Gat kirjoitti:Paitsi siinä en hyväksy, että minun pitäisi "muuttua" joksikin muuksi kuin omaksi itsekseni, mutta terveempänä ja reippaampana. Ja totta kyllä, että olen lakannut yrittämästä. Vaipunut fatalismiin kuin realiteettina. Jota se voi ollakin, realiteeetti. Ihme tilanne, jota ei Nussiva Maailma voi käsittää. Ja sikäli tyydyttävä asema sekin. Turvallisempaa ja vähemmän stressaavaa vain eristäytyä vaikka kaikista ihmisistä (paitsi netissä). Mutta joo, en ole vaan jaksanut yrittääkään aikoihin, siis tosissani.
Jauhat ihan samaa tarinaa kuin muista eristyvät koulumurhaajat ja sosiaalisten piirien ulkopuolelle jäävät erakot. Ihan kuin kaikki muut olisivat erilaisia ja osaksi sosiaalisia piirejä ryhtyminen olisi kaiken sen mitä 'itse oikeasti on' uhraamista ja joksikin toiseksi ryhtymistä. Suurin tragedia taitaa olla oma älykkyytesi ja sivistyksesi, joka antaa sinulle keinot selittää asiat niinpäin että pystyt olemaan maailan uhri ja väärinymmärretty Schopenhauer.
Yksi elämän suuri salaisuus on oman onnellisuuden löytämisessä. Kun olet onnellinen ja se näkyy sinusta myös ulospäin, pildeä ja kaikkea muutakin tulisi ovista ja ikkunoista. Koska suurelle osalle ihmisistä elämä on kärsimystä, he ovat mieluusti sellaisten ihmisten seurassa jotka ovat onnellisia ja saavat heidätkin tuntemaan olonsa onnelliseksi - edes hetkellisesti.
McJannen ajatus jostain budolajin harrastamisesta oli itseasiassa hyvä idea. Sinulla on kaikki aika maailmassa kehittää itseäsi. Pistä pääsi ja kroppasi töihin - ja treenaa kunnolla jotain, josta voit saada samalla rauhaa, onnellisuutta että myös voimaa elämääsi. Mistä sen tietää mitä siitä seuraa, kun kroppa paremmassa kunnossa, mieli kirkkaampana ja naama vähemmän oluesta pöhöttyneenä oletkin jatkossa ihmisten ilmoilla. Ties vaikka avaisit ovea väsyneelle kolmikymppiselle yksinhuoltajaäidille, joka projisoi valkoisella hevosella ratsastavan prinssin unelmansa sinuun. Tai sitten ei.
Mutta voi elämä sentään.
Satoja tuhansia varallisuutta, eikä mielikuvitusta elää niillä hetkeäkään. Pentele karistaisin vastaavassa tilanteessa Suomen pölyt jaloista nopeasti ja viettäisin vaikka pari vuotta kiinassa vuoristossa kungfu-luostarissa tyhjentämässä päätä ja opettelemassa nöyryyttä kuskaamalla riisiä laaksosta vuoren rinteelle.
