Mammailu

[annepa]

Luin artikkelin jossa painotettiin sitä, että nuoremmat ovat lähes aina etusijalla, ja ikä painoi enemmän kuin vaikkapa varallisuus. Jos annepa kiinnostaa niin reippaasti vaan yhteyttä adoptiovälittäjiin, vai onko tämä enempi tulevaisuuden suunnitelma?

Joo, tiedän ton ikähomman. Olen miettinyt tätä jo useamman vuoden mutta jotenkin en ole vielä valmis. Olen kuitenkin puhunut esim isäni kanssa. En tiennyt miten hän suhtautuisi asiaan. Vastaus oli ihana; "mitä väliä sillä miten on porukkaan tullu, omasta porukasta huolehitaan kuitenki". Nyt hävettää että epäilin isäpappaa

Prosessoin asiaa ja tiedostan kyllä että tässä on aikarajoja.

[nowaysis]

Patz: Musta oisit ihan ehdottoman hyvää äitimatskua kymppivuotiaalle! Toki pienemmällekin Sen lisäksi oot taatusti tullu tietoiseksi perhe-elämän hyvistä ja huonoista puolista ja tiedät, ettei se oo koskaan pelkkää ruusutarhaa, kellään!

Hyviä harkintoja, oli lopputulos mikä hyvänsä! Oon ylpeä susta!

[prosessi]

Patz muuten, heitit joskus tommosen ajatuksen, ois kiva kuulla enemmänkin täällä tai privana!

No tiivistelmänä tilanne on seuraava:

Veljen kaksi lasta huostaanotettu, lasten äiti kuoli n. 6kk sitten. Vanhempi lapsista täyttää jo 17, mutta nuorempi on vasta 10. Nuoremman kohdalla olen harkinnut adoptiota tai ainakin sijoitusta, vaikka hyvin viihtyy nykyisessä pienryhmäkodissakin. Isomman tilanne vaan hankaloittaa, on jotenkin kylmää adoptoida vain toinen, mutta kun isompi (kummityttöni) on jo liki aikuinen eikä varmasti arvostaisi elettä saati maalle muuttamista Nuoremmalle tilanne olisi optimi, serkkujakin kolme liki naapurissa. Sisko harkitsi myös samaa, mutta veikkaan ettei osaisi suhtautua "vieraaseen" lapseen kuin omiinsa, lisäksi omat isommat lapset varmasti aiheuttaisivat harmia tyyliin "sä et meidän perheeseen kuulu".
Että tällästä täällä. Punnitsen omia kykyjäni vanhemmuuteen ja yritän saada edes jotenkin realistisen kuvan siitä miten elämäni tulisi muuttumaan.

Minäkin olen huiman kanssa samaa mieltä. Ja voihan sen tytön kanssa keskustella asiasta ja kysellä hänen mielipiteitään omasta asemastaan, tuskin hän tuntee itseään syrjäytetyksi, jos hänenkin tilanteestaan neuvotellaan. Uskoisin hänen olevan suunnilleen samaa mieltä kanssasi faktoista.

[exPertti]

No tiivistelmänä tilanne on seuraava:

Veljen kaksi lasta huostaanotettu, lasten äiti kuoli n. 6kk sitten. Vanhempi lapsista täyttää jo 17, mutta nuorempi on vasta 10. Nuoremman kohdalla olen harkinnut adoptiota tai ainakin sijoitusta, vaikka hyvin viihtyy nykyisessä pienryhmäkodissakin. Isomman tilanne vaan hankaloittaa, on jotenkin kylmää adoptoida vain toinen, mutta kun isompi (kummityttöni) on jo liki aikuinen eikä varmasti arvostaisi elettä saati maalle muuttamista Nuoremmalle tilanne olisi optimi, serkkujakin kolme liki naapurissa. Sisko harkitsi myös samaa, mutta veikkaan ettei osaisi suhtautua "vieraaseen" lapseen kuin omiinsa, lisäksi omat isommat lapset varmasti aiheuttaisivat harmia tyyliin "sä et meidän perheeseen kuulu".
Että tällästä täällä. Punnitsen omia kykyjäni vanhemmuuteen ja yritän saada edes jotenkin realistisen kuvan siitä miten elämäni tulisi muuttumaan.

