Mä olen. Koko lapsuus ja nuoruus asuttu omakotitalossa Helsingissä, eikä jäänyt ainakaan niiltä ajoilta erityisempää kaipuuta kyseiseen asumismuotoon vaikka jäin tuossakin vaille kokemusta landella tosi syrjässä asumisesta, vaikkei toki synnyinkotinikaan missään keskustassa sentään ollut. Metsää oli ympärillä Tarzan-leikkejä varten, ja vain yksi naapuri näköpiirissä.bliss kirjoitti:Ootko sä koskaan asunut omakotitalossa, omalla tontilla, yli näköetäisyyden päässä lähimmästä yli 2-kaistaisesta tiestä?
Lähinnä jäi nuoruudesta mieleen kuinka ikävää puuhaa lumenluonnit ja nurtsin leikkaaminen olivat, en tykännyt. Niin joo ja jossain vaiheessa porakaivo ilmeisesti kuivui ja meille hankittiin autotalliin iso vesitynnyri jonne säiliöauto toi käyttövettä joka keskiviikko. Yleensä viimeistään tiistaina säiliön vesi oli ehtinyt loppua, joten silloin ei enää käyty suihkussa tai vedetty vessaa ennenkuin säiliöauto taas saapui.
Jos voittaisin lotossa, ehkä edelleen ostaisin omakotitalon pääkaupunkiseudulta jo pelkän statusarvon takia (en siksi että erityisemmin enää välitän okt-asumisen hyödyistä), kunhan mukana seuraisi palvelija joka tekee pihan kunnostustyöt. Tai sitten muuttaisin elintasopakolaiseksi ulkomaille ja asuisin siellä. Minnekään korpeen en välttämättä haluaisi muuttaa harrastustenkaan takia.
Auton pesu omalla pihalla olisi sinänsä ihan kliffaa (paitsi jos pelkää autonpesun myrkyllisten pikivesien joutumista käyttöveteensä), mutta voihan sitä tarvittaessa päräyttää automaattipesuun, tai jos välttämättä haluaa käsin pestä, läheiseltä huoltoasemalta voi vuokrata pesupaikan, samalla tulee tehtyä muutkin huoltotoimenpiteet. Inhoan autonpesua(kin) sen verran että ehkä pari kertaa vuodessa tulee se suoritettua. Ainoastaan autonvahaus on vielä enemmän perseestä.
