Ihmissuhdepaskanjauhantaketju

[RolloTomasi]

Kitinässä ei aina hyväksytty yksimielisesti sitä, että eri tasoisia ihmisiä on olemassa. Lienevätkö vastarantailijat väsyneet vaiko kaikonneet?

[huima]

Kunhan nyt ei ihan lahnana makaa.

Ellei sitten juuri se satu olemaan sen miehen fetissi. Kannattaa siis keskustella tai tunnustella viboja.

[NuoriD]

Kieltäydyin juuri muutama viikko sitten kunniasta, kun eräs täysi-ikäinen nuori nainen keksi että olen hurmaavan älykäs mies ja että hän haluaisi menettää neitsyytensä juuri minulle.

Jos mä esitän arvauksen tästä neitsyestä ni oonko oikeassa?

Sinä?

[exPertti]

Sinä?

Eli jälkikasvu on saanut alkunsa melko jumalallisella tavalla?

[NuoriD]

Sinä?

Eli jälkikasvu on saanut alkunsa melko jumalallisella tavalla?

Onhan niin tapahtunut ennenkin.

[bliss]

Sinä?

Eli jälkikasvu on saanut alkunsa melko jumalallisella tavalla?

Onhan niin tapahtunut ennenkin.

Niin, joulukin on tulossa...

Joudun kuitenkin tuottamaan pettymyksen koska en ole ollut neitsyt kohta neljännesvuosisataan

[Frederik Krueger]

Aattelit sitten, ettei mikään lohduta tyttöä kuin saada kuulla sopivansa Gattiksen fantasioihin?!

Gattis nyt oli tässä jonkinlaisena ääripään edustajana.
.

Tota noin. Eiköhän Nastamuumio tarkoittanut muita ominaisuuksiani tai niiden puutetta.

Tarkoituksenani ei ollut väittää muuta.

Ei minulla ole erityistä neitsyen korkkaus -fantasiaa, vaikka sellainen toki suuri Kunnia olisikin. Ei mun himoamat ole neitsykäisiä olleet, ja ei varmasti Nastiskaan.

Miten tuon nyt ottaa. Sinähän tunnut alleviivaavan aina himoamiesi teinityttöjen siweyttä ja ujoutta, jonka käännän mielessäni jonkinasteiseksi ko(s)kemattomuudeksi. Etkös sinä hauku juuri sitä että ihmiset nussivat ihan liikaa ja sinä jäät sen takia paitsi?

Mitä Nastikselle edellisellä sivulla selitin, jos luki, niin että minusta on helvetin kumma jos nykyään naiseltakin vaaditaan hirveetä seksikokemusta ja taitoa. Kunhan on halukas (siis ei mulle varmaan) niin onhan se ihkuu opetella sillee herkästi eikä jo valmiiksi vain pornoilla.

Minä yritin puolestani esittää että ei naisilta mitään erityisen merkittävää kokemusta yleensä vaadita, melkeinpä päinvastoin. Kuten sanoin, naiset valehtelevat seksikumppaneidensa määrän yleensä alaspäin, ei ylöspäin.

Tottakai se jos joku nainen pamauttaa ettei ole esim. 30-40 ikävuoteensa (tai myöhemmäksikin) mennessä harrastanut kertaakaan seksiä kohottaa varmasti monien kulmakarvoja. Susan Boyle, anyone? Silloin aletaan jo miettiä onko hän yksinkertaisesti seksivastainen tai jotain muuta "vikaa" kun ei ole tullut koskaan kokeiltua maailman toiseksi luonnollisinta asiaa tortunvääntämisen jälkeen.

Halukkuuden tärkeydestä olen samaa mieltä, mainitsin siitä jo jos vain luit tekstini. Ainoastaan raiskausfantasioista kärsivät ehkä saavat kiksejä haluttoman kanssa peuhaamisesta.

