Joo, (vittu) welcome to motherhood! Mulla oli ihan identtiset olo abauttiarallaa just samassa vaiheessa. Ulos en kehdannut kun jätkä karjui ellei nukkunut (se "huutaa itsensä uneen"- juttu on keksittyä!), itse näytin variksen pelättimeltä mustine silmien alusineen.. Laitokselta kun tultiin kotiin, poika nukku 21-03, söi, 03.30-8.30, voila! Ihme.. joo, kesti 5 viikkoa, kunnes alkoi kiukku, huuto ja kitinä. Tuntui helpottavan tossa jossain vaiheessa, kunnes tuli taas jotain kiukuttavaa.Suvinen kirjoitti:Nyt vähän kiukuttaa, kun tyttö ei suostunut aamusyötön jälkeen takaisin unille, vaikka mammaa olisi kovasti nukuttanut. Yhdeksältä luovutin ja noustiin, laitoin tytön leikkimatolle ja menin puuhaamaan itselleni aamupalaa. Vähän ajan päästä tajusin, että kovin on hiljaista.. ja sinnehän mytty oli matolle nukahtanut. Nostin sen takaisin sänkyyn, ja siellä se koisaa vieläkin, yli kolme tuntia myöhemmin! Itse en tietenkään enää viitsinyt mennä takaisin nukkumaan, kun luulin että se herää kuitenkin pian, ja olin laittanut itselleni kellon soimaan kymmeneksi. Mutta koska nukuin vain kaksi kolmen tunnin pätkää viime yönä olen nyt liian väsynyt tehdäkseni tehokkaana mitään tässä aamun tunteina, jotka pitäisi käyttää hyödyksi kun tyttö nukkuu. Joten istun koneella yövaatteissa, päätä särkee ja kiukuttaa ja väsyttää ja on jo puolipäivä enkä ole tehnyt mitään. Ärrrhh! Arvasin kyllä, että tämä mun nukkumisherkkyys tulee aiheuttamaan eniten ongelmia äitiydessä; musta kun ei ole oikein mihinkään jos en saa nukkua kunnolla ja tarpeeksi.
Eli älä huoli, se on pakko polkee paskassa että pääsee asfaltille.