkä. Mutta minua vaan ei kiinnosta. Ehkä pitäisi ottaa itselle lompakkoon kuva käytetystä nenäliinasta. "Hei, katso mitä minä olen saanut aikaiseksi!"
Ehkä tärkein syy miksi en tällä hetkellä halua lapsia on se, etten ole valmi isäksi. Olen lapsellinen, itsekäs ja sitoutumiskammoinen. En haluaisi tehdä tilastoihin yhtä YH-äitiä lisää ja silloin kun isäksi ryhtyisin, niin haluisin olla hyvä sellainen.
(ja ehkä tämä maailma olisi parempi paikka, jos minun geenini eivät siirtyisi eteenpäin...)
Tuosta tulee ikävästi mieleen pariutuneet ystävät, joiden elämänpiiri on kutistunut sen kumppanin ympärille ja harvoin nähtäessä ei sitten muusta jauhetakaan - pahimmillaan se kumppani raahataan mukaan ja lällytellään sille vaikka vieressä olisi kaveri jota ei olla nähty kuukausikausiin...ehkä mun lapsimyönteisyyteni johtuu siitä, että sijoitan yleensä lapsiin liitetyt vapautta, hauskanpitoa ja "itsekkyyttä" rajoittavat sekä elämää porvarillistavat (negatiivisessa jämähtämismielessä) tekijät jo avoliitto-elämänvaiheeseen. Sen jälkeen kun hyvä ystävä on menetetty kaveriporukalta parisuhdeinstituutiolle, mukula tai kaksi eivät enää paljon tilannetta pahenna. Itseasiassa vauvankakanvärikeskustelukin kuulostaa kiehtovammalta kuin nämä "kuinka me käytiin janipetterin kanssa huonekaluostoksilla" -aiheet.Runkkis kirjoitti: En edes pidä lapsista. Alan nyt olemaan sen verran vanha, että pariutuneet kaverini alkavat lisääntymään. On aika turhauttavaa, kun näet puolen vuoden tauon jälkeen kaveriasi olusella ja viimeistään muutaman oluen jälkeen sieltä lompakosta kaivetaan se sinappitehtaan kuva ja lällytellään sille. Söpöä? Ehkä. Mutta minua vaan ei kiinnosta. Ehkä pitäisi ottaa itselle lompakkoon kuva käytetystä nenäliinasta. "Hei, katso mitä minä olen saanut aikaiseksi!"
Älkääkä väittäkö, etteikö tämä muka koske teitä. Ihan varmasti olitte kivempia, hauskempia ja mielenkiintoisempia silloin ennen.
No väitänpäs!hermine kirjoitti: Älkääkä väittäkö, etteikö tämä muka koske teitä. Ihan varmasti olitte kivempia, hauskempia ja mielenkiintoisempia silloin ennen.
Tarkemmin kun pohtii, niin kyllähän se noin taitaa olla. Tosin parisuhdejutuista on kivempi jutella toiselle parisuhteessa olevalle, ja lapsista on kivempi jutella sellaisen kanssa, jolla myös on lapsia. Toki jaarittelen ukosta ja lapsestani kaikille, mutta kun...öh...ne nyt ovat nykyään se elämän sisältö ja tärkein asia.
Ymmärtäkää meitä!!!
Ja jos tyttöporukalla ollaan iltaa viettämässä baarissa, niin kyllä siinä pisteytetään miesten perseet niinkuin auvoisina sinkkuaikoinakin..
Juurikin näin!ninnithequeen kirjoitti:Ja jos tyttöporukalla ollaan iltaa viettämässä baarissa, niin kyllä siinä pisteytetään miesten perseet niinkuin auvoisina sinkkuaikoinakin..
Mä kuulen jatkuvasti kavereiltani, että äitiyden lisäks vedän tolkuttoman hyvin sitä ah-niin-ihanaa "pissisroolia" yhä. Tasapainoilua perheen ja muun viihteen kesken, en missään nimessä kuulu niihin äiteihin (niistä aina puhutaan, koskaan en ole törmännyt), joilla lapsi on 24/7 päällimmäisenä mielessä ja toistuvasti jutuissa vapaa-hetkinäkin. Vedän kai myös puoleeni samanlaisia äitejä, koska meillä on tolkuttoman hauskoja muksuttomia iltoja, joihin kummaa kyllä ne nappulat eivät yleensä edes puheissa osallistu.
Mä olin kyllä aiemmin ehkä hauskempi siinä mielessä, että annoin pillua. Se jos mikä on hauskaa.
Hyviä pointteja.
Toisaalta, WP tuossa juuri taisi vahingossa paljastaa että heillä lapset ovat yksi tärkeä syy olla vaimon kanssa yhdessä.
