Ei kannattaisi vastata.
Tämä se on häiritsevää Kitinän rinnakkaistodellisuudessa, että vaikka miten itsestäänselviä ja tunnettuja asioita olisi, aina löytyy sinun kaltaisesi pelle jonka mukaan kaikki onkin ihan päinvastoin. Ja perustelee sen puppugeneraattorisoopalla, joka sinullla vetää vertoja Petri FB:lle. Ja minä kun en enää jaksa inttää teidän huuhaadogmaatikkojen kanssa.
Minäkin voisin olla "syvästi loukkaantunut"
tietämättömyydestäsi. Tarjoilet iänikuisia hyviäkin kliseitä, toistaen niitä kuin opetettu papukaija. Ja sitten olet muka ihan tietämätön siitä vapaammasta ja jo yleisemmästä asenteesta kamppailulajien tai itsepuolustuksen maailmassa, joka ei kiellä kliseitäsi, mutta ei pysähdykään niihin. Luuletko, ettei asennettasi tunneta ja etteikö sitä olisi jo käsitelty maailmalla ja naurettu jo pitkään? Avaa itse silmäsi.
McJanne kirjoitti:Gat kirjoitti:?????
?????
????
Et siis edelleenkään ole samalla sivulla, saati edes samassa kirjastossa. Huolimatta ohjaavasta yrityksestäsi, en näe taistelutyyleissä mitään samaa.
Sitten sinun täytyy olla sokea.
Tiedäthän, että vaikka karatessa ja taekwondossa on paljon samaa. Karaten juuret taas ovat osittain Kiinan kungfutyyleissä. Nykykaraten opetus taas on mitä on, johtuen että japsit sotkivat Okinawan vanhaan karateen sotilaskuriaan, rivissä marssimisineen. Thaiboxing on nykymuodossaan omaksunut paljon länsimaista nyrkkeilyä. Kuten ranskalaisten savate on yhdistelmä satamahuligaanien jalkatappelusta ja englantilaisesta nyrkkeilystä. Brasilialainen jujutsu ei perustu suoraan klassiseen jujutsuun, vaan alkoi perusjudon muunnelmasta. Kuten myös venäläinen sambo. Lukkopaini perustuu vanhaan eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen kansanpainiin, ja johtuen ihmisten fysiikasta, on paljolti vaihtokelpoista sekä itämaisen että brassien mattopainin kanssa. Heittämislajeissa kuten painissa ja judossa pystyssä kulkevan neliraajaisen otuksen vipuvarsikinetiikka on pakosta samaa. Erona käytetäänkö kahvaksi kelpaavaa judogia vai ollaanko nahka paljaana, ja myös tässä kuten muutenkin kilpaurheilupuolella säännöissä, mitä saa tehdä. Filippiinilajien historiaa en tunne.
Sitten on paljon moderneja eklektisiä lajeja, kuten Bruce Leen aloittama ja (ihanteen mukaan) vapaasti kehittyvä Jeet Kune Do. Tai vaikka sotilaskäyttöön tehdyt defendo ja krav maga. Nekin laajalti eri lajeista vaikutteita imeneitä yhdistelmiä. Muttei palapelejä, vaan tavoitteeseensa yhtenäisesti hyödyntäen.
Asetyyleissä ainakin länsimainen miekkailu muuttui ja kehittyi jatkuvasti tilanteen vaatimusten ja uusien asetyyppien mukaan. Jotkut väittävät myös, että Musashi sai vaikutteita portugalilaisilta, mutta sitä ei voi todistaa.
Mikään "Klassinen" tyylikään ei ole nykymuodossaan ikivanha eikä varsinkaan erikseen syntynyt ja kehittynyt. Ne ovat imeneet toisiltaan vaikutteita, yhdistyneet, eriytyneet, sekoittuneet taas.
