Mammailu
Mulla oli skidinä kuulemma rattaat, jotka saattoi muuttaa vauvan makuuvaunusta vähän isomman pojan istumavaunuksi. Mutta se oli köyhää 60-lukua se, jolloin tuo muuntuvuus oli etu ja edullisuutta.
Yksinäisen runkkarin on elo pitkä tie
Ilman naisen syliä se hautaan asti vie
Toiiiset oon luotuja nussiiimaan
Toiset o-ohoon tuomittu runkkaamaaan
Näin yksin yyyyksiin vaiiiiin....
Ilman naisen syliä se hautaan asti vie
Toiiiset oon luotuja nussiiimaan
Toiset o-ohoon tuomittu runkkaamaaan
Näin yksin yyyyksiin vaiiiiin....
Niinpä. Mulla on tullu tässä muksun kuudennella vuodella eka kertaa semmosia viboja, etten ihan tuosta vaan tiedäkään miten pitäisi toimia. Jotenkin pienemmän kanssa se menee aika tavalla vaiston varassa. Ja nytkin tilanne mikä jokunen kuukausi takaperin tuntui "leviävän käsiin", on ihan ok. Semmosta se on. Ei käy aika pitkäksiOnslow kirjoitti:Tilanteen iskiessä päälle ei tuota edes muista enää. Kaikki sujuu kyllä omalla painollaa ihan iisisti. Lähinnä sitä tulee vaan mieleen, et mikä tässä hommassa muka on niin ihmeellistä ja kenties vaikeata?Zeb kirjoitti:jotenkin pelottaa se vastuu.

Prepare for the worstest.
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
Hän laskeutuuRouva Pupu kirjoitti:Uuh. Pari viikkoa sitten alkoivat (ilmeisesti) liitoskivut. On tuo käveleminen välillä hankalaa, kipu on häpyluun kohdilla ja sen lisäksi tuntuu ns. lonksuvan ja "narisevan". Mahtaakohan ihan ulospäin kuuluaEi ainakaan vielä kovin kivuliaita, mutta ei sitä haarojaan kannata levitellä. Dääm.

The great club outshines the individual, always and forever.
No nyt kun hammaskivut on itketty ja kuumeiltu, tuli flunssa. Eli nenä tukossa (ei vuoda onneksi), räkäyskää ja kuumetta.
Poju "nukkui" viime yön meidän välissä pelkällä vaipalla, kun kuume kipus yli 39. Mies huomasi vasta aamulla, että olin hakenut jätkän viereen nukkumaan - hyvät että jollain on hyvä unenlahjat
Poju "nukkui" viime yön meidän välissä pelkällä vaipalla, kun kuume kipus yli 39. Mies huomasi vasta aamulla, että olin hakenut jätkän viereen nukkumaan - hyvät että jollain on hyvä unenlahjat

The great club outshines the individual, always and forever.
No nyt on käyty synnytyksen jälkeinen kurssi (jo ennen synnytystä) ja lapsenhoito kurssi. Jälkimmäisessä en ollut kuin puolet ajasta kun alkoi sen verran polttelemaan vitutus tuolla jossain. Mies oli mukana ensimmäisessä, mutta toisen joutui jättämään väliin kaamean flunssan takia. Tämän toisen kurssin veti todellinen hurmoshoitaja joka vihjaili kyllä joka välissä, että miehenkin pitäisi olla halukas tulemaan tapaamisiin. Eli flunssa ei mennyt läpi. Nyt mies on ihan möks kun pidetään huonona tulevana isänä. Yritän nyt lohduttaa, että kuumeisena räkää valuvana ei ole järkevää missään olosuhteissa änkeä paikkaan jossa on viimeisillään olevia naisia. NiinQ aikuisten oikeasti.
Voi, voi. Tämä hurmoshoitaja on sitten meidän tulevan lapsosen neuvolatäti. Mitenköhän mun pää kestää, miten miten miten.
Huomenna neljäs ultra, kiva nähdä pikkuista, toivottavasti ei ole liikaa kasvanut.
