Kai Nalo kirjoitti:No verrataanpas.
Elcoomikon eukko lukee netistä että elcoomikko on käynyt ambomaan reissulla huorissa.
Hebulin duunikaveri lukee netistä että hebuli taputtaa tahtia vieressä kun mamu raiskaa Kaisaa puistossa.
Minun ymmärtääkseni alimmainen kohta menee täysin huumorin piikkiin, kun taas ylimmäinen ei.
No, ehkä olen väärässä. Sovitaan niin. Te voititte. Hebuli ei taputtanut tahtia ja elcoomikko kiskoi vain muutaman päivän rännin. Kaikki on happy happy joy joy, eikö?
Yritin sanoa, että tuollaisia vertailuja ei oikein voi tehdä, ja vaikka tekisikin niin niissä ei voi olla oikeassa tai väärässä.
Ainoa järkevä tapa suhteuttaa vinoilun ikävyyttä on se, miten se vaikuttaa kohteeseensa. Me emme voi tietää, mikä vinoilun laji on kenellekin sitä vahingollisinta laatua ja miksi. Jollekin pettämisvihjailut voivat olla pahimpia kaikista, toisiin ne taas eivät vaikuta ollenkaan. Samoin jollekin voi olla yksi ja sama, vihjataanko hänen riemuitsevan mamun suorittamasta raiskauksesta, toiselle se voi olla hyvinkin ikävä juttu.
Seurausten perusteella näitä on turha laittaa järjestykseen. Vaikka sinun käsittääksesi pettämisjuttu ei mene huumorin piikkiin, niin esim. minun tapauksessani se menisi, ilman muuta. Raiskauksista nauttimiseen liittyvä vihjailu taas olisi usein toistuessaan hyvinkin vahingollista, vaikka se ei suhdettani vahingoittaisikaan. Itselleni näet kipeimmät jutut ovat sellaisia, jotka vaikuttavat kielteisesti fiiliksiini. Olen erittäin altis tällaisille vaikutuksille, joten minut pystyy syöksemään moneksi päiväksi raiteiltani psyykkisesti sanomalla tiettyjä juttuja - aivan riippumatta juttujen paikkansapitävyydestä. Monilla muilla homma taas menee juuri päin vastoin: fiilikset pysyvät, sanoivat muut mitä tahansa, mutta suhde ympäristöön (kumppaniin, työkavereihin, ystäviin jne.) koetaan sellaiseksi, joka järkkyy hyvin herkästi ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Kumpikaan ei ole mitenkään väärä tai toista huonompi tapa suhtautua; eikä kumpaakaan vinoilun kategoriaa pitäisi nähdä toista vähemmän loukkaavana, kun loukkaavuuden aste riippuu enemmän siitä, minkä tyyppiseen ihmiseen loukkaus kohdistetaan. Siis se, että itselleni pettämisvihjailu olisi aivan yhdentekevä, ei tarkoita että se olisi yleisesti jotenkin hyväksyttävää tai että elcolla ei olisi ollut mitään syytä loukkaantua. Totta kai oli. Samoin Freddyllä oli syytä loukkaantua, vaikka samat mamujutut eivät mm. sinua loukkaisi.
Tiivistys: vinoilu on loukkaavaa silloin, kun sen kohde loukkaantuu. Elcon (tai Freddyn) vinoilua ei voi oikeuttaa tai puolustella sillä, että aihe on
omasta mielestä vähemmän loukkaava kuin vinoilijaan itseensä kohdistettu versio. Ainoa mikä merkitsee on se, mitä se on vinoilun kohteen mielestä.