Mammailu

[Rouva Pupu]

^Nuo liitoskivut voi olla tosi pahoja, mulla oli niitä vielä viime viikollakin :o

No kuitenkin, meidän tytsi oli jo kolmannella ultrakäynnillä, oisko ollut jotain 26+ pää alaspäin ja jatkoi samassa asennossa loput kolme ultraa. Ei se kuulemma huono asia ollut tai siitä ei ainakaan mitään mainittu. Hän vaan viihtyi niin päin suurimman osan ajasta.

[Rouva Pupu]

Onko jollain kokemusta näistä pelkoklinikoista tai neuvolan psykologeista synnytyspelko asioissa? Hiukan kyselin viime käynnillä, että miten täällä toimii nuo systeemit, mutta ilmeisesti niitä asioita pääseen käsittelemään vasta kun on raskaana, minä kun haluaisin käsitellä niitä asioita ennen mahdollista uutta raskautta (jos semmosta koskaan on tullakseen). Tietysti yksityinen shrinkki on yksi vaihtoehto.

Tuli postissa ilmainen synnytysopas (luojan kiitos ei ehtinyt tulemaan ennen synnytystä) ja sitä lukiessa kohosi hiki, ahdistus nousi pintaan ja kauheimpana kivut alavatsalle, jotka kyllä muistuttivat synnytyskipuja tosin paljon lievempinä. Aloin funtsimaan että lienee tosiaan jättänyt päähän jotain jälkiä, tosiasia kun on etten juuri mitään muista siitä 14h30min. taipaleesta. Tai muistan vaan sen kivun, enkä sitäkään :)

Kärsin ns. epänormaaleista "supistuksista" tjmv. luki papereissa eli ei tullut supistuksia. Tai kai niitä tuli, mutta ei silleen kun mukamas yleensä. Vatsa ei mennyt kovaksi, ei ollut aaltoilua. Kovaa tauotonta kipua 13h ilman minkäänlaista laimennustakaan tuntemuksissa. Oksensin jatkuvasti kivusta, silmät pyöri kuulemma päässä ja jotain shokin uhkaakin oli, kuulemma. Mies hieroi alaselkää, oli lämpöpusseja, kävin kuumissa suihkuissa, kylvyissä, sain kipulääkkeitä ym. yleistä. Ei niistä ollut apua, ei siis ollenkaan edes hieman lieventävästi. Epiduraali auttoi jotenkuten, mutta sen sain noin puoli tuntia ennen synnytystä kun olin riittävästi auki.

Onneksi en juuri muista noita, mutta näyttäisi siltä että alitajunta ei ainakaan ole unohtanut tapausta. Eihän tässä uskalla edes ajatella raskautumista, mitä jos seuraavaksi kökin 48h samoissa tuskissa, häh. En kyllä olisi uskonut, että olisin maksanut mitä tahansa kunnollisista ns. normaaleista supistuksista, sama kipu toki, mutta pieni tauko vaikka 15sek. olisi maistunut. Uskoisin.

Synnytyssalissa oli ruuhkaa, muistan heittäneeni jotain törkeän perverssiä läppää, en vaan muista tarkalleen mitä. Oli niin psljon trafiikkia: kaksi lääkäriä, kaksi kätilöä ja yksi opiskelija.

[Lolita]

ennen mahdollista uutta raskautta

Vade retro, satana!

[Fcuk]

Mä antaisin Pupu päälleni aikaa nyt unohtaa. Ihan niin kuin luontoäiti tai mikälie yleensä toimiikin, peloista voi osittain päästä tekemättä yhtikäs mitään... Horrrmoonithan ne toimii kun muisti pelaa, se on hemmetin hyvä.

Kattele sit myöhemmin shrinkkijupinoita?