Voi, voi. Tämä hurmoshoitaja on sitten meidän tulevan lapsosen neuvolatäti. Mitenköhän mun pää kestää, miten miten miten.
Huomenna neljäs ultra, kiva nähdä pikkuista, toivottavasti ei ole liikaa kasvanut.
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
Hoitajan voi vaihtaa, jos niin sanotusti kemiat eivät kohtaa. Teille voisi olla parempi ns. vanhan koulukunnan edustaja, joka ei liikoja kohkaa.Rouva Pupu kirjoitti:Voi, voi. Tämä hurmoshoitaja on sitten meidän tulevan lapsosen neuvolatäti. Mitenköhän mun pää kestää, miten miten miten.
Paras päivä ikinä.
^Voi olla. Oon niin vaikea ihminen taas, mutta meni vaan hermot niihin vihjailuihin miehestä, enkä saanut millään päästäni pois sitä tietoa ettei hän infoa esim. rotavirusrokotteista, koska ne eriarvoistavat ihmisiä (! Minä en taas tajua miten ei voi muka infota ! vaikka kyllähän ne hintavia on ja kaikilla ei sellaiseen halusta huolimatta ole varaa, mutta silti) ja sitten oli vielä jotain lisäainehihhulointia ja sitten tietysti näitä maalaisjärkijuttujen hokemista; ei lasta suoraan aurinkoon, ei saa jättää hoitopöydälle yksin, ei saa pitää autossa sylissä ym. Nojuu, kyllähän noista hyvä sanoa, kun kaikenlaista hiihtäjää täällä maanpinnalla on. Mut joku semmonen vähemmän hurmoilija voisi olla pop, sellainen joka ei puhuisi puolet ajasta omista lapsistaan esmes.
Nyt on taas ultrassa käyty ja ensimmäisessä sydänkäyrässäkin, ollaan jo semmosilla viikoilla että niitäkin otellaan. Kasvu oli edelleen käyrällä, tosin siellä suht ylhäällä mitä onkin kokoajan tasaisesti ollut. Maagiset 2200g, iso tyttö jo! Sydänkäyrä oli mainio, mun ääneni on sitten vissiin ihan normi tylsimys kun iskän ajoittainen pälpätys sai sykkeet aina yli 160 :D Tasasta 140-150 ja liikkeessä (ja miehen puhuessa) sen yli 160. Noh, parin viikon päästä ultra taas.
Tänään käyty taas ultrassa, painoa oli pikkuisella huikeat 2500g eli käyrällä ollaan edelleen :) vaikka on alkanut nuo aamun sokeriarvot olemaan yli sallitun (ja ne kun oli aina ennen ihan huiput), mutta kuitenkin niin pienesti ettei niille sen enempää tehdä. Liikuntaa pitää lisätä, tulee olemaan hankalaa kun liitokset paukkuu niin helvetin kivuliaasti, joten lenkin jälkeen onkin sitten makuuasennossa loppu illan :/
Sydänkäyrät ym. myös mainiosti, seuraava ultra sitten vkolla 38, joten silloin sietäisi kaiken olevan valmiina jos vaikka oiskin tehnyt kasvupyrähdyksen niin voi hyvillä mielillä synnytellä. Uu, oli aika kivuliaan näköistä kun siellä oli supistelija odottamassa, nousi omat verenpaineetkin aika huippuun siitä "pelkopiikistä".
Täällä on tänä vuonna syntynyt 59 poikaa, 70 tyttöö sekä kahdet kaksoset. Pitää ne odotusajat käyttää hyödyksi laskemalla kaikkea vähemmän turhaa :D
Sydänkäyrät ym. myös mainiosti, seuraava ultra sitten vkolla 38, joten silloin sietäisi kaiken olevan valmiina jos vaikka oiskin tehnyt kasvupyrähdyksen niin voi hyvillä mielillä synnytellä. Uu, oli aika kivuliaan näköistä kun siellä oli supistelija odottamassa, nousi omat verenpaineetkin aika huippuun siitä "pelkopiikistä".
