EveryWoman kirjoitti:Mutta sitä en ihan hiffannut, miksei "näistä selvitty" -luettelon kirjoittaminen olisi hyvä idea? Eikö siitä saa voimaa ja virtaa? Itse ainakin saan kun ajattelen kuinka paljon paremmin kaikki on nyt (elän kuin eri maailmassa ja eri suhteessa, eri henkilön kanssa). Vai johtuuko se siitä, että pelkää etteivät ne jutut olisikaan vielä takana päin?
Onhan niitäkin asioita tosiaan, mitä ajattelemalla huomaan vain hymyileväni. Niistä muodostuu tää nykyhetken iloisempi osuus, niistä saa virtaa ja järkyttävän tarpeellista uskoa. Mut kaikki ei oo takana päin, läheskään kaikki. Joidenkin asioiden vuoksi kaikki on melkein paremmin nyt kuin ennen, mutta sieltä ne tietyt pirut nousee aina vaan uudelleen häiritsemään ja tottakai ne nousee silloin kun ei ihan oikeasti enää jaksaisi. Olen kyllä tajunnut, ettei kaikesta tietysti edes pääse yli, tai siis ne eivät unohdu ja ovat aina läsnä mutta jotenkin "tossa käsiteltyinä vieressä", eikä ole enää mitään anteeksi annettavaa tai pyydettävää, jotkut asiat vaan on. Sinänsä nekin kuuluisi sille "näistä selvitty" -listalle...
EveryWoman kirjoitti:No miksi annat väärän ja puutteellisen kuvan? Tulisiko kokonaiskuvasta liian pitkä kirjoitus vai onko enemmän kyse siitä, että kokonaisuus ei oikein hahmotu?
Tuntuu, etten osaa muodostaa ymmärrettäviä lauseita. Ranskalaisin viivoin (terapeutillekin) kasattu "ongelmalista" on liian karun näköinen, sieltä puuttuu ne tärkeät mutta, silti, vaikka jne jne. tekijät, joita jotenkin tartten ymmärtääkseni miks me edes ollaan yhdessä.
... Mies totes, etten kirjota listaa koska en kestä niitä
sinä senkin hyväuskoinen hölmö nainen!! -heittoja enää yhtään. Jaa-a. Mä oon aika hauras nykyään.