Tai sitten he viettävät päivänsä sen puolivuotiaan pikkusiskonsa ja toisen vanhempansa kanssa kotona. Repivät hiuksista, purevat, raapivat, vetävät koiraa hännästä, ruokkivat sammakkoa makkaralla ja heittävät kännykät vessanpönttöön.Riemumieli kirjoitti:Mutta he jo kävelevät ja syövät itse, puhuvat, menevät perhepäivähoitajlle tai päiväkotiin ja jotkut ovat jopa sisäsiistejä. Joten homma vain helpottuu koko ajan, kun vain muistaa ottaa rennosti ja antaa lapsen pään kolista muutaman kerran, koska sitä itse kukin aina välillä tarvitsee.Suvinen kirjoitti: Että mieti niitä, joilla on joku kaksi-kolmevuotias jaloissa kitisemässä, vaatimassa ja uhmailemassa samaan aikaan. Itsellä ei.
Tämän lisäksi he ravintolassa ollessa eivät pysy mitenkään aloillaan, vaan pakko liikkua ja tutustua muihin ihmisiin. Kaupassa saavat helvetinmoiset itkupotkuraivarit kun joko haluavatkin yhtäkkiä syliin tai rattaisiin ja samaan aikaan kävellä ite. Sitten siitä puurostakin saa tapella, että joko itsepäisesti halutaan syödä ite, mutta sitten kiukustutaan ja tuskastutaan, kun koko sotku menee kirjaimellisesti reisille ja kun tarjotaan apua ja syötettäisiin, niin saadaan kahta kauheempi raivari ja koko lautanen on lattialla.
Kotipihakin olisi syytä aidata, jos ei välttämättä halua olla kokoajan juoksemassa sen isomman perässä tielle ja naapureihin (jossa on paljon kivemmat leikit). Silmät siis olisi hyvä olla selässäkin. Niin ja ulkosalla on myös syytä katsella, mikä kaikki menee suuhun... kivet vielä ymmärrän, mutta niitä tupakantumppeja en oikein hyvällä katso vielä 1.5-vuotiaan suussa...
Kaikesta huolimatta... taidan haluta näitä lisää. Nukkua ehtii ehkä seuraavassa elämässä..?