Niin, en tiedä millaisissa "sukupuoliumpioissa" EW tai muut ovat kasvaneet, mutta omat vanhempani aikuistuivat 60-luvulla ja pidän heidän liberaaleja arvojaan monien asioiden suhteen tuon ajan tuotteina. Minusta tärkeitä pointteja:
1) Siinä, että on ns. tyypillinen sukupuolensa edustaja, ei ole mitään vikaa.
Kuten ei siinäkään, ettei ole. Itse koen olevani melko "tyttis" ja kuitenkin melko "äijä" monissa jutuissa. Toisaalta, en koe näitä asioita ollenkaan sukupuoleen liittyvinä, vaan yksinkertaisesti luonteenpiirteinä. Näin tekevät tietääkseni muutkin ihmiset. Ja näistä asioista saa myös vitsailla - myönteiseen sävyyn
2) Omassa kaveripiirissäni, jossa on paljon lapsiperheitä, ei taatusti yhtäkään lasta ole ikinä kielletty tekemästä mitään siksi, ettei tytön tai pojan kuulu näin tehdä. Ns. vastakkaisen sukupuolen leluja(vau mikä termi, eikä kukaan siis näin enää ajattele, eihän?) löytyy kaikista perheistä, niiden suosio on sangen vaiheteleva, kuten meilläkin. Tämäkin idea on varmaan peräisin jostain 1970-luvulta, joten ei ihan viimeisimpiä trendejä
Ehkä siksi minun on vaikeata käsittää, että jonkun täytyy oikeasti taistella tällaisia käsityksiä vastaan. Samoin lapsen mahdollisuuksiin tulla joksikin ei uskota enempää tai vähempää siksi, että hän on tyttö tai poika. Uskon saman päteneen suurimmalta osin myös aikuiskavereitteni lapsuuteen. Luulenkin, että oma lapsuus on vahva vaikuttaja siihen, miten näistä asioista ajattelee ja tuntee.
3) Voisiko siinä, että tyttöjä ja poikia koulussa kohdellaan eri tavalla, olla hyvätkin puolensa? Koulu on etenkin aiemmin ollut selkeästi tyttöjä suosiva instituutio. Itse olen paljonkin lukenut ns. poika- ja miestutkimusta ja etsinyt tapoja tukea "poikuutta" positiivisella tavalla. (Annoin juniorille ketsuppia kaapista, taputti mua pyllylle ja sanoi: "Äidin iso peppu!" Kysyin onko se nyt niin iso. Kuulemma on
:D Sori, oli pakko, tuo oli niin helmi)
Asiaan. Siis pojat oireilevat yleensä näkyvämmin ja siten häiritsevämmin. Luonnollisesti tämä kerää enemmän huomiota kuin tyttöjen hiljaisempi huono käytös. Omista kouluajoistani tuo maailma on muuttunut paljonkin siihen suuntaan, että se hiljaisempikin joukko saa h/tuomiota. IMO - mitä enemmän toisesta sukupuolesta oppii(psykososiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna), sitä selkeämmäksi _the ero_ käy. Miksi tasapäistää tai yrittää häivyttää eroa, kun voi yksinkertaisesti hyväksyä erilaisia toimintatapoja, jotka voivat johtua sukupuolesta tai sitten ihan jostakin muusta. "Tyttöjen- ja poikientunnit" on otettu riemumielin vastaan niin oppilaiden kuin opettajienkin taholta.
Mottomme olkoon: Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Peace out.
Äh, varmaan tulee taas lisää aiheesta jossain vaiheessa.
Prepare for the worstest.
