exPertti kirjoitti:
Nyt katsot peiliin niin näet siellä sen ihmisen, jota sinun pitää auttaa.
Jos tulevan entisen kumppanisi unelmat vaativat sinut onnistuakseen, mutta Te ette yhdessä onnistu ei tämä kovin vaikealta kuulosta kun tätä riittävän kaukaa katsoo.
Jos rahoituskuviot eivät toimi niin paikka myyntiin vaan. Jos menet tekemään jotakin niin typerää, kuin "maksa kun jaksat" vaan siksi että ymmärrettävästi välität aivan liikaa vielä tästä naisesta niin kadut sitä vielä kauan. Kun molemmilla tunteet hieman viilenevät se klausaali muuttuu muotoon "never".
Sitten ainut mitä tapahtui on, että parisuhteen menettämisen lisäksi menetät rahasi ja päädytte vielä vihaamaan toisianne.
Pelasta itsesi.
NuoriD kirjoitti:
Kyllä mustakin tuntuisi äärettömän vaaralliselta antaa eksälle lainaa. Tietysti, jos rahan menettäminen ei sinua häiritse...
Jos ko. naisella (oletan näin) ei ole nyt mahdollisuutta ostaa sinua ulos, niin mikä takaa, että niin tulee koskaan olemaan? Menetät sekä tilan että lainaamasi rahat. Toki eksän osuus olisi varmaan lainan vakuutena.
Tila myyntiin ja kohti uusia seikkailuja. Ethän sä ole vastuussa eksäsi unelmien toteutumisesta.
Niin. Itseni pelastaminen edellyttää asian hoitamista kunnialla. Vähän nurinkurisesti sanoisin, että raha ei tässä kuitenkaan ole minulle ongelma, vaan toteutus. Toisen osapuolen ongelma se raha tuntuu olevan. Mä jotenkin nään sen asian niin, että vaikka rahaa tarjottaisiin reilusti käteen, se ei syystä tai viidennestä kelpaa. Tällä hetkellä, kaikesta vakuuttelusta huolimatta, en koe olevani rakastettu ja nekin vähät tunteet mitä asian puiminen jättänyt tappamatta, ovat taatusti tuomittuja muuttumaan katkeruudeksi niin kauan kun asia on pöydällä. Paljon kauniita puheita kaveeraamisesta jälestäpäin ja sitä rataa, tuttua huttua ja vanhasta muistista silkkaa paskapuhetta.
Tilan myynti oli siis tuo mainitsemani ratkaisumuoto, jonka ongelmaksi huomaan myös sen, ettei sekään tule millään järkevällä aikataululla tilanteessa auttamaan.
Toisen ratkaisumuodon voi kiteyttää sanomalla, että maksaisitko useampia kymmeniä tuhansia että pääsisit välittömästi elämään elämääsi ja ehkä jopa joskus vielä nauttimaan siitä? Enhän onneksi ole vielä pappaikäinen, joten teoriassa sekin lienee mahdollista. Näen siis asian niin, että tuo raha olisi pieni maksu siitä, että asiat toteutuvat ja "suma" lakkaa seisomasta. Tämä raha-asia on kaikessa absurdiudessaan loppujen lopuksi kovin triviaali, joten en tajua miksei mitään tapahdu vaikka kuinka ponnistelisi. Pelkkä "jollakin aikataululla" ulos ostaminen kuulostaa enemmänkin autokauppiaan jutulta kun realismilta.
EveryWoman kirjoitti:Aha? Hänelle ei toisin sanoen käy oikeastaan mikään vaihtoehto.
Okei, eli hän kenties lähinnä odottaa, että sinä häviäisit savuna ilmaan ja muuten kaikki jatkuisi ennallaan tjsp. Eli ei tunnusta itselleen tosiasioita, ehkä siksi että ei pystyisi pysymään järjissään jos myöntäisi tilanteen itselleen. Kiukuttelulla ja neuvotteluhaluttomuudella suojellaan haurasta egoa ja sellaisia kuvitelmia itsestä, jotka särkyisivät, jos asioista alkaisi keskustella sellaisina kuin ne ovat.
Onpa vaikean kuuloinen tilanne. Melkein tekisi mieli suositella ammattiauttajaa, mutta sekin reitti voi olla liian vaikeaa toteuttaa tässä tapauksessa.
Voimia!