'Tämä on mahdollista, koska ihmiset ovat fyysisesti suunnilleen samanlaisia siten, että joillakin ei ole esim kolmea jalkaa, neljää kättä ja häntä. Hieman modifioimalla toisen tyylin juttuja voi sulauttaa toiseen lajiin. Paitsi klassikkopuristien dogmaattisissa kuvitelmissa. Heitä kun kiinnostaa vain poseeraus, oma arvovalta ja näytelty "henkisyys"
Human Weaponissakin (vaikka vähän höpösarja olikin) näki miten ne jätkät nopeasti oppivat uusien lajien ainakin perusasiat. Koska heillä oli jo pohjaa. Monet periaatteet ja tekniikat jo valmiiksi tuttuja muista tyyleistä, ja uuden tyylin kanssa tarvitsivat vain pieniä modifikaatioita. Muutenhan niillä olsi mennyt sen 30 vuotta joka jaksoon
Se, etteivät mitään tyyliä oppineet "täydellisesti" siinä ajassa, on minusta yhdentekevää. Tapellahan ne osasi ja uutta tietoa hankkivat. Termeistä viis sitten.
Mutta uudestaan: Kilpailusääntöjen ulkopuolella edistyneimmillään nuo eri tyyleistä poimitut olisi hyvä kokea ei kikkoina ja tekniikoina, vaan logistiikkana viedä joku jutska jonnekin, keinolla tilanteen mukaan. Oli se sitten potku karaten tyyliin tai savaten chasse, jota muuten Bruce-vainaa suosi, mutta tarvinnee olla Bruce itte, että sillä kaukaa ehtii osumaan
McJanne kirjoitti:
Koetan lyhyesti vielä. Se, kenen ei tarvitse aloittaa fyysistä taistelua, on voittanut. Se kenen on aloitettava fyysinen taistelu, on sen hävinnyt.
Tämä on äärimmäisen oleellinen kohta, ja tätä sinun tulee pohtia tarkoin. Ainoa tekniikka, minkä voit tehdä oikein, on jättää se tekemättä.
Kuten edellä siis todettu, taistelun lopulla ei ole mitään merkitystä, taistelussa käytetyillä tekniikoilla tai tyyleillä vielä vähemmän.
Sormea heristäen onnenkeksifilosofiaa sinulta.
Periaate välttää väkivaltaa on universaali ihanne.
Kuitenkin juuri kamppailutyylit ovat kamppailutyylejä sen ikävän tosiasian takia, että syystä tai toisesta on jouduttu ja joskus joudutaan puolustautumaan tai peräti hyökkäämään. Muuten ei olisi kamppailutyylejä, vaan kukkien asettelu riittäisi. Jokainen sinunkin lyöntisi ja potkusi on suunniteltu taisteluun, ja torjuntasi taistelussa suojautumiseen. Ja historiallisesti se oli aikanaan tositilannetta varten. Musashikin, vaikka sanotaankin "miekkapyhimykseksi", muuten tappoi aika monta vastustajaa. Haasteissa joista totta kai olisi voinut vetäytyä. Ja suunnitteli oikeaa sotataktiikkkaa jota yritti kaupustella sotaherroille. Kirjastaankin paistaa intentio voittamiseen. Tai ainakaan ei hän häviämistä opettanut. Ja silti voi hyväksyä olevansa jo kuollut, siinä se konsti!
Joten oikeastaan kamppailutaitojen perinteen kunnioitusta olisi suunnitellla toimivia asioita nykyhetken käytännön tilanteeseen. Ja se tarkoittaa nimenomaan tekniikan miettimistä.
Sitten on klassikkoharrastajia, jotka ovat unohtaneet sen tavoitteen, toistavat vanhaa ja ovat henkistyvinään sillä. On myös käytännöllisempää väkeä, jotka eivät myöskään kulje snagarilla pieksämässä ihmisiä, eivät koskaan joudu tai pyri tappeluun, mutta ovat periaatteesta kiinnostuneet juuri siitä puolesta, miten juttuja voi kehittää toimivammaksi. Se ei ole edes vähemmän "Henkistä", mutta elävämpää. Vapautumista, mitä zeninkin pitäisi olla. Eikä poseerausta mietelausein.