(Tällä viikolla olen foorumillamme saanut e-pakit Jennyltä ja Lapitiilta (niissä kyse avomiesten joskus mahdollisesti hyväksymästä kimpasta), Blissiltä (haluaahan se mua salaa) ja nyt näköjään vielä Nastamuumioltakin )

Yritin kyllä parhaani, mutta en selvästikään ole maailmanluokan parittaja. Entisinä hywinä aikoina vanhempasi olisivat jo löytäneet sinulle sopivan miniäehdokkaan.

(Äh sivu vaihtui taas, haluaisin että SikaMika lukee edelliseltä vastaukseni)

Tuokin on kyllä tosi ärsyttävää, ei ennenvanhaan tällaistakaan ongelmaa ollut ei.

[Frederik Krueger]

Kitinässä ei aina hyväksytty yksimielisesti sitä, että eri tasoisia ihmisiä on olemassa. Lienevätkö vastarantailijat väsyneet vaiko kaikonneet?

Ehkä EW on vain niin kiireinen töissään.

Ja onhan se määrittelykysymys minkä kokee hyvätasoiseksi tms. Joskus muinoin saatuani hienoiset pakit eräältä kaverin kaverilta, kuulin tältä kaverilta myöhemmin että ko. nainen pitää enemmän sellaisista nörtähtävistä pojuista. Tämä oli mielestäni tietenkin huvittavan ironista. Jos vain olisin käsittänyt että minun olisi pitänyt puhua PC-peleistä ja Linuxista...

[RolloTomasi]

Ja onhan se määrittelykysymys minkä kokee hyvätasoiseksi tms. Joskus muinoin saatuani hienoiset pakit eräältä kaverin kaverilta, kuulin tältä kaverilta myöhemmin että ko. nainen pitää enemmän sellaisista nörtähtävistä pojuista. Tämä oli mielestäni tietenkin huvittavan ironista. Jos vain olisin käsittänyt että minun olisi pitänyt puhua PC-peleistä ja Linuxista...

Eli et vain hallinnut tilannetta - korkeampi tasoinen olisi hallinnut ja saanut.

[Frederik Krueger]

Eli et vain hallinnut tilannetta - korkeampi tasoinen olisi hallinnut ja saanut.

Ainoastaan jos feikkaus menisi yleensäkään läpi. Minunhan ei olisi tarvinnut edes feikata.

Sinänsä tuo määritelmäsi kuinka se joka saa on automaattisesti "korkeatasoisempi" kuin se joka ei on ihan kätevä määritelmä, eräänlainen kehätodistus sille että ihmiset ovat eri tasoisia.

[Elppis]

Kertokaahan miksi olen tällainen vässykkä, joka antaa kaiken anteeksi eikä oikein saa mäkätettyä mistään?

Sit taas, ajatusmallina "muut vaimot olis kyllä potkineet tästä äijän ulkoruokintaan" ei varmaan ole se fiksuin, ei me kaikki vaimot ole samanlaisia. Joskus vaan tuntuu siltä että oon liian heikko panemaan vastaan asioissa, jotka suututtaa oikein kunnolla - päädyn aina siihen, että sanon itselleni omassa päässäni "onkohan tämä nyt OIKEASTI suuttumisen arvoinen asia", ja yleensä, tapahtumaa jälkeenpäin ajatellen, tulen siihen tulokseen ettei sille enää mitään voi, turha tässä on kitistä.

Pääseekö se äijä liian helpolla?

[Ylermi Ylihankala]

Pääseekö se äijä liian helpolla?

Pääsee. Kiltteyttä käytetään hyväksi.

[milli]

^^ tuttu tunne.. eksän kanssahan mä annoin sen viedä mua kuin märkää rättiä, en uskaltanut sanoa mihinkään vastaan, en edes pienimpiin asioihin

Terapian myötä ja avokin ansiosta mä koen kehittyneeni tässä asiassa. Ei se oman mielipiteen sanominen olekaan maailmanloppu, ja jos oikeasti joku asia painaa mieltä on siitä sanottava. Se on alkuunsa tosi vaikeaa, mutta se muuttuu pikkuhiljaa helpommaksi.

[Kreitsu]

Kertokaahan miksi olen tällainen vässykkä, joka antaa kaiken anteeksi eikä oikein saa mäkätettyä mistään?

