Totta, kyllähän tuon mainoksen voi ymmärtää pilkalliseksi. Itse kai arvelen, että suurin osa ihmisistä murehtii asioistaan joka tapauksessa, eikä osaa nauttia elämästä, joten en tajunnut ajatella murehtimisen liittyvän mainostekstissä nimenomaan uskovaisuuteen.Hyeena kirjoitti:Poistamalla jumalan olemassaolon ja elämästä nauttimisen kytköksen toisiinsa. Variaatioita vaihtoehdoille on vaikka kuinka."Jumalaa tuskin on olemassa. Oletko pohtinut asiaa?" "Jumalaa tuskin on olemassa. Onko siis syntiäkään?" jne.EveryWoman kirjoitti:Itse en tulkinnut sävyä pilkkaavaksi. Miten sinun mielestäsi asian olisi voinut esittää ilman väittämääsi pilkallisuutta?
Toisaalta tuo "loukkaus" on sitä lajia, joka osuu vain silloin kun on ns. aihetta. Jos joku on uskossaan aidosti onnellinen ja tyytyväinen, ja kokee Jumalan läsnäolon kirkkaasti ja voimakkaasti, ei kai hän moisesta mainoksesta loukkaannu, koska silloin ajatus ei ole lainkaan osuva.
Voisi siis ajatella, että mainos on suunnattu ainoastaan niille uskovaisille, joille usko ei ole tuonut onnea, ja jotka siis tosiasiassa murehtivat eivätkä nauti elämästä. Näissä tapauksissa asian sanominen suoraan silläkin uhalla, että siitä joku loukkaantuu, voi olla perusteltua. Maailmankuvan muuttuminen ja turvallisista valmiista "totuuksista" luopuminen on aina jonkin verran kivuliasta (paitsi silloin kun se tapahtuu niin hitaasti ettei kipua huomaa tai osaa yhdistää asiaan). Sellaista kipua, joka syntyy asioiden kyseenalaistamisesta ja kasvamisesta, ei voida lukea ulkopuolisen henkilön aiheuttamaksi, vaikka hän jollakin kommentillaan tulisikin katalysoineeksi kasvuprosessia. Siksi tällaisten kommenttien esittämistä ei mielestäni erityisesti tule välttää - kunhan asiat esitetään rakentavuuden ja kohteliaisuuden rajoissa.
Näemmä vähän huonosti. Ok, eli 2003. Toivottavasti muutos on ulottunut myös käytäntöön.Luitko mainitsemani linkin?Missä vaiheessa siitä on luovuttu? Omat kokemukseni perukoulusta ja lukiosta viittasivat syvään tunnustuksellisuuteen.
Tunnen muitakin, jotka ovat hyvien opettajien ansiosta pitäneet saamastaan uskonnon opetuksesta. Tunnustuksellisen opetuksen suurin ongelma olikin siinä, että se tarjosi huonoille opettajille liikaa pelivaraa toteuttaa lähetyskäskyä. Ilmeisesti opetuksen sisällöt ja laatu ovat siis vaihdelleet poikkeuksellisen paljon opettajasta riippuen.Omat kokemukseni peruskoulusta ja lukiosta viittasivat avomieliseen opetukseen jossa ei ollut merkkiäkään aivopesusta. Jo peruskoulun opettaja oli hyvin mukava ja kiinnostunut keskustelemaan kaikista uskonnoista, kirkkohistoriasta, etiikasta jne. Lukiossa homma vain parani. Toki tutustuimme raamatun sisältöön ja kristilliseen perinteesen, mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista kokemusta, että niitä myytäisiin totuutena. Oma kotini oli ateistinen ja viihdyin oikein hyvin uskonnontunneilla. Se oli lempiaineideni joukossa.
Vaikka tilanne nyt parantuisikin, en silti periaatteessa kannata uskonnon opetuksen pakollisuutta. En näe siinä mitään sellaista olennaista sisältöä, jota ei voisi opettaa elämänkatsomustiedon tunnilla. Osaatko itse sanoa, mitä sellaista olennaista sinulle on opetettu, joka ei voisi yhtä hyvin kuulua ET:n opetukseen?
