Ei se varmaan ollut ainoa...Gat kirjoitti: Luultavasti siis käsitti minut Norman Batesiksi.
The ones that got away
-
Manaaja
Re: The ones that got away
-
Manaaja
Okei, ehkä te tosiaan olisitte sopineet toisillenne. Ihan hyvät saumat on siihenkin, että tapaatte vielä lähitulevaisuudessa jollain osastolla jossa otetaan keskimäärin erittäin lyhyitä askelia.Gat kirjoitti:Löysin lyhyen videopätkän vuodelta 1996, jossa tuo on tosin vain lyhyesti, mutta tiukassa Star Trek asussa
Siis mitä vikaa on siinä, että mies rakastaa äitiään, keräilee teräaseita ja haluaa tirkistellä naisia suihkussa???Manaaja kirjoitti:Ei se varmaan ollut ainoa...Gat kirjoitti: Luultavasti siis käsitti minut Norman Batesiksi.
Mutta joo.. tuohan oli siis se tapaus joka ekan yhdessä ei vaan erillään vietetyn yön jälkeen soitti mulle aamulla koko Madonnan "Sex"-albumin, huokaili ja vilkuili ja kun kaverinsa soitti kesken levynsoiton, parkaisi jo puhelimen pirinään "EII NYT", mistä arvailin hänellä olevan joku kumma herkkä projekti suhteeni..
Sitten ainoa lähettämänsä ystävänpäiväkortti ym. ym. Vastahan me viisi kuukautta oltiin tunnettu, niin jo perui Vapputreffimme ja antautui tekniikan lisensiaatille!! Siitä päättelen, että kaikki naiset ovat Lutkia
Mutta muutakin joo.. vaikka se ihan toinen nainen, joka kutsui minut keskellä yötä kämpälleen syömään leipomaansa alastoman naisen muotoista kermakakkua. Oli nännit ja vaalea tuhero ja kaikki. Nuolin lusikan, vaan en uskaltanut emännän haarukkaa. Seuraavana päivänä tuo valitteli, ettei lähentymistä ole ja minä kauhusta kankeena yritin kietoa kättä ympärille, johon hää että tämäkö sinusta on luontevaa läheisyyttä?
Huomaan olevani ikärasisti minäkin. Saattaisi vaikuttaa yrittää epätoivoista kontaktia, jos tuo olisi minua merkittävästi nuorempi eikä vain vuotta nuorempi...Manaaja kirjoitti:Okei, ehkä te tosiaan olisitte sopineet toisillenne. Ihan hyvät saumat on siihenkin, että tapaatte vielä lähitulevaisuudessa jollain osastolla jossa otetaan keskimäärin erittäin lyhyitä askelia.Gat kirjoitti:Löysin lyhyen videopätkän vuodelta 1996, jossa tuo on tosin vain lyhyesti, mutta tiukassa Star Trek asussa
Silti niin provosoiduin lausunnostasi, että tilapäisessä mielenhäiriössä laitan tähän ilmeisesti Hänen Facebookkuvansa nykyään.
Viimeksi muokannut Gat, 06.10.2009 17:24. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Yksinäisen runkkarin on elo pitkä tie
Ilman naisen syliä se hautaan asti vie
Toiiiset oon luotuja nussiiimaan
Toiset o-ohoon tuomittu runkkaamaaan
Näin yksin yyyyksiin vaiiiiin....
Ilman naisen syliä se hautaan asti vie
Toiiiset oon luotuja nussiiimaan
Toiset o-ohoon tuomittu runkkaamaaan
Näin yksin yyyyksiin vaiiiiin....
-
Manaaja
Tää on kyllä niin legendaarista, varsinkin toi ensimmäinen kappale. Sä olet kyllä aivan uskomaton.Gat kirjoitti:Mutta joo.. tuohan oli siis se tapaus joka ekan yhdessä ei vaan erillään vietetyn yön jälkeen soitti mulle aamulla koko Madonnan "Sex"-albumin, huokaili ja vilkuili ja kun kaverinsa soitti kesken levynsoiton, parkaisi "EII NYT", mistä arvailin hänellä olevan joku kumma projekti suhteeni..