[Rouva Pupu]

^Juuh, en ole ihan heti menossa, mutta aikanaan aion mennä (jos siis raskaus on optio, miehelle olisi mutta pupu ei osaa sanoa juuta eikä jaata). Mulla kun oli takana jo aikaisempi kova kipukokemus, johon ei auttanut mikään kipulääke ja luulin ettei siitä ollut jäänyt mitään tuonne aivokoppaan. Tuolla se pelko/ aikaisempi kokemus sitten vain ruokki sitä kipua itsessään, jonka tajusin kun olin kivuton taas synnytyksen jälkeen. Psyykkinen ruokki fyysistä tjmv. Seuraukset voi kuitenkin olla jopa vaarallisia noiden kipujen sun muiden kanssa, että en oikein tiedä uskaltaisiko riskeerata, jos siihen vaikuttaa myös nuo psyykkiset puolet.

Joku viisas voisi kertoa miten psyykkinen voi vaikuttaa fyysiseen, siis onko se mahdollista ja miten prosessi toimii, jos on.

[Elppis]

Pupu, mulla toimii noi ajatukset enemmän logiikkalinjalla: kerran selvisin, enköhän selviä seuraavallakin kerralla. Pakoon ei tilannetta pääse, se on fakta.
Mullakin oli karsea synnytys, superhelppo raskaus. Nyt on vähän sellanen pelko persiissä, että pikkukakkosesta kun aloitetaan puhuminen, pelkään vaikeaa raskautta enemmän kuin itse synnytystä.

Mua ainakin lohdutti ja vahvisti suunnattomasti henkilökunnan ammattitaito ja rauhallisuus naistenklinikalla. Itse olin synnytyssalissa 08-22, aktiivinen ponnistus kesti 58min ja paikalla synnytyslääkäri, 5 kätilöä ja lapsi vietiin suoraan juosten teho-osastolle, ehdin vain poskeen koskea toista... Traumaattista oli, kuten koko alkukin, mutta elän toivossa että kakkosen kohdalla olisi jotenkin paremmin henkisesti valmistautunut.

Mustis osaa kertoa enemmän pelkoklinikoista, hän tais osallistua tähän toisen lapsen tehdessä tuloaan. Neuvolasta saat myös ajan terapeutille (terveyskeskus), jos haluat ns. ennaltaehkäisevästi asiasta jonkun kanssa puhua.

http://www.aijaa.com/v.php?i=3828206.jpg - tossa meidän taapero, ja ruma eukko taustalla

[Fcuk]

Ihku taapero.

[huima]

http://www.aijaa.com/v.php?i=3828206.jpg - tossa meidän taapero, ja ruma eukko taustalla

Näyttää ihan postimieheltä!

[Elppis]

http://www.aijaa.com/v.php?i=3828206.jpg - tossa meidän taapero, ja ruma eukko taustalla

Näyttää ihan postimieheltä!

Shit

Muoks. Kumpi?

[isohaara]

Äiti kehu, että toisen synnyttäminen oli yks yskäisy vain.

[Lolita]

Äiti kehu, että toisen synnyttäminen oli yks yskäisy vain.

Joo, mut se kuulemma tuli raskaaksikin siitä, että vähän isän kalsareita vilautti.

[prosessi]

Seuraava ongelma: raskausdiabetes. Neuvolassa pissat hälyttivät useampaan kertaan, laittoivat sokerirasitustestin joka näytti kaiken olevan ok. Pissa kuitenkin jatkoi hälyttelyä, joten testattiin uudelleen ja kappas, jälkimmäiset arvot olivatkin pompsahtaneet. Nyt sitten mittaillaan kotona muutama viikko. Saan vain niin kovin erilaista tietoa koko taudista, että en oikein tiedä miten suhtautua. Vauva ainakin kasvaa ihan normaalisti, painoarvio ultrassa viikolla 30 oli 1600 grammaa eli täysin keskiviivalla hiihdellään. Paastosokerit ovat aina matalat, syönnin jälkeiset heittelee ihan miten sattuu. Pitäisi syödä tasaisin väliajoin mikä on töissä TODELLA vaikeaa, ja napostelua pitäisi kuitenkin välttää.. luovuin jo tuoremehusta, mikä sapetti koska en juo aamuisin edes kahvia ja nyt pitää herätä pelkän kraanaveden avulla. Kuinka iso juttu tämä raskausdiabetes/epäilys on oikeasti?