Sit taas, ajatusmallina "muut vaimot olis kyllä potkineet tästä äijän ulkoruokintaan" ei varmaan ole se fiksuin, ei me kaikki vaimot ole samanlaisia. Joskus vaan tuntuu siltä että oon liian heikko panemaan vastaan asioissa, jotka suututtaa oikein kunnolla - päädyn aina siihen, että sanon itselleni omassa päässäni "onkohan tämä nyt OIKEASTI suuttumisen arvoinen asia", ja yleensä, tapahtumaa jälkeenpäin ajatellen, tulen siihen tulokseen ettei sille enää mitään voi, turha tässä on kitistä.

Pääseekö se äijä liian helpolla?

Itselle oikeasti tärkeistä asioista kannattaa kyllä vähän mäkättää - muista mielestäni ei. Kai sen jotenkin tietää, missä se tärkeän raja tule vastaan...? Ainakin joskus, heh.

Minussa on samaa vikaa, etten helposti mäkätä, vaikka oikeastaan kannattaisi, sillä ainakin minulla jotkut asiat saattavat jäädä vaivaamaan.

[Elppis]

Kyllä mä eilen "mäkätin" ja annoin kyllä ymmärtää, miten idiootti mies oli ollut, miten se oli vaikuttanut negatiivisesti mun koko yöhön ja työpäivään jne. Ei jostain syystä pyydä anteeksi kovin helposti ja potee morkkista jossain TODELLA syvällä, jos potee. Asenne on yleensä se "oho.. olipas moka".

[urpiainen]

Kyllä mä eilen "mäkätin" ja annoin kyllä ymmärtää, miten idiootti mies oli ollut, miten se oli vaikuttanut negatiivisesti mun koko yöhön ja työpäivään jne. Ei jostain syystä pyydä anteeksi kovin helposti ja potee morkkista jossain TODELLA syvällä, jos potee. Asenne on yleensä se "oho.. olipas moka".

Tämä nyt ei tietenkään liity mitenkään teidän tilanteeseenne, kun en siitä mitään tiedä (ja tuo anteeksipyytelemättömyys kuulostaa kyllä oudolta), mutta joissain tilanteissa olen kyllä ollut omassa elämässäni huomaavinani pientä kommunikaatiokatkosta, jos toinen on suoraviivaisen ratkaisukeskeinen ("oho, olipas moka, anteeksi, eipä toimita enää näin") ja toinen taas ei ole niin kiinnostunut tulevaisuusorientoituneista ratkaisuista vaan haluaa pikemminkin rangaista kumppania, edellyttäen tai toivoen juuri tuota näkyvää morkkiksen potemista ja kurjassa olossa rypemistä.

[exPertti]

Kertokaahan miksi olen tällainen vässykkä, joka antaa kaiken anteeksi eikä oikein saa mäkätettyä mistään?

Sit taas, ajatusmallina "muut vaimot olis kyllä potkineet tästä äijän ulkoruokintaan" ei varmaan ole se fiksuin, ei me kaikki vaimot ole samanlaisia. Joskus vaan tuntuu siltä että oon liian heikko panemaan vastaan asioissa, jotka suututtaa oikein kunnolla - päädyn aina siihen, että sanon itselleni omassa päässäni "onkohan tämä nyt OIKEASTI suuttumisen arvoinen asia", ja yleensä, tapahtumaa jälkeenpäin ajatellen, tulen siihen tulokseen ettei sille enää mitään voi, turha tässä on kitistä.

Pääseekö se äijä liian helpolla?

En tiedä, löytyykö kyseessä oleva asia tuolta jostakin vai pitääkö sokkona päättää?

Yleisesti ottaen parisuhde on sellainen taistelutanner pahimmillaan, että jokainen haluaa itselleen sen maksimaalisen hyvän. Siksihän sinäkin kai pohdit, että jäätköhän sinä täysin jyrän alle tässä. Yleensä jos siltä alkaa tuntua enemmänkin tämä pohdiskelu on tosiaan hyvä käydä.