Sitten ainoa lähettämänsä ystävänpäiväkortti ym. ym. Vastahan me viisi kuukautta oltiin tunnettu, niin jo perui Vapputreffimme ja antautui tekniikan lisensiaatille!! Siitä päättelen, että kaikki naiset ovat Lutkia
Ja niin on kyllä tuo nainenkin. Siis kuinka vitun turhauttavaa, masentavaa ja riittämättömän tuntuista voi olla katsella viisikin kuukautta ketään tuolla tavoin, antaa noin saatanan suoria vihjeitä jatkuvasti, ja tulla silti jatkuvasti käytännössä katsoen torjutuksi.
Eiköhän "keskivertolutka" olisi lyönyt hanskat naulaan jo kahden viikon jälkeen, viidestä kuukaudesta puhumattakaan. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa, ei sitä kukaan edes itsetunnon pieniä rippeitä omaava jaksa kuukausitolkulla katsella.
-
SikaMika
-
tuulenpuiska
-
EveryWoman
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Mun mielestä tästä ketjusta voisi itse asiassa tulla aika kiinnostava, jos keskustelijat lakkaisivat pyörittämästä maailmaa Gattacan ympärillä ja kertoisivat omia tarinoitaan.
*
Itselläni on tietääkseni vain yksi tapaus (kuudennelta luokalta), joka on jäänyt mieleen tyyppinä johon olin ihastunut mutta jota en koskaan "saanut". Ja sitten lisäksi kaksi, joiden kanssa seurustelin ja jotka jättivät. Mutta olikos nyt kyse juuri sellaisista jotka ovat jääneet alun alkaenkin vain haaveeksi?
Tämä kundi siirrettiin luokalleni rinnakkaisluokalta, jonka opettaja ei tullut hänen kanssaan toimeen. Kyseessä oli raggariaikakauteni, ja pyörin siten hänen kanssaan osittain samoissa porukoissa. Tuolloin olin tietysti vielä sikäli pihalla itseni kanssa, että aivan vääränlaisiin tyyppeihin ihastuminen ei ollut mitenkään mahdotonta. Tämä J oli kyllä jälkikäteen arvioituna minulle varsin vääränlainen, mutta ihastumisen tunne oli silti syvä. Olisin myös melkeinpä voinut panna hieman rahaa likoon sen puolesta, ettei se tunne aivan yksipuolinenkaan ollut. Mutta välillämme oli eräs varsin kiusallinen hankaloittava tekijä: J:n paras ystävä. Tämä S oli myös kanssamme samalla luokalla, ja minun näkökulmastani ehkä ällöimpiä tyyppejä maailmassa. Harmi kyllä hän oli lisäksi minuun palavasti ihastunut.
En ihan tarkkaan tiedä, millä periaatteella luokan naiset oli jyvitetty näiden toverien kesken, mutta selvästi minut oli jollakin yhteisellä päätöksellä päätetty parittaa S:n kanssa. Ehkä S oli minuun ihastuneempi kuin J, tai ehkä hän oli ihastunut aiemmin kuin J, tai ehkä J oli hänelle jonkin palveluksen velkaa. Joka tapauksessa eräissä bileissä käytiin läpi selvästi jonkin verran ennakolta suunniteltu kohtaus. Aluksi S mylvi ja rettelöi ympäriinsä, kunnes hänet vietiin ulos rauhoittumaan, ettei hän särkisi paikkoja. Julkinen selitys oli, että S:llä on niksat. Vähän myöhemmin J tuli sanomaan minulle, että S:llä olisi minulle asiaa kahden kesken. Menin sitten bileiden järjestäjän vanhempien makuuhuoneeseen, jossa S odotti sängyllä. Makasimme siinä vierekkäin ja kuuntelin kiertelevää, kaartelevaa ja sopretelevaa tunnustusta, joka päättyi sanoihin: "Tykkään susta". Tykkäämisen tapa kävi ilmeiseksi äänenpainoista ja tilanteen jännittyneisyydestä.