Se on iso juttu, jos homma menee pieleen. Tyyliin sydän- ja munuaisvaurioita vauvalle. Mutta ei esim. aamumehua tarvitse jättää kokonaan pois, kunhan silloin myös syö jotain tasoittavaa, kuten esim. hapankorppua, joka kuului minun parhaimpiin ystäviini raskausaikana. Helppoa nakerrella vähän väliä ilman sen kummempaa vaivannäköä. Noin yleisemminkin pelkästään aterian jälkeen temppuilevia sokereita saa tehokkaasti kuriin lisäämällä vihanneksia sun muita kuituja paaaljon ruokavalioon. Kuidut estävät noita nopeita jutskia imeytymästä niin nopeasti.

[Rouva Pupu]

^Niin ja tuo säännöllisesti syöminen ainakin itselläni auttoi eniten, melkeinpä siinä vaiheessa oli jo ihan sama mitä söi kun arvot tasaantuivat pisti suuhunsa mitä vain. Toisaalta se voi heittää häränpyllyä. Jos mulla oli arvo koholla (oli päiviä kun ei ollut) niin se oli tosi vähän tyyliin aina se 7.9 aterian jälkeen kun pitäisi olla alle 7.8. Se oli aina vain tuo yksi arvo viidestä. Raskausviikolla 33+ heitti häränpyllyä ja alkoi paastoarvot olemaan korkeat, aikaisemmin olivat huippuhyviä. Itse ajattelin että turhaa hötkyilyä näin pienestä, mutta ei se kyllä ole. Voi tosiaan muuttua melkein hetkessä pahemmaksi. Yritä syödä säännöllisesti vaikka se on vaikeaa, mulle se oli vaikeaa vaikka olin kotona. Mulle tuo usein syöminen oli todella hankalaa kun ei ole nälkä, unohtaa syödä. Herätyskello oli otettava avuksi. Loppua kohden vauvan kasvu voi nopeutua toden teolla. Nyt kun ajattelen ettei vieläkään laskettu aika, kyllä hän olisi aika lähellä 4kg tai yli ollut, uskon vahvasti. Mutta johtuisiko raskausdiabeteksestä, en osaa sanoa.

[mustaenkeli]

Äiti kehu, että toisen synnyttäminen oli yks yskäisy vain.

Joo, mut se kuulemma tuli raskaaksikin siitä, että vähän isän kalsareita vilautti.

Näin myös meillä!

Huomenna pitäisi tehdä gravitesti. Aa-puu-va!!!

Hetimmiten esikoisen synnytyksen jälkeen keskustelin sairaalassa lääkärin kanssa. Tämä sanoi, että jos synnytyksestä mitä vaan pelkotiloja jää, kannattaa ehdottomasti hakeutua pelkopolille. Tämä juurikin siksi, että esikoisen synnytys ei saa olla este sille, etteikö lapsia lisää tulisi. Lähetteen pelkopolille tekee neuvolan täti. Vaikka et raskaana olisikaan.
Mulle tuolla käyminen oli suuri apu. Suosittelen!
Vaikka, kyllä se ihan se aikakin jo parantaa ja paljon...

[Vaola]

Kuinka iso juttu tämä raskausdiabetes/epäilys on oikeasti?

Anteeksi että sekaannun juttuun, josta ei ole kokemusta, mutta törmäsin tällaiseen artikkeliin tänään tuttavan kautta:

http://umami.fi/2009/03/aidin-lihavuus-uhka-lapselle/

Otsikko nyt ei tue sun tapausta (ainakaan sen vertaa mitä silloin kerran sua näin ), mutta näyttäisi siinä jotain tietoa olevan liittyen tuohon raskausdiabetekseen.