Heh, ammattiauttajasta keskustelu aiheutti melekosen mylläkän jo aiemmin, eikä millään positiivisella tavalla. Lisätään kohtaan ehdotukset, mitkä ei käy.
Muutoin naulan kantaan arvauksesi osui jopa näiden mikkoalatalolasien läpi katsottuna. En vain voi kadota, paitsi sillä yhdellä tavalla, joka ei ole minulle mieleinen.
NuoriD kirjoitti:^ Janne kirjoitti, että ei halua tilaa, koska se sisältää asioita, jota hän ei tarvitse. Eli lainaaminen eksälle tila vakuutena voisi johtaa siihen, että Janne lopulta päätyisi kuitenkin tilan omistajaksi. Sitä ennen olisi tapeltu pitkään hoitamattomasta lainasta...
Eihän tämä ole ensimmäinen kerta maailmassa, kun yhteinen koti laitetaan myyntiin suhteen kariuduttua. Normaali menettely.
Niin, joskin ehdotin jopa sellaista järjestelyä, että tilan omistus olisi 100% toisella osapuolella huolimatta järjestelystä, eli ihan rehellisesti maksaisin kasan rahaa että pääsisin lähtemään.
EveryWoman kirjoitti:Janne kirjoitti myös, että ei halua tuhota toisen tulevaisuutta ja unelmia. En minäkään tuossa tilanteessa haluaisi, ja se olisi enimmäkseen itsekäs päätös.
Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:Se, ettei halua tuhota toisen tulevaisuutta ja unelmia... Senkin voi ajatella itsekkäänä tekona.
Niin, itsekkäästi minä haluaisin sellaisen ratkaisun, ettei sitä tarvitse kummankaan surra jälestäpäin eikä suotta lisätä katkeruutta. Minä tiedän, että sen minkä taakseen jättää, edestään löytää. Katsoisin noin yleisesti elämäntehtäväkseni saavuttaa onnellisen elämän ja siinä sivussa auttaa mahdollisimman montaa tekemään samoin.
exPertti kirjoitti:Ehdottomasti itsekäs. Näillä esitiedoilla (ei mitään neuvotteluhaluja, ei kunnollista puheyhteyttä, ei toivetta parisuhteen palaamsesta) ei muunlaista päätöstä voi tehdä. Kaikki muu on tyhmyyttä, sen tajuaa kivasti aina kun on liian myöhä.
Toinen juttu on, että jos tässä on jotakin erityisen erilaista josta emme tiedä. Mutta minulle on jäänyt käsitys, että maalle on lähdetty naisen unelmien perässä ja nyt se unelmien prinssi olikin vaan ihan tavallinen suomalainen mies ja unelma on sinällään jo särkynyt. On se Jannekin ihminen, on häneltäkin jotakin särkynyt eikä se parane toisen suunnitelmia mukailemalla.
Käsityksesi on päälinjoiltaan oikea. Itse olisin ollut ihan tyytyväinen Vantaan tilaan, se oli oikeastaan unelmasijainnilla mitä tahansa paitsi Taekwondoa ajatellen. Pitkän tähtäimen suunnitelma oli siis luoda puitteet sellaisella toiminnalle, että molemmat voisimma olla nk. täysipäiväisiä tällä uudella tilalla, mutta se käsittääkseni epäonnistui hivenen epärealistisella käsite-erolla siitä, mikä on pitkä tähtäin ja mikä ei. Minun mielestäni toimintaa ei voi toteuttaa niin kauan kun rahapuoli mättää, joka edellyttää allekirjoittaneen ansiotyössä juoksemista -> vähäisempää panosta tilalla -> isompaa työpanosta toiselle osapuolelle. Ehkä realismia olisi kaivattu jo ennakkosuunnitteluvaiheessa, puolin ja toisin.
EveryWoman kirjoitti:^On tietysti hyvä huolehtia siitä, että Jannella olisi oikeat motiivit erota tyylikkäästi. Tietenkään lainaa ei pidä antaa siksi, että toivoo eksän vielä muuttuvan nyksäksi, mutta en minä ainakaan tuosta tekstistä sellaisia viboja saanutkaan.