Asia tuli minulle täydellisenä yllätyksenä, vaikka jälkikäteen ajatellen olisihan se pitänyt arvata. Jouduin jonkinlaiseen jähmettyneeseen paniikkiin, ja muotoilin päässäni jotakin mahdollisimman pehmeää ja arvokasta tapaa antaa pakit. Muotoilun piti mennä suunnilleen: "Mäki tykkään susta, mutta en sillä tavalla". Sanat juuttuivat kuitenkin hetkeksi kurkkuun kolmen ensimmäisen sanan jälkeen, ja vastapuoli ehti luulla viestin olevan kokonaisuudessaan siinä (teinipojat eivät taida olla kovin eteviä lukemaan äänenpainoja ja ruumiinkieltä). Hänen helpottuneen reaktionsa jälkeen en enää pystynyt jatkamaan puhettani, enkä oikein ajattelemaan järkevästi. Muistan vain kuinka aistin varjon vilahtavan huoneen lasioven takana, kun joku kuuntelemassa ollut poistui paikalta.
Siitä alkoi lyhyt ja ahdistava "seurustelusuhteeni" S:n kanssa (hän siis oli ensimmäinen poikaystäväni, jos nyt tällaiset teinipelleilyt lasketaan; itse en tietenkään enää laske). Muutamia päiviä ja paria kielisuudelmaa myöhemmin pakottauduin sanomaan hänelle että homma ei toimi. En edes muista missä tilanteessa ja miten sen sanoin. Olin varmaankin jonkinlaisessa sokissa, kun tunsin tehneeni niin älyttömän väärin ja huonosti toiselle ihmiselle. Sitten alkoi luokan poikien kosto-operaatio, joka sisälsi sarjan minua vastaan suunniteltuja iskuja ja yleistä halveksuntaa. Vaikka olinkin nyt periaatteessa vapaa, J ei tietenkään voinut koskea minuun pitkällä tikullakaan. Muuten hän ei olisi ollut lojaali parhaalle ystävälleen, jota olin niin julmasti kusettanut. Yläasteella asia oli unohdettu, mutta myös uusia luokkia oli tullut samaan kouluun. J ihastui yhteen uuteen tuttavuuteen, ja he seurustelivat lähes koko yläasteen ajan. Ensimmäisen vuoden lopulla ihastuin itsekin toiseen tyyppiin ja unohdin J:n lopullisesti, mutta sitä ennen ehdin monet haaveilut haaveilla ja miettiä, millaista J:n kanssa olisi ollut. Joskus mietin sitä vieläkin, ihan kuriositeettina. Sitten koko kasiluokan ajan J:ltä tuli pieniä vittuilun hahmoon puettuja tiedusteluja minun ja tämän uuden ihastukseni välisestä suhteesta (pyrkimyksenä ilmeisesti vertailla minua hänen tyttöystäväänsä). Ja se sama sähkö tuntui edelleen ilmassa.
Olen yrittänyt googletella J:n harvinaisenpuoleista nimeä, mutta Suomessa on ilmeisesti joku muu samanniminen eikä tästä oikeasta J:stä löydy hakukoneilla yhtään mitään. Voisikohan vaikka Gattaca jakaa kuumia ammattilaisvinkkejä salapoliisityöhön? Tapaisin mielelläni tämän tyypin vielä joskus, jotta voisin kysyä mitä hänelle kuuluu ja kuulla hänen versionsa tarinasta.
*
Itselläni on tietääkseni vain yksi tapaus (kuudennelta luokalta), joka on jäänyt mieleen tyyppinä johon olin ihastunut mutta jota en koskaan "saanut". Ja sitten lisäksi kaksi, joiden kanssa seurustelin ja jotka jättivät. Mutta olikos nyt kyse juuri sellaisista jotka ovat jääneet alun alkaenkin vain haaveeksi?