McJanne kirjoitti:
Yrityksesi viitata galleriakuvan perusteella tyyliin tai tekniikkaan, vieläpä tietämättä kumpaakaan, menee jo kevyesti alle riman jopa kontra pillujuttujen tason, joten tyydyn toteamaan että onhan siinä kiva nurmikko sentään ja paljon rakkaita muistoja.
Edelleen, rinnastusyrityksesi tyylin ja hengen temppelin välillä on lähinnä säälittävä ja vihjaa jopa sisälukutaidon puutteeseen.
Kuvakysymys oli vain sitä, että tunnetusti kukaan ei enää oikeasti tiedä, mitä vaikka karaten katat oikeasti kaikilta yksityiskohdiltaan tarkoittavat. Itse asiassa se oli usein salaisuus, joka harvoille selitettiin. Mietin tiedätkö sinäkään tuosta hassusta asennosta.
Tyylin ja temppelin rinnastuksen luulin sopivan omaan ajatteluusi, mutta jos tarkoititkin että jokainen yksilö omansa mukaan, niin sittenhän se olisi lähellä mitä minä tuumaan. Mutta ei sinustakaan kuule selvää saa, meillä on ilmeinen kulttuurista tai luonteistamme johtuva kommunikaatioblokki.
McJanne kirjoitti:
Klassista henkistä kehitystä harjoitetaan pohjimmiltaan samalla metodilla kuin aina ennenkin; fyysisillä harjoitteilla. Tämän ymmärtämisen kieltäminen saa minut kovin surulliseksi puolestasi eikä siihen auta edes säälittävät hakuammunnat uskonnollisuudella ratsastaen. Jokainen on aina ollut ja tulee aina olemaan itse vastuussa omasta kehityksestään.
.
No se on sitten "Klassista" henkistä kehitystä eli vajakeille jotka apinoivat muotoa ja luulevat menetelmää ihte asiaksi. Katsos kun jopa zenin sisälläkin on toinen suunta, jonka mukaan valaistumista ei saavuteta valaistusta harjoituksin pinnistelemällä. Ei za-zenissä istumalla tai kataa suorittamalla tai muulla ritualistisella formaalilla tavalla. Vaan paremminkin antamalla maailmanselityksensä purkautua eikä yrittämällä. Yrittämällä puristaa liikaa ja satorihan ei puristamista ole, vaan päin vastoin vapautumista. (no niin, nyt minäkin kuulostan onnenkeksiltä
)
Tietysti on mahdollista, että itämaiseen tyyliin sulkijalihas tiukalla, pinnistäen mitä vaan formaalia kyllästymiseen asti tekemällä.. lopulta kyllästyy ja sen vastakohdan kautta saa vittuuks-tässä -oivalluksen
Joillekin kenties sopiikin.
Mutta muuten vapautuminen on "Ihme, voin istua, voin kävellä, voin käydä paskalla. Olen vapaa kärsimyksestä joka tapahtuu minulle, koska se tapahtuu minulle." Vapautta sosiaalisista konventioista sen kautta, että filosofiset ongelmat raukeavat tyhjiin.. koska niitä ei ole kuin houreissamme.
(Vittu, mun satorit ei ole kauaa kestäneet, vaikka selvin päin ja spontaanisti joskus tuo on tullut
)
Jos sitä olotilaa sitten haluaa käyttää vaikka kamppailulajien harjoitteluun, niin auttaahan se varmaan siihenkin. Muttei niin, että fyysiset harjoitteet olisivat tie siihen oivallukseen.. vaan osa sitä ihmeellistä arjen elämää siinä missä paskalla käynti tai tenttiin luku.
