Nehemiah James kirjoitti:No totta kai vaikuttaa. Vaikuttaa siihen sekin kuinka paljon haluaa saavuttaa tavoitteensa. Vai onko se tavoite lainkaan, vai ottaako asian löysin rantein lähinnä maailmankatsomustaan avartana kokemuksena tyylillä "katotaan olisko minusta tähän". Silti avoimin mielin. Ja jos kokemus on huono, niin toteaa, että ei ollut minun juttu. Mutta jos kokemus oli jossain määrin positiivinen, niin asiaan saattaa jäädä pieni kipinä ja seuraavalla kerralla asian tiimoilla ei ollakaan enää kokeilumielellä.
Mjoo, tuo ei vielä kuulosta ollenkaan kyyniseltä. Kyynistä olisi se, että jo etukäteen ajattelee yrityksen olevan tuhoon tuomittu, ja jälkikäteen epäonnistuessaan antaisi uskomuksensa vielä vahvistua.
Jos jotain oikeasti haluaa, niin kyllä sitä silloin tavoitteleekin ihan toisella asenteella. Eli kyllä asenne vaikuttaa myös.
Ja toisaalta se, että uskoo omiin mahdollisuuksiinsa, vaikuttaa siihen, minkä verran jotakin haluaa. Itse en esimerkiksi haluaisi olla Fortumin toimitusjohtaja, koska uskon että pärjäisin sellaisena aika huonosti. Mutta jos uskoisin voivani olla siinä poikkeuksellisen hyvä, varmasti haluaisinkin sitä enemmän.
Mutta sitten on esimerkiksi fyysisistä ominaisuuksista johtuvia faktoja joita ei enää voi korvata pelkällä asenteella. Kuten että minä en esimerkiksi kykene donkkaamaan ellei joku ystävällisesti laske koria. Tai tällä lihasmassalla en pysty hyppäämään lentomäestä yli kahtasataa metriä vaikka kuinka haluaisin.
Tässä aletaan lähestyä niitä aiemmin mainitsemiani tieteellisiä faktoja, joiden osalta realismia on mahdollista esiintyä.
On paljon asioita joita minä olen vuosien saatossa silmät kiiluen yrittänyt saavuttaa. Oppia ikä kaikki ja olen huomannut, että ne ovat minulta saavuttamattomissa. Itse koen että olen realistinen omien kykyjeni suhteen, enkä suinkaan ole kyyninen ja suhtaudu asioihin ennalta ahdasmielisesti.
Hmm, ehkäpä tuollaisen avomielisyyden ja joustavuuden voisikin nimetä realismiksi. Eli realisti ymmärtää, milloin hänen käsityksellään on todellisuuspohjaa (esim. tuo pitkän kokemuksen kautta oppiminen) ja jättää muissa tilanteissa käsityksen muodostamatta (toisin kuin kyynikko, joka luulee tietävänsä kokeilemattakin).
Missä kohtaa uudelleen yrittäminen muuttuu pakkomielteiseksi?
Hyvä kysymys, pitänee vetäytyä mietiskelemään.
Älä suutu mulle, ethän?