Tämä kundi siirrettiin luokalleni rinnakkaisluokalta, jonka opettaja ei tullut hänen kanssaan toimeen. Kyseessä oli raggariaikakauteni, ja pyörin siten hänen kanssaan osittain samoissa porukoissa. Tuolloin olin tietysti vielä sikäli pihalla itseni kanssa, että aivan vääränlaisiin tyyppeihin ihastuminen ei ollut mitenkään mahdotonta. Tämä J oli kyllä jälkikäteen arvioituna minulle varsin vääränlainen, mutta ihastumisen tunne oli silti syvä. Olisin myös melkeinpä voinut panna hieman rahaa likoon sen puolesta, ettei se tunne aivan yksipuolinenkaan ollut. Mutta välillämme oli eräs varsin kiusallinen hankaloittava tekijä: J:n paras ystävä. Tämä S oli myös kanssamme samalla luokalla, ja minun näkökulmastani ehkä ällöimpiä tyyppejä maailmassa. Harmi kyllä hän oli lisäksi minuun palavasti ihastunut.
En ihan tarkkaan tiedä, millä periaatteella luokan naiset oli jyvitetty näiden toverien kesken, mutta selvästi minut oli jollakin yhteisellä päätöksellä päätetty parittaa S:n kanssa. Ehkä S oli minuun ihastuneempi kuin J, tai ehkä hän oli ihastunut aiemmin kuin J, tai ehkä J oli hänelle jonkin palveluksen velkaa. Joka tapauksessa eräissä bileissä käytiin läpi selvästi jonkin verran ennakolta suunniteltu kohtaus. Aluksi S mylvi ja rettelöi ympäriinsä, kunnes hänet vietiin ulos rauhoittumaan, ettei hän särkisi paikkoja. Julkinen selitys oli, että S:llä on niksat. Vähän myöhemmin J tuli sanomaan minulle, että S:llä olisi minulle asiaa kahden kesken. Menin sitten bileiden järjestäjän vanhempien makuuhuoneeseen, jossa S odotti sängyllä. Makasimme siinä vierekkäin ja kuuntelin kiertelevää, kaartelevaa ja sopretelevaa tunnustusta, joka päättyi sanoihin: "Tykkään susta". Tykkäämisen tapa kävi ilmeiseksi äänenpainoista ja tilanteen jännittyneisyydestä.
Asia tuli minulle täydellisenä yllätyksenä, vaikka jälkikäteen ajatellen olisihan se pitänyt arvata. Jouduin jonkinlaiseen jähmettyneeseen paniikkiin, ja muotoilin päässäni jotakin mahdollisimman pehmeää ja arvokasta tapaa antaa pakit. Muotoilun piti mennä suunnilleen: "Mäki tykkään susta, mutta en sillä tavalla". Sanat juuttuivat kuitenkin hetkeksi kurkkuun kolmen ensimmäisen sanan jälkeen, ja vastapuoli ehti luulla viestin olevan kokonaisuudessaan siinä (teinipojat eivät taida olla kovin eteviä lukemaan äänenpainoja ja ruumiinkieltä). Hänen helpottuneen reaktionsa jälkeen en enää pystynyt jatkamaan puhettani, enkä oikein ajattelemaan järkevästi. Muistan vain kuinka aistin varjon vilahtavan huoneen lasioven takana, kun joku kuuntelemassa ollut poistui paikalta.
Siitä alkoi lyhyt ja ahdistava "seurustelusuhteeni" S:n kanssa (hän siis oli ensimmäinen poikaystäväni, jos nyt tällaiset teinipelleilyt lasketaan; itse en tietenkään enää laske). Muutamia päiviä ja paria kielisuudelmaa myöhemmin pakottauduin sanomaan hänelle että homma ei toimi. En edes muista missä tilanteessa ja miten sen sanoin. Olin varmaankin jonkinlaisessa sokissa, kun tunsin tehneeni niin älyttömän väärin ja huonosti toiselle ihmiselle. Sitten alkoi luokan poikien kosto-operaatio, joka sisälsi sarjan minua vastaan suunniteltuja iskuja ja yleistä halveksuntaa. Vaikka olinkin nyt periaatteessa vapaa, J ei tietenkään voinut koskea minuun pitkällä tikullakaan. Muuten hän ei olisi ollut lojaali parhaalle ystävälleen, jota olin niin julmasti kusettanut. Yläasteella asia oli unohdettu, mutta myös uusia luokkia oli tullut samaan kouluun. J ihastui yhteen uuteen tuttavuuteen, ja he seurustelivat lähes koko yläasteen ajan. Ensimmäisen vuoden lopulla ihastuin itsekin toiseen tyyppiin ja unohdin J:n lopullisesti, mutta sitä ennen ehdin monet haaveilut haaveilla ja miettiä, millaista J:n kanssa olisi ollut. Joskus mietin sitä vieläkin, ihan kuriositeettina. Sitten koko kasiluokan ajan J:ltä tuli pieniä vittuilun hahmoon puettuja tiedusteluja minun ja tämän uuden ihastukseni välisestä suhteesta (pyrkimyksenä ilmeisesti vertailla minua hänen tyttöystäväänsä). Ja se sama sähkö tuntui edelleen ilmassa.