Tuli liikutus kyllä tätä lukiessa.

[Nehemiah James]

Tietysti kyseessä on niin iso asia, että sitä pitää tarkoin harkita ja ottaa mahdollisimman monta näkökantaa huomioon

Näin se asia juuri nimenomaan on. Nyt kun on tullut elämänkokemusta niin "normaalista" ydinperheestä, kuin uusioperheestä, sekä sitten kahden huostaan otetun lapsen kasvattamisesta (väliaikaisena sijaisperheenä), niin kokemukseni mukaan näiden huostaanotettujen lasten kasvattaminen ja heidän kanssaan eläminen on erittäin haasteellista. Riippuu tietenkin erittäin paljon itse laps(i)(e)sta ja heidän menneestä elämästään, mutta uskallan silti sanoa, ett se vaatii jo omanlaistaan mielenlaatua, että ylipäätään pärjää sellaisessa elämässä. Mielelläni jaan ajatukseni ja kokemukseni Vesperille, jos vaan kaipaa.

[nowaysis]

Sankaripiste sullekin ^

Itse taas olisin melko vakuuttunut, että olisin mainio sijoitusäiti vauvoille, myös lyhytaikaset sijoitukset uskoisin handlaavani. Ei vaan elämäntilanne tällä hetkellä oikein jousta tuohon suuntaan. Ja noista vauvojen sijoitusperheistä oli joku aika sitten ihan huutava pula pk-seudulla.

Mutta uskoisin kestäväni ok sen, että sitten jo rakkaaksi käynyt lapsi siirtyykin muualle loppuelämäkseen. Mutta aattelisin niin, että annoin ainakin vauvalle hyvän viikon/kuukauden/vuoden

Vauvalle ei vielä edes ole hankalaa laitoskierrettä tai muuten rankkaa elämää takana, siis niin paljoa kuin isommilla. Oih, perustetaanko oma ketju?

[Mylwin]

Miestä ei silti kuulemma aamulla vielä tarvita, joten se menee normaalisti töihin.

Tuanoinnii.

Mulle on kyllä jäänyt täysin auki että mikä sen miehen funktio koko hommassa on ollut muuta kun että kikkeli meni pinpslooraan?

Eli eksä oli ja tuli ja meni mut wtf. Meettekö naimisiin? Kuka on äiti?

[Ylermi Ylihankala]

Ei suppareita edelleenkään, eikä muitakaan omituisia oloja. Vauva köllöttelee ja muljahtelee verkkaisesti eikä ole moksiskaan.

Meillä on supistusia vähän väliä. Niihin on jopa tottunutkin eli ei ajattele ensimmäisenä, et kohta mennään. Huono homma on se, et suppareita tulee paljon öisin ja muija alkaa olla tosi väsynyt ja herkillä. Eilen nukkumaan mennessä oli esmes aika rajujakin kouristuksia, luulin jo hetken et synnäri kutsuu. Räjäytysluvat on muuten anottu päivälle 17.6.

[exPertti]

Huomannut yhden keljun jutun juniorin kehityksestä. Jättäminen hoitoon käy koko ajan vaikeammaksi vaikken sitä yritä hänelle näyttääkään ja lähden riittävän nopeasti.

No, kuitenkin yhtenä päivänä tässä jutteli isä sitä isä tätä ja kun jätin juoksi perään ja hyppäsi syliin. Onneksi riitti takaisin vienti ja pieni lelujen haalinta sillä kertaa, mutta eihän se hymyilyttänytkään.

Sitä taustaa vasten jaksaa hämmästyttää miten itsekkäitä vanhemmat ovat. Eilen viimeksi seurasin yhtä perheenäitiä, joka lässytti tytölleen ennen tuloani tuomaan junioria ja lässytti vielä lähtiessänikin (huomautan tässä kohtaa, että en tosiaankaan jätä junioriani oven välistä ja lähde juoksemaan vaan laitamme ulkovaatteet siististi ja kiireettä sisävaatteet asentoon eli tämä lässytys tuntui tosi pitkältä). Siis hänestä oli vaikea lähteä ja teki siitä suorastaan piinaavaa tytölleenkin. Sitten juoksi autolle menessäni ohi kohti bussipysäkkiä. Ketä tuo pitkitetty lässytys palveli?

