Nämä ovat sellaisia asioita, joita ei välttämättä näin teoreettisella tasolla pystykään käsittelemään. Kun tilanne on "päällä" ja hermot nyrjähtäneet, kun tietää itse mokanneensa tai valinneensa sen väärän reitin, pyörii hetken sellainen kiroilu ja itsensä sättiminen päänsä sisällä, että vierustoverin huomautus asiasta tuntuu siinä tilanteessa täysin tarpeettomalta ja tahalliselta löylyn heittämiseltä kuumottavalle otsasuonelle. Vaikkei siis sitä olisikaan.Exsat kirjoitti:Mä vaan näen nämä asiat niin eri tavoin, että nuo esimerkit vaikuttavat ihan kummallisilta.
Ilmeestä ja eleistä voi nähdä, että mies tajusi mokanneensa ja muistaa takuuvarmasti ensi kerralla kääntyä päinvastaiseen suuntaan.
Ja öhm. muistan minäkin ainakin yhden tilanteen, jossa olet reagoinut hermostuen ja huutaen, kun olen koettanut oikaista jonkin sanomasi asian, josta tiesin omaavani paremman tuntemuksen.
Olen monessa asiassa samanlainen kuin isäni. Jos tehtävänä on kasata kirjahylly, teen sen mielummin itse kuin kahdestaan naisen kanssa. Vaikka kasaamisen kulku saattaisi olla notkeampaa kahdestaan, on väärinpäin asennettu hyllylevy helpompi irroittaa ja vaihtaa oikeinpäin itsellään haukkuen ja kiroillen kuin ohjeita kuunnellen. Se vaan...menee niin.