McJanne kirjoitti:
Kun nyt välttämättä tahdot suorittaa vertailevaa tutkimusta Musashin tyylistä, voisimmeko aloittaa vaikka sillä että perehdyt lähdekirjallisuuteen ja viet käytännön tasolle miekkaharjoittelun siinä määrin että osaisit kuvailla tai muuten tehdä selväksi tyylin käsitteen? 30-40 vuotta luultavasti edesauttaisi tässä, mutta lupaan pitää mielessä keskustelun ajankohdan..
Ja nytkös sittenkin pidät tärkeänä nippelitietoa tyyleistä?
Koeta päättää. Kyllä sitä mistä vaan voi perusasioita tietää, vaikkei 40 vuotta treenannut olekaan. Minä esimerkiksi en varmaan ikinä pääsisi opiskelemaan TKK:lle saati rakettitieteilijäksi, mutta silti oman kiinnnostuksen takia tiedän keskivertoa enemmän avaruusalusten tekniikasta.
Sitten miekkailusta minulla ei ole kuin lyhyt kokemus länsimaisen pistomiekkailun perusteista. Sitä kautta ja kiinnostuksen myötä vielä vähäisempi tieto lyömämiekkailusta.
Mutta se mitä sanoin, että Musashilla oli omanlaisensa tyyli, lienee selviö Musashista kuulleille. Ei sen tietäminen edellytä, että minun samantien pitäisi osata kuvata tyylinsä pilkulleen. Sitäpaitsi Musashi-kommentaattoritkin myöntävät, että aina ei tiedetä mitä Musashi milläkin tarkoitti.
Mutta noin karkeasti jos muistelen pelkkää tekniikkaa:
-Musashi suosi, siihen aikaan Japanissa poikkeuksellisesti, miekan pitelyä yhdellä eikä kahdella kädellä. Näin koska koki silloin liikeratojensa olevan vapaampia
-Musashi luettelee jalkatyö (askellus-) tapoja, joista ei pidä, ja väittää taistellessaan kävelevänsä samalla tavalla kuin kadulla kävelee muutenkin
-Musashi ei väistellyt, vaan laittoi vastustajans väistelemään ja kiemurtelemaan
-Pitkän ja lyhyen miekan yhtäaikainen käyttö yhdistetään Musashiin, mutta käytännössä taisi käyttää harvoin. Vangin ottoon suositteli.
-Muistaakseni useimmat Musashin ohjeistamat iskut suuntautuivat vastustajan käsiin, ei torsoon tai päähän tai jalkoihin
-Musashi suositteli myös vapaan käden nyrkin käyttöä
Miten se sitten käytännössä meni, ei kai ihan tiedetä. Eihän noita voi aina suoraan soveltaa, koska Musashi tykkäsi tapella puumiekalla eikä teräsmiekalla. Kerran käytti airoakin viedäkseen ylipitkään miekkaansa liikaa luottavan vastustajan edun ja varmuuden.
McJanne kirjoitti:
Olen edelleen äärettömän tyrmistynyt tietämättömyydestäsi. Asenne-erosta ei voida moisen typeryyden edessä edes keskustella.
Luulenpa tunnistavani mistä sinä tulet. Ja teitä on valitettavan paljon, vajakkiudessanne paskantärkeinä pönöttämässä. Mutta sinä et kykene ymmärtämään minua. Et edes sen vertaa, että pystyisit arvottamaan sitä. Sanani kuulet, mutta ne ovat kuin yrittäisin todistaa minulle jo tutun tasomaan kaksiulotteiselle oliolle, että kolmaskin ulottuvuus on olemassa. Vastaavat ovat aina turhia yrityksiä. Sinä se loukkaat, ja tyrmistyttää tuollaisten zombien kuin sinä lukumäärä ja ylimielisyys. Ja eikö teille mitään voi. Surullista. Osaisinpa vain sääliä sinunlaisiasi