[Onslow]

Joko Suvinen poksahti?

[bliss]

Joko Suvinen poksahti?

Hyvin todennäköisesti kun se kertoi menevänsä olikse ny torstaiaamuna ya-kontrolliin ja sille tielle tais jäädä
Ei ainakaan ole näkynyt eikä kuulunut.

[mustaenkeli]

Milläs konstilla puoltoistavuotiaan ymmärrykseen saisi, ettei saa purra, eikä hiuksista saa vetää? Alan jo kohta harkita jäähypenkkeilyä, mutta lienee kovasti ennenaikaista moinen...

Ja miksi tämä puolivuotias ei halua syödä kasvissoseita, saatika lihaa?Ainoastaan tissi, puuro ja hedelmäsoseet maittaa...

Ja mistäs löytäisin itselleni (tai lapsille) au-pairin tai muun hoitsun?

[Rouva Pupu]

Onnea S :)

Tuo huoli tulee aika puuntakaa, mutta jos hyvin käy niin se laantuu sellaselle kestettävälle tasolle :) Kolmen tunnin välein meitin pieni silloin ähkäili, kyllä ne vauvelit yleensä ilmoittaa kun nälkä :)

Itse stressasin viime viikolla kun tytsä nukkui 9h yöllä putkeen ilman ruokataukoa, ennen max. ollut 6h :D Mut vastasyntyneet syö useammin.

[Onslow]

Kauanko nuo vauvat tapaa nukkua putkeen?

Eka viikko menee nahkavekkarilla melkopitkälti unten mailla.

Ja joo. Herätä vaan syömään. Mekin jouduimme noin tekemään ja silti paino putosi vekkarilla ekan parin viikon aikana 12%, ennen kuin lähti nousuun.

Kai se on totuttava tähän 24 h huolissaan olemiseen.

Aina sitä voi yrittää, mutta hyvin epätodennäköistä se on

[Mida]

Suvinen, jos sitä ei meinaa saada hereille tai se ei hereillä ollessaan meinaa jaksaa syödä, soita neuvolaan tai lapsivuodeosastolle. Voi olla liian vähällä ravinnolla ja väsynyt. Vauvan imemistä ja hereillä pysymistä imettäessä voi tehostaa ihokontaktilla ja vähentämällä vauvalta vaatteita. Lämpimässä vauvat ovat helpommin uneliaampia eivätkä jaksa syödä yhdellä syötöllä tarpeeksi kun jo uni tulee.
Mutta jos se herää omia aikojaan, on pirteä ja eloisa ja syö halukkaasti ja reippaasti, anna nukkua jatkossakin. Pikkuinen voi hyvin.

Sitä huolta riittää aina, mutta se on varmaankin persoonakohtaista, miten voimakkaasti se vaikuttaa elämään. Mä oon aika jalat maassa -tyyppi, enkä edes hengenvaarallisesta sairaudesta toipuvan lapseni voinnista kovin helpolla hötkyile (toki välillä huolettaa isosti, sairaus voi palata, eikä koskaan kai olla ihan selvillä vesillä). Toisaalta se tietty perushuoli vanhemmalla on vauvan selviämisen kannalta elintärkeää. Eli ei se turhaa ole. Tietty jos huolehtiminen alkaa liikaa hankaloittaa elämää, kandee ettiä apua.

Meillä kuopus on vain pari kertaa 1v1kk ikään mennessä nukkunut kolme tuntia putkeen. Siis päivällä. 3-4kk iässä se nukkui 10h öitäkin putkeen. Nooh, väliaikaista. Nyt se heräilee 3-7krt yössä hakemaan lohtua yöllisiin pahoihin fiiliksiin rinnasta. Ehkä kerran yössä nälkäänkin. Mieluummin imetän makuultaan muutaman minuutin ja jatkan unta, kuin nousen ylös lohduttamaan sylissä. Laiska.

