Suuttuminen.
Suuttuminen.
Millainen olet, kun suutut?
Oletko pitkävihainen, mökötätkö, raivoatko?
Osaatko pyytää/antaa anteeksi? Miten riidat sovitaan?
Kertokaa, tätä kiinnostaa.
Oletko pitkävihainen, mökötätkö, raivoatko?
Osaatko pyytää/antaa anteeksi? Miten riidat sovitaan?
Kertokaa, tätä kiinnostaa.
Kiroilen, heittelen tavaroita, raivoan, huudan jne. Olen kuin itse paholainen, suoraan sanottuna. Väkivaltaan en enää sorru. Jos olen VAIN kiukkuinen, saatan mököttää ja mielenosoituksellisesti paiskoa ovia.
Pitkävihainen en ole. Ja osaan pyytää anteeksi ja varsin usein joudun sitä harrastamaankin...
Ja sen verran Nainen olen, että joskus uuden riidan koittaessa, saatan ottaa vanhat riidat esille suutuspäissäni.
Pitkävihainen en ole. Ja osaan pyytää anteeksi ja varsin usein joudun sitä harrastamaankin...
Ja sen verran Nainen olen, että joskus uuden riidan koittaessa, saatan ottaa vanhat riidat esille suutuspäissäni.
- McJanne
- Kitisijä
- Viestit: 8611
- Liittynyt: 13.11.2005 23:14
- Paikkakunta: Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Hyytävän analyyttinen keskustelija. Puhun suohon vaikka itse Perkeleen. Hempeä ymmärtäjä, toisaalta julma argumentoinnin tyhjäksi tekijä.
Käytän ymmärtämistäni surutta hyväkseni ja julmasti kaivan riidan kokonaisuudessaan pöydälle ja riita jatkuu niin kauan kun se on selvitetty.
Viileys ja kuumuus samassa riidassa.
Anteeksi annan ja unohdan samalla sekunnilla kun asia on käsitelty siten että molemmat osapuolet ovat saavuttaneet konsensuksen aiheessa/aiheetta.
Nyrkit pysyvät taskussa nyt ja aina.
Käytän ymmärtämistäni surutta hyväkseni ja julmasti kaivan riidan kokonaisuudessaan pöydälle ja riita jatkuu niin kauan kun se on selvitetty.
Viileys ja kuumuus samassa riidassa.
Anteeksi annan ja unohdan samalla sekunnilla kun asia on käsitelty siten että molemmat osapuolet ovat saavuttaneet konsensuksen aiheessa/aiheetta.
Nyrkit pysyvät taskussa nyt ja aina.
Kirjoitan tätä alasti
- LillyMunster
- Kitisijä
- Viestit: 2007
- Liittynyt: 15.08.2005 12:55
Riidat pitää riidellä, asiat pitää kääntää ja vääntää alusta loppuun asti. Olen nykyään pyrkinyt siihen, että vain asiat riitelisivät, ja että voisin siis välttää henkilökotaisuuksiin menemiset. Olen tarpeen (Minkä tarpeen..?)vaatiessa todella paha suustani, ja voin loukata todella pahasti sanoillani.
Nykyään todellakin pyrin reilumpan tapaan riidellä.
Pitkävihainen en ole. Asia on selvä sitten kun se on selvitetty, ja siihen ei ole syytä palata. Mutta jos asiaa ei selvitetä, niin voin kyllä mököttää todella pitkiä aikoja.
Pyydän, ja osaan pyytää anteeksi. Sitäkin olen yrittänyt opetella, että en aina pyytäisi anteeksi, koska tapanani oli joskus pyytää anteeksi sitäkin, mitä en tiennyt tehnneeni, tai oli toisen syytä.
Riitely välillä ja sopivasti piristää ja tuulettaa.
Nykyään todellakin pyrin reilumpan tapaan riidellä.
Pitkävihainen en ole. Asia on selvä sitten kun se on selvitetty, ja siihen ei ole syytä palata. Mutta jos asiaa ei selvitetä, niin voin kyllä mököttää todella pitkiä aikoja.
Pyydän, ja osaan pyytää anteeksi. Sitäkin olen yrittänyt opetella, että en aina pyytäisi anteeksi, koska tapanani oli joskus pyytää anteeksi sitäkin, mitä en tiennyt tehnneeni, tai oli toisen syytä.
Riitely välillä ja sopivasti piristää ja tuulettaa.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Re: Suuttuminen.