Olen yrittänyt googletella J:n harvinaisenpuoleista nimeä, mutta Suomessa on ilmeisesti joku muu samanniminen eikä tästä oikeasta J:stä löydy hakukoneilla yhtään mitään. Voisikohan vaikka Gattaca jakaa kuumia ammattilaisvinkkejä salapoliisityöhön? Tapaisin mielelläni tämän tyypin vielä joskus, jotta voisin kysyä mitä hänelle kuuluu ja kuulla hänen versionsa tarinasta.
Ah, mutta eihän se ole mahdollista. Kaikki muut kitinäläiset skoraavat aina kun haluavat, meiltä ei pääse karkuun kukaan, koskaan! You can run but you can't hide...EveryWoman kirjoitti:Mun mielestä tästä ketjusta voisi itse asiassa tulla aika kiinnostava, jos keskustelijat lakkaisivat pyörittämästä maailmaa Gattacan ympärillä ja kertoisivat omia tarinoitaan.
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
No sen voin sanoa, että minä olen päästänyt elämässäni niin monta karkuun että turhempaa hirvittäisi. Jälkikäteen viisastellessa voi sanoa, että minulla on ollut siihen varaa.
Ja olenkin pohtinut, että ehkä moni asia olisi elämässä mennyt eritavalla ei välttämättä paremmalla tavalla jos joku olisi minut haaviinsa juuri sillä väärällä hetkellä poiminut.
Täysin toinen juttu tästä ketjun aiheesta on, että eikös näistä kannattaisi joku kaunis päivä päästää irti ja koettaa löytää jotakin muuta sisältöä elämään? Meillä kun on vain se yksi elämä ja sen eläminen katkerana menetettyjä mahdollisuuksia pohtien ei ole kovin hedelmällisen kuuloista. Tietty jos tyyli on enemmän kaihoisaa tilanteilla herkuttelua niin mikä ettei.
Ja olenkin pohtinut, että ehkä moni asia olisi elämässä mennyt eritavalla ei välttämättä paremmalla tavalla jos joku olisi minut haaviinsa juuri sillä väärällä hetkellä poiminut.
Täysin toinen juttu tästä ketjun aiheesta on, että eikös näistä kannattaisi joku kaunis päivä päästää irti ja koettaa löytää jotakin muuta sisältöä elämään? Meillä kun on vain se yksi elämä ja sen eläminen katkerana menetettyjä mahdollisuuksia pohtien ei ole kovin hedelmällisen kuuloista. Tietty jos tyyli on enemmän kaihoisaa tilanteilla herkuttelua niin mikä ettei.
Came here for school, graduated to the high life
-
RolloTomasi
- Kitisijä
- Viestit: 2349
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
-
bliss
-
EveryWoman
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Haha, mäki googletin myös tuon tarinani S:n, josta on sittemmin tullut rauhanturvaaja ja erään (ei-olympialais)lajin maailmanmestari. Molemmat jutut aika hyvin ymmärrettävissä henkilöhistoriaansa vasten. Vaan en kyllä taida viitsiä häneen ottaa yhteyttä löytääkseni J:n. Ei hän varmaan pahalla enää muistelisi, olimmehan kaikki pelkkiä kakaroita, mutta se taitaisi olla vähän liian outoa.