Täällä on tänä vuonna syntynyt 59 poikaa, 70 tyttöö sekä kahdet kaksoset. Pitää ne odotusajat käyttää hyödyksi laskemalla kaikkea vähemmän turhaa :D
Lisää "raskausoireita" ilmennyt nimittäin kuorsaaminen! On kuulemma jo monta viikkoa ollut sellainen jyräpommitus öisin, että alkaa miehen unetkin kärsimään, onko muilla raskautuneilla ollut samaa ongelmaa? Koskaan ennen en ole kuorsannut. Närästys on myös valtaisaa, 2-3 Rennietä on otettava öisin jos haluan edes sen muutaman tunnin yössä nukkua (unettomuus on perseestä, mutta lienee hyvää valmistautumista tulevaan). Taitaa vaikuttaa jo kurkunkin kuntoon, ainakin ääni on jatkuvasti kateissa, tosin flunssaakin on ollut enemmän ja vähemmän jo kuukauden päivät.
Jos jotain positiivista niin paino ei ole noussut vieläkään huomattavasti vain noin 9kg, joista varmaan suurin osa on tisseissä :DD eikä turvotuksiakaan ole.
Jos jotain positiivista niin paino ei ole noussut vieläkään huomattavasti vain noin 9kg, joista varmaan suurin osa on tisseissä :DD eikä turvotuksiakaan ole.
- irmelianneli
- Kitisijä
- Viestit: 3375
- Liittynyt: 14.08.2005 19:34
Mua ei närästänyt, öisin ainakaan, enkä mä kai kuorsannut. Mut en mä pahemmin nukkunutkaan.. (Kännissä kuulemma kuorsaan!)
'Unettomuudesta': se on niin erilaista nyt kuin raskaana! Silloin vitutti nousta tunnin välein pissalle tai milloin minkäkin kivun takia valvoa, mutta nyt on ihan eri asia kun valvomiselle on kunnon syy, vauva. Ei sen takia raivostuta nousta, ja ihanaa kun ei oo mitään kipuja! Paremminkin ihanaa käydä nostaa se ähisevä paketti ylös sieltä ja kattoo ku se imasee ahnaasti silmät ummessa tissistä kii
Ja ne hormonit, hormonit.. ne auttaa jaksamaan.
Muakaan ei turvottanut, ja paino nousi reilut 10kg. Kaikki on lähtenyt, ja vähän ylikin.
(Paitsi silloin kun mut oli leikattu toiseen kertaan, niin jalat turpos kaksinkertaiseksi! Oli aivan järkyttävän kamalaa, mut se siitä.)


Muakaan ei turvottanut, ja paino nousi reilut 10kg. Kaikki on lähtenyt, ja vähän ylikin.
(Paitsi silloin kun mut oli leikattu toiseen kertaan, niin jalat turpos kaksinkertaiseksi! Oli aivan järkyttävän kamalaa, mut se siitä.)
-
- Kitisijä
- Viestit: 9426
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
^Tiedän kyllä tapauksia kun paino on noussut vain n. viisi kiloa. Toisaalta jotkut mennyt syystä tai toisesta alkuraskaudessa huimasti miinukselle, joten ovat loppuvaiheessa suht samoissa mitoissa kuin ennen raskautta. Eiköhän ne neuvolassa huomauttele jos painossa jotain ongelmaa suuntaan tai toiseen.
Olin lukevinanikin silloin aikaisemmin ettei kaikki mennyt ihan nappiin ;( Toivottavasti ei ihan kauheat jälkitraumat jäänyt päähän kummittelemaan.irmelianneli kirjoitti: (Paitsi silloin kun mut oli leikattu toiseen kertaan, niin jalat turpos kaksinkertaiseksi! Oli aivan järkyttävän kamalaa, mut se siitä.)[/size]
- irmelianneli
- Kitisijä
- Viestit: 3375
- Liittynyt: 14.08.2005 19:34
No kyllä mulla vähä jäi.. Mut täytyy ajatella ett ois kai sitä tavis synnytyksestäkin voinut traumat jäädä ja siinäkin sattua vaikka mitä. Eikä ikinä voi tietää miten se menee, seuraava voi olla ihan erilainen, tai vielä kamalampi.