Voi kun vaikuttais olevan ihanasti asiat tyttösen isän kanssa

[Mida]

Oho, olinpas huomaamattani ollu kitinästä taas pois. Tuostahan on jo pari päivää. Luulisi nukkumisihmetyksen jo ratkenneen?

[Rouva Pupu]

Kiva et kaikki hyvin :)

Nauti vielä kun nukkuu, voipi tulla aika kun toivoisit nukkuvan :) Vastarit kait useimmiten nukkuu sen 17-22h/vrk. Jos vielä huolettaa saako tarpeeksi ruokaa niin pissavaippoja pitäis vuorokauteen tulla se 6-8 kpl. Siitä kanssa näkee että nesteitä tarpeeksi saa.

[Mida]

Mä en kyllä katselisi liikaa kelloon, jos vauva kuitenkin herää pitkiltäkin unilta pirteänä. Antaisin nukkua vaan. Testailisin ehkä herättää seuraavalla kertaa 5h päästä ja katsoa vaikuttaako vauva väsyneeltä vai herääkö pirteäksi helposti, ilmaiseeko nälkäänsä jne. Sitten 6h päästä seuraavalla kerralla ja 7h päästä seuraavalla. Jossain vaiheessa tulee raja vastaan, joko vauva on nuutunut tai on saanut tarpeeksi unta ja herää ilmaisemaan nälkäänsä. Ja jos jälkimmäinen, unohtaisin huolet kokonaan. Paitsi tietty jos meinaa ruveta yli 8-9h nukkumaan putkeen ihan pikkuisena. 4-6h on vain luksusta vanhemmille, jos vauva muutoin voi hyvin.

Sanoiko neuvolatäti kuinka kauan pisimmillään 4h syöttövälejä tarvitsee hänestä noudattaa? Ensimmäisinä päivinä se tietty on oleellista, kun maito ei ole vielä kunnolla noussut ja vauvan ravinnonsaanti ja sitä myöten myös sokeritkin ovat vähän epävarmalla pohjalla. Mutta kun maito on noussut ja paino nousee ja jos lapsi voi hyvin, niin en näe itse ainakaan kovin tärkeäksi vahtia prikulleen imetysvälejä. Kyllä se siitä keikahtaa tilanne esim. tiheän imun kauden koittaessa niin, että jo ikävöi pitkiä unipätkiä. Sulla taitaa alle viikon vanha täysiaikainen vauva olla siellä.

Mut tietty teet niinku itse katsot parhaaksi. Se voi huolia rauhoittaa kummasti jos pienen herättää 4h välein syömään. Mutta ei sitä viikkotolkulla tarvitse jatkaa.

[Rouva Pupu]

Mun mielestä meillä oli tyyliin 1kk se syöttötarkkailu, ehkä hiukan alle. Sen jälkeen on menty tytsän kellon mukaan, yleensä 3-4h päivisin. Öisin sen 6h, joskus enemmän.

[Mida]

Eikös jonkun vauva täältä syntynyt ennenaikaisena? Oliko se teidän?

[Rouva Pupu]

Eikös jonkun vauva täältä syntynyt ennenaikaisena? Oliko se teidän?

Juuh, 35+0.

[Mida]

En voi sanoa tietäväni, mutta voisin kuvitella, että ennenaikaisesti syntyneellä on perustellumpaa vahtia syöttövälejä pidempään kuin täysiaikaisella. Mut mulla onkin lapset syntyneet 39+3 ja 40+0, joten en muusta käytännössä tiedä.

No, loppujen lopuksi noi omat vauvat on ollu semmosia 3-5h välein öisin herääviä alusta asti ja päivisin unet on ollu lyhyempiä. Sit ku ikää on tullu hiukan lisää, niin unetkin on vähän venyny, yöunet saavuttaen huippunsa 3-4kk iässä, jonka jälkeen yöheräilyt on lisääntyneet. Mut en siis sen jälkeen ku maito nousi, oo vahdannu syöttövälejä yhtään, ellei oo tullu jotain poikkeuksellista eteen. Nää kun on energisesti itse herättyään vaatineet ruokaa. Yhtään ei oo tarvinnu huolehtia verensokereista.