Mulla on Feissarissa pari ala-astekaveria, joihin en ole pitänyt mitään yhteyttä. Pitäisiköhän kysellä heiltä?
Mulla on Feissarissa pari ala-astekaveria, joihin en ole pitänyt mitään yhteyttä. Pitäisiköhän kysellä heiltä?
-
EveryWoman
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Ai niin, pääsi unohtumaan!Lilo kirjoitti:Ah, mutta eihän se ole mahdollista. Kaikki muut kitinäläiset skoraavat aina kun haluavat, meiltä ei pääse karkuun kukaan, koskaan! You can run but you can't hide...
Mä olen aina pitänyt jokseenkin tärkeänä sitä, että olen kokenut onnellisen rakkauden lisäksi myös onnetonta rakkautta. Eli rakastanut jotakuta, joka ei rakasta takaisin. Ja kyllä tällainen tapaus löytyy ihan aikuisiältäkin. Olin kovasti ihastunut erääseen opiskelukaveriini ja kerroinkin asiasta hänelle, johon hänen vastauksensa oli suunnilleen tuo, minkä itse yritin edellisessä tarinassa sanoa S:lle. Että hän pitää minusta, mutta vain kaverimielessä. Tilanne jatkui pari vuotta ja kärvistelin tunteideni kourissa ihan kunnolla. Vaikka lopulta kävikin niin, että tyyppi ei päässyt karkuun, vaan aloimme kuitenkin seurustella, tuo sitä edeltänyt aika jäi kyllä kirkkaasti mieleen (ja päiväkirjan sivuille).
lyhensin vähän.EveryWoman kirjoitti: Itselläni on tietääkseni vain yksi tapaus jota en koskaan "saanut".
Tämä kundi J oli kyllä vääränlainen, mutta välillämme oli eräs varsin kiusallinen hankaloittava tekijä: J:n paras ystävä. Tämä S oli myös ehkä ällöimpiä tyyppejä maailmassa.
En ihan tarkkaan tiedä, mutta selvästi minut oli jollakin yhteisellä päätöksellä päätetty parittaa S:n kanssa. Menin sitten bileiden järjestäjän vanhempien makuuhuoneeseen, jossa S odotti sängyllä. Makasimme siinä vierekkäin ja kuuntelin kiertelevää, kaartelevaa ja sopretelevaa tunnustusta, joka päättyi sanoihin: "Tykkään susta". Tykkäämisen tapa kävi ilmeiseksi.
Asia tuli minulle täydellisenä, ja muotoilin päässäni jotakin mahdollisimman pehmeää ja arvokasta tapaa antaa. Hänen helpottuneen reaktionsa jälkeen en enää pystynyt jatkamaan puhettani, enkä oikein ajattelemaan järkevästi. Muistan vain varjon vilahtavan huoneen takana, kun joku kuuntelemassa ollut poistui paikalta.
Siitä alkoi lyhyt ja ahdistava .. paria kielisuudelmaa myöhemmin homma ei toimi. En edes muista missä tilanteessa tunsin tehneeni niin älyttömän väärin ja huonosti. Sitten alkoi luokan poikien kosto-operaatio, jota olin niin julmasti kusettanut.
Yläasteella asia oli haaveilla ja miettiä, millaista J:n kanssa olisi ollut. Joskus mietin sitä vieläkin, ihan kuriositeettina. Ja se sama sähkö tuntui edelleen ilmassa.
Olen yrittänyt googletella J:n harvinaisenpuoleista nimeä
Gattaca
kuumia ammattilaisvinkkejä
/thread
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
- Ann 2005
-
Supernikki
Oho, tiukkaa tekstiä. Ihan pieni hitunen katkeruutta, vai onko tämäkin pelkkää "provoamista".Supernikki kirjoitti:Pitäiskö muka uskoa, että expertillä on joskus ollut joku toinenkin nainen kuin se jonka kanssa kävi vahinko? Äläs nyt poika puhu paskaa.
Came here for school, graduated to the high life