Sekin kannattaa toisaalta ymmärtää, että ehdottamasi "kliini" ero ei useimmiten ole mahdollinen. Ihminen ei voi vain yhtäkkiä lakata olemasta ihmissuhteessa entiseen kumppaniinsa, koska se kumppani jatkaa olemassaoloaan myös suhteen päätyttyä ja yhteinen historia on ja pysyy. Siksi ei ole aivan sama, millaiseen tilanteeseen tämä henkilö joutuu suhteen jälkeen, eikä ole ollenkaan väärin eikä huono idea välittää hänestä ja hänen voinnistaan. Marttyyriksi ei kannata heittäytyä, mutta sekin on hyvä ymmärtää että omat loppuelämän fiilikset ovat todennäköisesti paremmat silloin, jos on tehnyt voitavansa toisen auttamiseksi jaloilleen.
Siis samat perustelut kuin sinulla: elämä on rajallinen, sitä ei kannata tuhlata vihanpitoon, ikävyyksiin ja riitelyyn. Jos suhteestaan pääsee irti omasta näkökulmastaan kunniallisesti, on todennäköisempää että jälkikäteen senkin ajan voi nähdä muuna kuin oman elämän haaskauksena.
En näe asiassa sinänsä mitään todennäköisyyksiä mihinkään suuntaan, vaan ennemminkin koetan mennä sen mukaan mitä tapahtuu. Kuulostaa niin ylettömän kornilta, mutta pitäydyn silti huonoudessani siltä osin kun se tulee tarjouksien määrään ja laatuun. Kun kerran tämä "diili" ei toteutunut, en aio sitä sinällään surra, kunhan vain pääsen jollakin keinolla rasitteista eroon ja jälleen kerran rakentamaan elämää palasista uudelleen. Toivon toki vilpittömästi edelleen, että toinen pystyy masinoimaan elämänsä mieleisekseen ja autan siltä osin kun se on mahdollista ja kohtuullista.
exPertti kirjoitti:Eikös J:n kumppanilta olisi tosi epäreilua vaatia häntä toteuttamaan hänen unelmansa vaikka he eroavat. Sellainen epäsuhta ei ole kunniallista nähnytkään.
Niin, absurdia absurdia. Pitäisi auttaa toteuttamaan, mutta ei saa auttaa toteuttamaan. Minä en silti tahdo olla vastuussa toisen unelmista, mielenterveydestä enkä myöskään rahoista. Tämä on ihan puhtaasti itsekkyyttä, mutta omat ongelmat, historiassa ja nykyhetkessä, ovat mielestäni aivan riittävä päivätyö märehtimiselle.
EveryWoman kirjoitti:Eihän se mitään vaadi, vaan Janne haluaa auttaa. Kuten sanottu, itsekin tuossa tilanteessa haluaisin.
Mä olen mm. tullut jätetyksi tilanteessa, jossa kumppani oli toiseen rakastunut, ja autoin häntä pääsemään yhteen tuon toisen kanssa. Olisin auttanut silloinkin, jos kyseessä olisi ollut siskoni. Jos olisin jotenkin jäädyttänyt välini tähän mieheen, meillä tuskin nykyisin olisi niin hyvät välit. Olen hirmu onnellinen, että minulla on sellainen ystävä kuin hän. Paljon olisin menettänyt takertumalla siihen, mikä olisi "reilua" (tosiasiassa reiluutta ei noissa tilanteissa oikein pysty määrittämään, koska siinä pitäisi ottaa huomioon myös kaikki tilanteeseen johtaneet tekijät, ja siihen ei ihmisen mentaalinen kapasiteetti riitä).
Niin, voisiko se olla mitenkään paremmin jos myös toinen saisi elämänsä onnelliseksi, huolimatta siitä miten itselleen käy? Tätä kuvittelen puhtaaksi epäitsekkyydeksi, jos toki on mahdollista välien säilyminenkin kun lusikat on jaettu, mahdollisuus, johon silti suhtaudun vanhan kokemuksen perusteella äärettömän skeptisesti.
Frederik Krueger kirjoitti:Rakastukaa uudelleen toisiinne.
Niin. Uskotaanko puheita yhä rakastamisesta, mutta sen riittämättömyydestä yhdessä oloon ja tilanpitoon nähden vai katsotaanko skeptisesti sen olevan vain puhdasta paskanjauhantaa "väliajan" rauhan säilyttämiseksi? Tämä on asia johon luultavasti ei ole mahdollista saada selvyyttä millään keinolla.