Sairaalassa vaan meinas mennä hermo esikoisen kanssa, kun kolmena yönä peräkkäin aamuyöstä yöhoitsu kolisteli sisään perhehuoneeseen, kun pitäis sen vauvan syödä. Vauva oli mulla rinnalla sängyssä ja itse niin tokkurassa, etten tajunnut ilmoittaa hoitajille, että joo se heräs itte syömään. Olin vaan auttanut vauvan rinnalle ja siinä puoliunessa syötellyt. Enkä mä nykyäänkään herää öisin edes niin paljon, että katsoisin kelloa.

Kuopuksen kanssa sain alusta asti oman kodin rauhassa elää. Kaipa ekoina öinä tuli kelloa katsottua, kun lapsi kakkasi öisinkin ja isänsä vaihtoi vaippaa, mutta välillä olin jo unessa ennen kuin pieni palautui kylkeeni. Alkuun se meinasi päivisin syödä kovin usein kun nukahti tissille liian helposti ja heräsi kohta taas nälkäänsä, mutta paino nousikin ihan reilusti. Mut hereillä aina pirteänä, kun sai omaan tahtiinsa nukkua.

[Rouva Pupu]

Mun mielestä meillä oli tyyliin 1kk se syöttötarkkailu, ehkä hiukan alle.

Alle 1kk ikäisiä pitäis kuulemma joo syöttää sen 4 tunnin välein. Tuohan syntyi vasta 41+6 ja silloinkin käynnistyksellä, mutta kun oli se raskausdiabetes niin sairaalassa vahtivat sitten vauvan sokeriarvoja. Kunnossahan ne oli kun kotiin päästivät ihan normaaliin aikaan.

Pitäs varmaan alkaa laskea niitä hereilläolotunteja eikä nukkumistunteja, olis helpompaa!

Nooh, mites siellä on edennyt? :) Tosiaan, noiden sokereidenkin takia. Meillä oli syöttövälit 3h välein, ihan herätyskellolla mentiin kun ei pieni ihan joka kerta itse ähkinyt hereille.

[Onslow]

^ Ihana kuvaus

Kakkavaippojakin tulee sen 10 päivässä!

Unohda se perseen peseminen het alkunsa ja siirry käyttämään puhdistus/kosteuspyyhkeitä. Pääset tuhannesti helpommalla.

Siis noita tommosia.

http://www.lidl.fi/fi/home.nsf/pages/c. ... pyyhkeet_2

Tsemiä. Ekat 3 kk on kamalimmat.

[Rouva Pupu]

Koita niitä "nännisuojia" vai mitä juttuja ne onkaan. Semmonen pieni nänninmuotoinen ohut muovipala. Se voi helpottaa. Muuten paljon tsemppiä sinne.

Mä en osaa sanoa mikä aika on pahinta ja mikä helpointa, meillä ainut "paha aika" oli kun tytsä halusi olla pitkin päivää sylissä sen kaksi viikkoa. Ei sentään yöllä. Väsymys tulee siitä kun en osaa itse ottaa rennosti, aina muka jotain tekemistä kuten leffojen katsomista yhdeltä yöllä! Se on vaan se aika kun mun on PAKKO saada revittyä itselleni jostain. Toisaalta kun on alusta asti ollut pulloruokinnalla niin mies on pystynyt osan syötöistä hoitamaan. Viikonlopulla voin sitten nukkua vaikkapa kello kymmeneen (huhui). Oon myös hyvä esittämään nukkuvaa, on miehen sitten pakko nousta kun akka ei millään herää (poislukien arkipäivät) ;) Kiukkupäiviä tytsällä on pari kertaa kahteen viikkoon ja kakkaakin tulee kertasatsina joka kolmas päivä.

Nyt kun tuo puheripuli alkoi pari viikkoa sitten niin se saattaa äitiä pitää hereillä, miehellä sentään hyvät unenlahjat eikä herää sitten millään.

Kun se arki alkaa sujumaan, niin uskon helpottavan. Itse en ole ihan vielä löytänyt sitä jujua miten oikea arki sujuu eli vauvanhoidon ohella hoituu muutkin asiat kuten kotityöt, lenkkeilyt, kaverien tapaamiset, parisuhdetouhut ym.