1. Huudan&kiroantonttu8 kirjoitti:Millainen olet, kun suutut?
Oletko pitkävihainen, mökötätkö, raivoatko?
Osaatko pyytää/antaa anteeksi? Miten riidat sovitaan?
Kertokaa, tätä kiinnostaa.
2. Ensin raivoan sitten mökötän
3. Osaan pyytää ja antaa anteeksi riippuen tietysti riidan laadusta.
4. Riidat sovitaan halaamalla,ehkä antamalla pusun
Viimeksi muokannut Enthu, 14.11.2005 13:07. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Enpä muista koska olisin viimeks tosissani suuttunu parisuhteessa. Itselleni yhä jonkin verran, mutta parempaan päin menossa tässäkin. Äkkipikainen olen ja jutut kiehahtaa nupissa melko nopeasti, aiheetta osaan napista ja mököttää - olenhan nainen - mutta kyllä on jonkinlaista henkistä kasvua tapahtunut näin yleisesti pohdiskellen. Ammattiavun(kin) avulla oppinut käsittelemään huonot fiilikset mahd. pian, samantien, kyräily ja täys kuoreensa mönkiminen on lähes historiaa. Joskus rasittaa se, että mies tulkitsee sen hetkisiä olotilojani paremmin kuin minä itse, tuntuen tietävän milloin ei kannata väitellä vastaan ja toisaalta milloin riittää ihq karjahdus "ole nyt ämmä hiljaa". Aiemmin olin suuttuessani se karjuja ja ovien paiskoja. Ärsyttävä draamailija.
Harvemmin suutun oikein kunnolla. Mutta kun sellainen tapahtuu on asiankulku suurinpiirtein seuraava: Ennenkiehumispistettä saatan hieman ääntä korotttaa joskus jopa huutaa. Kun sitten kiehumispisteesen päästään hiljenen, lauon jonkun sarkastisen ivailun (yleensä tämä loukkaa enemmän ja kiehauttaa vastariitelijän enemmän kun mikää huuto tai ovien paiskiminen) ja lähden omiin oloihin olemaan hetkeksi. Lepyn kuitenkin suht nopeasti ja tulen piilostani ulos jolloin asiasta on parasta keskustella eikä riidellä,
Tää on semmonen iso projekti johon tuotannollisista syistä yleensä tarvii sekä uros- että naarastehtaan
Suutun harvoin, mutta kun suutun kannattaa ihmisten olla mielellään kilometrien päässä minusta.
Parisuhteessa minä tietenkin olen aina oikeassa, jonka teen kyllä selväksi. Ylireagoin, kärjistän, korotan ääntäni aivan liikaa ja anteeksipyyntöä on turha odottaa. Harvoin mitään suuria riitoja kuitenkaan on.
En ikinä unohda riitoja ja olen todella pitkävihainen. Ystävyys voi mennä kerrasta poikki, pisimmillään olen useita vuosia vihassa, kenties ikuisestikin tarpeeksi hyvästä syystä.
Elämässäni on kaksi kertaa tapahtunut tilanne jolloin sisällä on todella napsahtanut jotain. Näkökenttä sumenee ja sitä tavallaan astuu kuin oman ruumiin ulkopuolelle. Tilanne ei enää silloin ole mitenkään hallinnassa. Silloin käyn päälle, enkä edes halua tietää mitä tapahtuisi jos kukaan ei tule väliin. Näinä molempina hetkinä olen kyllä ollut aivan täysin selvinpäin, enkä muutenkaan pidä riitelystä jos asiaan liittyy alkoholia.
Parisuhteessa minä tietenkin olen aina oikeassa, jonka teen kyllä selväksi. Ylireagoin, kärjistän, korotan ääntäni aivan liikaa ja anteeksipyyntöä on turha odottaa. Harvoin mitään suuria riitoja kuitenkaan on.
En ikinä unohda riitoja ja olen todella pitkävihainen. Ystävyys voi mennä kerrasta poikki, pisimmillään olen useita vuosia vihassa, kenties ikuisestikin tarpeeksi hyvästä syystä.
Elämässäni on kaksi kertaa tapahtunut tilanne jolloin sisällä on todella napsahtanut jotain. Näkökenttä sumenee ja sitä tavallaan astuu kuin oman ruumiin ulkopuolelle. Tilanne ei enää silloin ole mitenkään hallinnassa. Silloin käyn päälle, enkä edes halua tietää mitä tapahtuisi jos kukaan ei tule väliin. Näinä molempina hetkinä olen kyllä ollut aivan täysin selvinpäin, enkä muutenkaan pidä riitelystä jos asiaan liittyy alkoholia.