Eri asia tosin on onko se yksittäisissä tapauksissa tapahtunut lastensaamisen takia, vaiko lapsista huolimatta? Kirjoituksestasi tuli kuva että uskoisit lasten tulon olleen tuttavapariskunnillasi vähintään lopun alku, ja että he luultavasti olisivat edelleen yhdessä jos lapsia ei olisi ilmaantunut.gullible kirjoitti:Käytännössä kaikki tuntemani lapsia hankkineet pariskunnat ovat eronneet.
Toisaalta, WP tuossa juuri taisi vahingossa paljastaa että heillä lapset ovat yksi tärkeä syy olla vaimon kanssa yhdessä.
En tiedä. Ovat kuitenkin eronneet. Jos olisi hyviä esimerkkejä niin kai se loisi uskoa, mutta kun ei ole. Lisäbonuksena lapsien ja omaisuuden jakaminen ei välttämättä erityisesti helpota eroa. Tuon pelossa moni pysyykin keinotekoisesti yhdessä, kun pitää eroa niin raskaana operaationa (pitää myydä unelmakoti ja muuttaa jonnekin ankeaan pikkukämppään ja lapsetkin kärsivät) - kunnes lopulta silti eroaa.Hebuli kirjoitti:
Eri asia tosin on onko se yksittäisissä tapauksissa tapahtunut lastensaamisen takia, vaiko lapsista huolimatta? Kirjoituksestasi tuli kuva että uskoisit lasten tulon olleen tuttavapariskunnillasi vähintään lopun alku, ja että he luultavasti olisivat edelleen yhdessä jos lapsia ei olisi ilmaantunut.
Yksi uusperheen etu on kyllä kiistaton: pääsee lapsista eroon säännöllisin väliajoin ja saa omaa aikaa.
Koen tarvetta selittää:Hebuli kirjoitti:
Toisaalta, WP tuossa juuri taisi vahingossa paljastaa että heillä lapset ovat yksi tärkeä syy olla vaimon kanssa yhdessä.
Sanoin " lapset voivat kyllä olla myös hyväksi parisuhteelle. Esim. minun ja vaimoni tapauksessa lapsemme ovat asia, joka meitä eniten yhdistää."
Uskoakseni olisimme yhdessä myös, vaikka meillä ei olisikaan lapsia. Sitä ei tosin tietenkään voi tietää.
WP:n selvennys hyväksytty.
Asiasta toiseen, kuinkakohan yleistä nykyään vielä on että lapsia hankkimattomia kutsutaan itsekkäiksi? Ketkä sitä tekevät? Tuollaiseen yksinkertaistukseen kuvittelisin tosielämässä sortuvan lähinnä potentiaalisten isovanhempien, joiden mielestä heidän lapsensa puolisoineen ovat itsekkäitä jos eivät hanki heille lapsenlapsia.
Tuolloin voidaan kysyä kumpi on itsekkäämpää: pitää oma päänsä olla hankkimatta lapsia, vai vaatia muita hankkimaan lapsia koska haluaa niistä iloa itselleen?
Lasten hankkimattomuus on epäitsekästä vain jos ei saa niitä yrityksestä huolimatta. Vastaavasti lasten hankkiminen on epäitsekästä vain jos tulee tahtomattaan raskaaksi/isäksi. Muu on mielestäni pötypuhetta.
Joo, voihan se olla että jotkut pysyttelevät edelleen yhdessä "lasten takia" vaikka ei pitäisi.gullible kirjoitti:Tuon pelossa moni pysyykin keinotekoisesti yhdessä, kun pitää eroa niin raskaana operaationa (pitää myydä unelmakoti ja muuttaa jonnekin ankeaan pikkukämppään ja lapsetkin kärsivät) - kunnes lopulta silti eroaa.
Asiasta toiseen, kuinkakohan yleistä nykyään vielä on että lapsia hankkimattomia kutsutaan itsekkäiksi? Ketkä sitä tekevät? Tuollaiseen yksinkertaistukseen kuvittelisin tosielämässä sortuvan lähinnä potentiaalisten isovanhempien, joiden mielestä heidän lapsensa puolisoineen ovat itsekkäitä jos eivät hanki heille lapsenlapsia.
Tuolloin voidaan kysyä kumpi on itsekkäämpää: pitää oma päänsä olla hankkimatta lapsia, vai vaatia muita hankkimaan lapsia koska haluaa niistä iloa itselleen?
Lasten hankkimattomuus on epäitsekästä vain jos ei saa niitä yrityksestä huolimatta. Vastaavasti lasten hankkiminen on epäitsekästä vain jos tulee tahtomattaan raskaaksi/isäksi. Muu on mielestäni pötypuhetta.