[Rouva Pupu]

^No kun asun lappeen Rannassa ja tuossa mainittiin kyseinen paikkakunta niin pakko sanoa että ovat ihan sormi suussa jos neuvoksi ei käy laihdutus tai ruokavalion rukkaaminen. Oletus kun täällä on juuri artikkelissa mainitut lähtökohdat, muunlaisia tapauksia ei ole (vaikka tiedossa hyvin on, että on).

Tuosta Suviselle vielä, että esim. mulla ei koskaan ollut virtsassa sokeria. Mitä lie tällä tiedolla merkitystä. Niin ja raskaudiabeteksen vuoksi vauva oli kolme vuorokautta sokeriseurannassa eli sokerit mitattiin aina ruokailujen jälkeen. Olivat ihmeissään siitä että hänen sokereissaan ei ollut mitään moitittavaa vaan olettivat lastenosaston kutsuvan. Eli tuo on myös sellainen asia josta on hyvä olla tietoinen. Vauvelin verensokerit kun usein heittävät häränpyllyä kun ovat mahdollisesti lilluneet aika sokerisissa olosuhteissa.

[Leila]

Onko jollain kokemusta näistä pelkoklinikoista tai neuvolan psykologeista synnytyspelko asioissa?

Joo on. Kävin synnytyspelkopolilla ennen toista synnytystä. Eka synnytys oli tosi traumaattinen kokemus. Raskauksilla oli väliä seitsemän vuotta. Olin siis jo raskaana kun neuvolan terveydenhoitaja teki lähetteen pelkopolille ja pääsinkin sinne melko pian, olen kyllä kuullut että jotkut käyvät jo ennen raskauttakin. Kävin tosi monta kertaa juttelemassa kätilön kanssa, pari kertaa psykiatrillakin. Käynneistä on nyt yli kaksi vuotta aikaa ja mieleen niistä on ehkä eniten jäänyt asiallisuus. Minun pelkojani ei vähätelty, synnytykseen liittyviä asioita (kipu, lääkitykset, vauvan hyvinvointi) käytiin tarkasti ja realistisesti läpi. Puhuttiin myös mahdollisuudesta sektioon. Ehkä ihan tärkeintä oli se, että joku kuunteli oikeasti mitä sanottavaa minulla oli ja antoi asioihin ammattilaisen näkemyksen.

Toinen synnytys meni hyvin. Papereissa olikin jokin merkintä "uskomattoman rauhallisesta äidistä". Eihän se tyttö ilman tuskaa, verta ja paskaa maailmaan tullut, mutta moni asia siitä synnytyksestä on jo unohtunut. Mies muistaa paremmin kuin minä.

[irmelianneli]

Puhuttiin myös mahdollisuudesta sektioon..

Tää on niin ihanan kamalan ristiriitaista... Mä joudun mun traumaattisten ja komplikaatioisten sektioiden takia varmaan käymään pelkopolilla sata kertaa, jos meinaan joskus vielä vauvoja tehdä. Synnytyksestä kohta 4,5kk ja toipuminen edelleen kesken.

[nowaysis]

Mainostanpas vaan tämmöistä kaverini firmaa. Suppea valikoima tosin, mutta söpösen hauskoja lastenvaatteita(kokoon 120 asti) ja pehmoleluja, taatusti reilusti tuotettuja ja kotimaisia.
Valikoima laajentumassa myöhemmin. Käykäähän isukit ja äitiliinit kurkkimassa!

www.aarrekid.com

Avajaistarjouksena tilaukset ilman postimaksuja.

[Elppis]

Höh, ei auennut linkki

[Onslow]

Parin kuukauden päästä mahaa ei enää ole,

On se. Se vaan muuttaa muotonsa tyhjäksi tyynyliinaksi

[Rouva Pupu]

On se. Se vaan muuttaa muotonsa tyhjäksi tyynyliinaksi :D

No mutta se palautuu nopeasti ennalleen, jopa parempana jos hyvin käy. En tiennytkään että oikeasti omistan vatsalihakset, ei siltä kyllä vielä tunnu kun pieni kyykistelykin aiheuttaa punttisalikivut :P

Sinänsä kävi tuuri ettei raskausarpiakaan ilmestynyt vaikka unohdin rasvailla. Huh. Muistakaa rasvailla.