Be a good animal, true to your animal instincts.
Mä pysyn useimmiten rauhallisena ja väännän ja käännän samaa asiaa niin kauan, että vastapuoli lopulta hermostuu ja riidasta tulee tappellu. Mä harvoin sanon mitään, mitä en tarkoita ja pyydän kyllä anteeksi, jos olen mennyt liian pitkälle. Mököttämisessä mä olen huono, mieluummin selvitän asian kerralla loppuun.
Joudun tavallisesti keskustelun/väittelyn tuoksinassa tilanteeseen, jossa oma verbaliikkani ja ajatuksenjuoksuni ei enää pysy kumppanin perässä. Tässä tilanteessa haluaisin tavallisesti paeta hetkeksi paikalta vetämään happea, mutta jos en pakene tai minun ei anneta paeta, sanon liian helposti liian rumasti asioita joita tiedän katuvani. Kun tunnen olevani pahasti alakynnessä, tulee tilanteen ollessa päällä jotenkin pakottava tarve nousta tilanteen herraksi, tapahtukoon se sitten vaikka loukkaamalla toinen hiljaiseksi.
Tämän puolen haluaisinkin itsestäni ensimmäisenä poistaa/parantaa. Haluaisin riitatilanteessa osata sössöttää Ben Furman-tyyliin "rauhotutaas nyt ja istutaan hei hetkeksi alas".
Tämän puolen haluaisinkin itsestäni ensimmäisenä poistaa/parantaa. Haluaisin riitatilanteessa osata sössöttää Ben Furman-tyyliin "rauhotutaas nyt ja istutaan hei hetkeksi alas".
Re: Suuttuminen.
Kännissä.tonttu8 kirjoitti:Millainen olet, kun suutut?
En minä osaa selvinpäin tapella.
Re: Suuttuminen.
Samis. Vedetäänkö tänään tumut ja mennään lähiöräkälään heittelemään toisiamme tuopeilla?Rautavittu kirjoitti:Kännissä.tonttu8 kirjoitti:Millainen olet, kun suutut?
En minä osaa selvinpäin tapella.
Ei mitenkään. Jos toinen ei halua sovintoa, on sitä turha yrittää saada aikaiseksi, sillä muuten asioita jää hampaankoloon. Sovinto on mahdollista vasta kun toinen on käsitellyt oman suuttumuksensa loppuun, omalla tavallansa.pertzi kirjoitti:Jatkokysymys tähän liittyen: miten tehdä sovinto ihmisen kanssa, joka ei halua sopia? Ideoita?
p.
Be a good animal, true to your animal instincts.
Kyllä, sinulla vaikuttaisi olevan tuo jonkin asteinen "tosi äijän prkl verenpaine". Kait se on aika normaali miehinen ominaisuus...bedlam kirjoitti:
Tämän puolen haluaisinkin itsestäni ensimmäisenä poistaa/parantaa. Haluaisin riitatilanteessa osata sössöttää Ben Furman-tyyliin "rauhotutaas nyt ja istutaan hei hetkeksi alas".
edit: samaa sarjaa, kun 1108
Re: Suuttuminen.
Pitäiskö? Matti&Mervi goes lähiö.kyyppo kirjoitti:Samis. Vedetäänkö tänään tumut ja mennään lähiöräkälään heittelemään toisiamme tuopeilla?Rautavittu kirjoitti:Kännissä.tonttu8 kirjoitti:Millainen olet, kun suutut?
En minä osaa selvinpäin tapella.
Re: Suuttuminen.
Ihan normiviikonloppu meidän perheessä....Rautavittu kirjoitti:Pitäiskö? Matti&Mervi goes lähiö.kyyppo kirjoitti: Vedetäänkö tänään tumut ja mennään lähiöräkälään heittelemään toisiamme tuopeilla?
Hmmm... Mulla on yleensä aika pitkä pinna, mutta sitten kun suutun niin olenkin aika pitkäjänteinen mököttäjä. Olen kohtuullisen taitava v-lemaan rivien välistä varsinkin mitä paremmin tunnen suuttumukseni kohteen. Muihin erityistaitoihini kuuluu kyky palata ikivanhoihin asioihin, jotka on muka selvitetty aikoja sitten. Rumaa, tiedän...
Älä ruoki. Älä silitä.