Jösses.Bluntly kirjoitti:Kai pitäisi lopettaa tuotteiden ostaminen sen perusteella, mikä tuntuu parhaalta ja hiukan katsoa sitä hintaakin.
Eipähän ole ennen tullut maksettua farkuista 221.90€. Saavat kestää ainakin 10 vuotta, prkl.
Farkunosto tyyliin Gattaca:
Löysin vuosi sitten Orimattilalaisesta halpahalllista viimeinkin farkkuja, jotka sopivat kummalliseen ruotooni. Merkki tai siis lätkä niissä "Stage". Koko 54 C. Hinta 10 euroa, taisi olla allekin. Ostin niitä seitsemän paria. Viime kesänä siniset oli loppu, mutta täsmälleen samaa mallia oli mustana, oikeastaan siistimpiä. Ostin niitäkin seitsemän paria kun kerran sopii sovittamatta. Nyt minulla siis on istuvia farkkuja 14 kpl hintaan 140 euroa, sinulla yhdet farkut hintaan 221.90.
Näiden haittana on se, että vaikkka kangas on riittävän paksua, sinisistä väri kulahtaa aika pian. Mutta toisaalta kun minulla on 14 kpl sopivia farkkuja, niitä ei tarvitse yhtenään pestä kun kaapista löytää kumminkin aina puhtaat. (jos nyt joskus vaatteita vaihtaa, mitä minä en tietenkään tee
)Nyt voisi uikuttaa, että halpisfarkuista ei löydä istuvia, mutta kun siellä on montaa muutakin tyyppiä halpiksia, jotka ei mun perseelle sovi.. niin ehkä löytyisi toisella tapaa mutanttiperseellekin, Bluntlyä myöten.
---
Äitini tosiaan pääsi kotiin. Oli aamulla vielä napannut lihaskipuunsa salakuljettamamme Oxaminin, kun lääkitystä ei meinannut kuulua tarpeeseen ajoissa. Helpotti. Palauttivat tähystyksen maksun sen mokailtuaan. Nieluvaivankin onneksi aiheuttaa vain tulehdus. En malttanut olla "opettamatta" paprut antanutta naislääkäriä, mutta hän ei ollut äidin tapauksesta kuullutkaan, siellä kun ei kukaan oikeasti vastaa mistään.
Sellaista äiti kotona kertoili, että kun huoneessa teki joku vanha mies kuolemaa kovasti valittaen ja letkuja sekä happinaamaria päältään repien, hoitsu oli vastaan painiessaan (tarpeellista toki) pimahtanut ja huutanut kuolevalle: "Älä vastustele! Et sinä täällä määrää vaan minä määrään! Jos sinä vedät ne irti, sinä kuolet! Enkä minä sitten välitä vaikka kuolisit!"
Kohtsillään ukko kuoli.
En mene takuuseen menikö noin, vain äidin muistikuva. Itsekin amätöörihoitsuna eli intin lääkintämiehenä sotilassairaalassa ja metsäkeikoilla olleena ymmärrän pakkokeinojen käytön tarpeen, mutta ei ole ihan kiva vittuilla noin, että tuollaiset ovat viimeiset sanat jotka eläessään kuulee.
Silloin ymmärtäisin tämän matiiiiikan.