Ei se minustakaan ole onnistunutta, vaan vahingollista. Ihmiset ovat korostuneen allergisia kaikelle henkiselle ja etenkin hengellisille asioille. Konkreettista tietoa maailmasta meillä on hyvin vähän, minkä vuoksi päivittäinen elämämme perustuu laajalti siihen, mitä ja mihin uskomme (siis kaikilla elämänalueilla, ei pelkästään jumalakysymyksissä tai uskonnon piirissä), mutta tätä ei yleensä haluta myöntää, koska uskomisen status on lähetystyöntekijöiden avustuksella niin perinpohjaisesti ryvetetty. Kitinässäkin on helppo saada leimahduksia aikaan ihan vain käyttämällä sanaa "usko".Peruskoulu ja lukio ovat opettaneet uskontoa koko historiansa ajan. Koko sen historian ajan yhteiskunta on maallistunut ja kirkosta eroaminen on lisääntynyt. Minun on vaikea nähdä, että kyse olisi laajamittaisesta aivopesusta, tai jos on, se ei ole kovin onnistunutta.
Uskolla ja uskomisella (missä tahansa kontekstissa) ei nähdä minkäänlaista arvoa, vaan niitä pidetään helposti löperöytenä ja huruiluna. Jos sanon tehneeni jonkin merkittävän valinnan, "koska uskon X", saan niskaani kasan syytöksiä typeryydestä ja haihattelusta. Kuitenkin suurin osa ihmisten rationaalisinakin pitämistä päätöksistä perustuu uskomuksiin - ei absoluuttiseen tietoon.
Sama ilmiö vaikuttaa laajemminkin kaikkien abstraktien, ei-mitattavien arvojen ja ilmiöiden kohdalla (tunteet, aineeton arvonluonti, luovuus, rakkaus). Niitä on hyvin vaikea sitoa asiapitoiseen keskusteluun leimautumatta hörhöksi. Pyyteetön lähimmäisenrakkauskin tuntuu olevan pannassa, koska on vaikea todistaa loogisesti sen olevan kannattavaa yksilön näkökulmasta (itse uskon, että se on - se vain on meidän todistuskykymme ulkopuolella, koska todistaminen edellyttäisi paljon enemmän ja monipuolisempaa tietoa kuin meillä tällä hetkellä on käytössä). Esimerkkinä ExPertti, joka kyselee miksi meidän pitäisi hyväksyä humanitaarinen maahanmuutto, josta on meille enemmän haittaa kuin hyötyä.
Sanalla sanoen kaikki Jeesuksen opetukset ja kaikki vähänkin vallitsevaan matemaattis-fysikaalis-loogiseen tieteen paradigmaan soveltumattomat todellisuuden piirteet tuntuvat mennen vessasta alas samalla kun ihmiset ovat nousseet kapinaan uskontoa vastaan. Mikä onkin aivan luonnollista: jos ihmiselle syötetään tiettyä oppia niin että se tursuaa korvista ja aiheuttaa vastareaktion, ei voi olettaa että hän kykenisi erottelemaan, mitkä piirteet koetussa opissa ovat vahingollisia ja mitkä vain yleisinhimillisiä. Tyypillisin vastareaktio on juuri sellainen, missä "sinä ja kaikki mitä edustat" (edit: tämä on siis toimijan itsensä muodostama laaja asiarypäs, jonka ytimessä on vastareaktion aiheuttava uskonto, mutta jonka ympärille hän kerää kaikkea muutakin etäisesti tästä vihatusta aiheesta muistuttavaa) hylätään mahdollisimman suurella voimalla, jäämättä miettimään olisiko tuossa asioiden, ilmiöiden ja uskomusten kokonaisuudessa jotakin säilyttämisen arvoista.
Näiden vastareaktioiden ehkäisemiseksi opetuksen tulisi olla neutraalia, kyseenalaistavaa, ja mahdollisimman monipuolisesti vaihtoehtoja esittelevää. Eli uskonnon sijaan elämänkatsomustietoa.