Eilen oli neuvolan kotikäynti. Tytsällä painoa jo 4100g ja muutenkin kaikki ok. Kova on nostelemaan päätään. Tämä uusi neuvolatäti on vallan mainio tapaus, todella.

Nyt on ilmeisesti alkanut tämä itkukausi joka täällä ilmenee 15min itkua/vuorokausi ja sylinkaipuuna. Onneksi molempien sylit kelpaavat, muuten olisin helisemässä kädettömänä. Noh, ensi viikolla pitäisi saada kantoreppu. Ristiäisetkin ensi viikolla.

Tänään ensimmäinen osa jälkitarkastuksesta, josko pian pääsisi sekstailun makuun.

[irmelianneli]

No mutta se palautuu nopeasti ennalleen, jopa parempana jos hyvin käy.

^ ei välttämättä ainakaan jos ei-luonnonmukainen-synnytys vaan leikellään ja raadellaan moneen kertaan. Mahan kohdalla puoliksi tunnoton ja arka pikku reppu, mukavasti arven päällä roikkuu.. muuten paino alempana ku ennen raskautta, tänään just solahti yhet vanhat tiukkisfarkut jalkaan vähän liian helposti.

Mun syntymäpäivänä viime sunnuntaina mun äiti löysi tytön suusta muuten HAMPAAN sillä välin kun me oltiin humputtelemassa! 4,5kk siis. Et sillee.

Ainiin, ja seksi sattuu ja on ikävää. Kilolla liukkaria tai ilman. Limakalvot on kuulemma rutikuivat kuin keski-ikäisellä niin kauan ku imettää.

[Rouva Pupu]

Ainiin, ja seksi sattuu ja on ikävää. Kilolla liukkaria tai ilman. Limakalvot on kuulemma rutikuivat kuin keski-ikäisellä niin kauan ku imettää.

Olen kuullut aika monelta, että tuon sektion jälkeen on tunnottomuutta siellä leikkaushaavan ympärillä, ilmeisesti jopa pysyvästi.

Jännitän itse tuota seksiä kun tehtiin epi. Ainakin älämölö on suuri miehelle jokaisen suihkun jälkeen kun ei värkki tunnu ollenkaan samanlaiselta kuin ennen, joltain raadellulta ja siten sun täten muotoon ommellulta. Saa nähdä miten sitten seksin kanssa. Ei tuo ainakaan kipeä ole koskaan ollut eli ssästyin niiltäkin vaivoilta kun voisin heti istua normaalisti ym. Tämä tästä erotiikasta :)

Jälkitarkastuksessa neuvolatädillä oli ainakin hauskaa kun murehdin mahdollisesta viiden litran kattilasta prinssinakkeineen kun seksin aloittamista pohdin :D

[Mida]

Olen imettänyt nyt yhteensä 2,5v (4kk tauko välis) ja voin kertoa, et ei kyl ihan pidä paikkaansa, että saharaa on niin kauan ko imettää, ei ainaskaa kaikilla. Saattaa helpottaa esim. siinä vaiheessa ko kierto käynnistyy taas. Siinä on kyl tosi mojovat yksilölliset erot et koska imetysaikana alkaa kuukautiset, toisilla täysimettäjillä pian synnytyksen jälkeen säännöllisinä ja toiset saa odotella omiaan vaikka vuositolkulla hyvinkin vähäisellä imetyksellä. Mulla alkoivat 7kk ja 10kk synnytyksistä, kun poikasille alkoi kiinteät maistuilla (aloitusikä 6kk ja 6kk2vkoa).

Mulla nyt sattuu seksi helposti tavallisesti, mut siinä ei oo kuivat limakalvot syynä, vaan itsediagnosoitu hyvin todennäköinen endo. Jonka kyllä raskaus ja imetyksen tekemä kuukautisettomuus pitivät tosi kivasti oireettomana. Ekalla kertaa raskauksien välilläkin, mut nyt taas oireilee.