[urpiainen]

Yleisesti ottaen parisuhde on sellainen taistelutanner pahimmillaan, että jokainen haluaa itselleen sen maksimaalisen hyvän.

Pertsan ei pitäisi enää yllättää, mutta jotenkin se piru vie sen aina tekee. Kuulostaa totaalisen kamalalta.

[Ylermi Ylihankala]

Eihän sitä itselleen paljoakaan voi. Joku hiljeneemärehtii ja toinen töksäyttää, kolmas jotain muuta. En mä oikein usko, että tässä voi tai edes kannattaa opetella kultaista keskitietä. Tietenkin, jos olet ääripää, on asialle syytä jotain tehdä.

[Kreitsu]

Kyllä mä eilen "mäkätin" ja annoin kyllä ymmärtää, miten idiootti mies oli ollut, miten se oli vaikuttanut negatiivisesti mun koko yöhön ja työpäivään jne. Ei jostain syystä pyydä anteeksi kovin helposti ja potee morkkista jossain TODELLA syvällä, jos potee. Asenne on yleensä se "oho.. olipas moka".

Ehkä ne ei vaan tajua. Minulle on tullut sellainen olo, että ainakin oma mieheni tuntuu joskus olevan ihan autuaan tietämätön siitä, että hänen käytös voi vaikuttaa joskus masentavasti minuun.

Pari päivää sitten oli eräs ”tilanne” ja turhauduin niin pahasti, että aloin itkeä keskellä kauppakeskusta. Mies ei tajunnut, että se johtui hänestä, vaan oli vakaasti sitä mieltä, että syy oli jossain ihan muualla! Meinasin saada raivarit siihen kaupan päälle, mutten saanut, koska en pystynyt lopettamaan itkemistä.

En sitten lopulta jaksanut enää jatkaa aiheesta ja nyt vieläkin vähän mietin, olisiko silti pitänyt. Mutta joo, se tilanne meni jo ja kaikki on hyvin, joten tuntuisi vähän hölmöltä alkaa enää kaivella sitä.

Jospa miehesi ei siis pyytele anteeksi, kun ei vaan tajua tehneensä mitään?

[Kreitsu]

Yleisesti ottaen parisuhde on sellainen taistelutanner pahimmillaan, että jokainen haluaa itselleen sen maksimaalisen hyvän.

No onpa sinulla negatiivinen kuva parisuhteista. Ilmeisesti yleistät omat kokemuksesi ja suhteesi kaikkiin muihin...

[Ylermi Ylihankala]

Jospa miehesi ei siis pyytele anteeksi, kun ei vaan tajua tehneensä mitään?

Eli miehet ovat sikoja, itsekkäitä paskiaisia.

[exPertti]

Pertsan ei pitäisi enää yllättää, mutta jotenkin se piru vie sen aina tekee. Kuulostaa totaalisen kamalalta.

Tämä on lopulta usein tilanne ilman sokerikuorrutusta. Jos parisuhteessa kumppanit eivät ole henkisesti melko tasavertaisia joku jää aina jyrän alle.

[exPertti]

No onpa sinulla negatiivinen kuva parisuhteista. Ilmeisesti yleistät omat kokemuksesi ja suhteesi kaikkiin muihin...

Parisuhteissani on ollut tasavertaista vääntöä asioista, olen ollut aivan liikaa niskan päällä ja onpa minut alistettukin.

Taisin kirjoittaa tämän nyt hieman huonosti. Mikä muu on uutta.

[Kreitsu]

Jospa miehesi ei siis pyytele anteeksi, kun ei vaan tajua tehneensä mitään?

Eli miehet ovat sikoja, itsekkäitä paskiaisia.

En oikein käsitä, miten sait tuon väännettyä kommentistani. Minäkään en pyytäisi enkä pyydä anteeksi, jos en tajua mitä pitäisi pyytää. Ei tehdä tästä sukupuolikysymystä, kun tässä kirjoiteltiin mahdollisesti vain KAHDESTA miehestä.