Mida kirjoitti:Tuo jattaa 25g suklaanappipussinsakin aina kesken moneksi paivaksi ja sitten on aidilla tiukka paikka ettei tulisi syotya toisen nameja.
Tänään söin päikkäriaikaan tytön säästämät rusinat pois, voi mikä paha mieli tulikaan (mulle) ja käytiinkin sitten hakemassa kaupasta rusinoita jemmaan vähän enempi. En tienny et ne on niin hyviksii!
Vesper kirjoitti:Ainakin mun lähipiirissä tarjolla on päivittäin ravitsevaa kotiruokaa, mutta myös herkkuja. Ja sitten niitä hankitaan vielä lisää omilla viikkorahoilla. Ja kun harrastukset on laatua pleikkari, ei se energia edes kulu.
Tietty liikunnan vähäisyys ja namipläiskikset ovat iso osa ongelmaa. Niihin vain tuntuisi jotenkin olevan helpompi vaikuttaa (ainakin omalla kohdalla) kuin totaaliseen terveellisen ruuan välttelyyn.
Mutta niin kai se on että sellaiset lapset kuin oma elämäntapa. Muutoksen nyt joka tapauksessa on pakko lähteä vanhemmista jotain valistuksen tietä, eivät lapset pysty tekemään ratkaisuja omista harrastusmahdollisuuksistaan tai ruokavaliotottumuksistaan.
prosessi kirjoitti:Itse osoitan syyttävällä sormella lastenrattaita, joita käytetään koko ajan vanhemmilla ja vanhemmilla lapsilla.
Meillä tehdään niin pitkiä kävely(kätköily)reissuja, et siinon joskus aikuistenki jaksaminen vähä siinä ja siinä. Eli reippaasti mukeloasi isommalle tenavalle on rattaat messisssä. Juoksee ja kävelee tietty sen minkä jaksaa ja haluaa (ja se onkin yllättävän paljon se!), loput rattaissa. Hyi kauheeta mitä paskamutseilua. Et on sulla toki syytäkin syytellä. =P
[Btw DVD:t ei paljon pyöri, mieluummin yhteistä puuhastelua. Joskus joku tallenne, jos tarvitaan kahdenkeskistä laatuaikaa justhetipaikalla vaik tenava on hereillä.]
Suvisen mainitsema pienuus tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua niin on myös täällä tuttua pullaa. Neuvolakäynneillä usein odotostilassa jotkut äidit kovasti kyselevät ikää ja kertoessani alkaa se kielen kannan naksutus ja noin minuutissa jollain tavalla saavat ujutettua sen "syökö hyvin, onko syömisessä ongelmia"-kysymyksen mukaan. Sikäli olen onnellisessa asemassa, että en ole perinyt tätä "olen huono äiti ja vertailen lastani toisiin lapsiin"-geeniä, joten en saa mitään syyllisyysvoivottelumielialaa kehiin. Ainoa, mikä vituttaa on se, että tiedän näitä itkukurkussa äitejä, jotka näistä sitten kehittelevät ongelman. Siitä johtuen nuivin näitä äitejä. Pitäisi keksiä vain joku mielekäs tapa tehdä se. Mies on mitä jyrkimmin kieltänyt käyttäytymästä törkeästi näissä tilanteissa, ihan tytsän kannalta. En ole vielä keksinyt muuta kuin vajakki-ilmeen, mutta sillä ei ole sellaista tehoa kuin terävällä kielellä.
Tuttavaperhe on tämmönen vertailijaperhe. Kyllä se vaatii muutaman paukun, että sukurauha säilyy. Ei sitä "meiän lapset sitä ja tätä paremmin kuin nuo toiset"-kalatusta jaksa erkkikään.
Niin, en tiedä olenko paras roolimalli ruokailun suhteen mutta ne asiat jotka minulla ovat kunnossa koetan varovasti siirtää seuraavaan sukupolveen.
Eli pastan ja paistosten sekaan oliiviöljyä, lohta yms. kalaa useasti ja karkkipäivänä muutaman karkin jälkeen vaihdetaan rusinoihin ynnä muihin hiukan parempiin ruokiin.