Jouduin siis sektioon ku vava perätilassa ja iso ja vettä olemattomasti. Ulosotto meni hienosti ja tyttö reipas ja nätti 9 pisteen vauva, mut sit kohtu ei ruvennutkaan supistuun ollenkaan ja sit ku saatiin jotenkuten vihdoin kursittua kasaan, nii tuli komplikaatioita vielä, sisäistä vuotoo yms.. ja uuteen leikkaukseen seur päivänä, josta taas sit seurasi vaikka mitä, kuten just nuo jalat yms mukavaa.
Et sillee. Mut tosiaan, ei voi tietää. Mut ainakin nyt tietää sen, ett vaikka tulis uudestaan sama eteen, niin kyllä siitä loppujen lopuksi kuitenkin selviää ja paranee, vaikka kauan meneekin ja vaikka luulinkin että siis oikeesti kuolen. Onneksi isukki oli kotona auttamassa 2 vkoa, se oli ihanaa ♥
Ja hei, mulla on jo vauvakuume!
..pitää vaan oottaa vuosi että paranen
Jouduin siis sektioon ku vava perätilassa ja iso ja vettä olemattomasti. Ulosotto meni hienosti ja tyttö reipas ja nätti 9 pisteen vauva, mut sit kohtu ei ruvennutkaan supistuun ollenkaan ja sit ku saatiin jotenkuten vihdoin kursittua kasaan, nii tuli komplikaatioita vielä, sisäistä vuotoo yms.. ja uuteen leikkaukseen seur päivänä, josta taas sit seurasi vaikka mitä, kuten just nuo jalat yms mukavaa.
Et sillee. Mut tosiaan, ei voi tietää. Mut ainakin nyt tietää sen, ett vaikka tulis uudestaan sama eteen, niin kyllä siitä loppujen lopuksi kuitenkin selviää ja paranee, vaikka kauan meneekin ja vaikka luulinkin että siis oikeesti kuolen. Onneksi isukki oli kotona auttamassa 2 vkoa, se oli ihanaa ♥
Ja hei, mulla on jo vauvakuume!


Poitsulla heiluu molemmat alaetuhampaat! Tunsin itseni eka kertaa oikeesti vanhaksi vanhemmaksi. Alan valmistua kouluunmenokriisiin. Kuulemma kolmaskin hammas heiluu, mutta en käsikopelolla kyllä huomannut.
Sigh.
Toisaalta ihan mielettömän hienoa, kun muksu kasvaa. Lisää uskoakseni omia mahdollisuuksia elämästä toudella nauttimiseen, mutta onhan se samalla haikeaa, kun vaaka kallistuu koko ajan enemmän sille suunnalle, ettei noita lisää enää tule. Paluu nollapisteeseen ei tällä hetkellä houkuta tippaakaan. Ehtiihän sitä sitten joskus vielä nelikybäsenä eli noin tuhatvuotiaana, jos haluaa duuneista vuoden parin breikin, eikä omaa aikaa enää arvosta ja iskee tekemisen puute
Sigh.
Toisaalta ihan mielettömän hienoa, kun muksu kasvaa. Lisää uskoakseni omia mahdollisuuksia elämästä toudella nauttimiseen, mutta onhan se samalla haikeaa, kun vaaka kallistuu koko ajan enemmän sille suunnalle, ettei noita lisää enää tule. Paluu nollapisteeseen ei tällä hetkellä houkuta tippaakaan. Ehtiihän sitä sitten joskus vielä nelikybäsenä eli noin tuhatvuotiaana, jos haluaa duuneista vuoden parin breikin, eikä omaa aikaa enää arvosta ja iskee tekemisen puute

Prepare for the worstest.
- Frederik Krueger
- Kitisijä
- Viestit: 3760
- Liittynyt: 09.04.2008 10:49
- Paikkakunta: Häslinki
Mitä suotta. Eikö silloin kannata valmistautua jo isovanhemmuuteen, josta seuraa vain kaikki hyvät puolet? Lapsetkin tykkäävät yleensä enemmän isovanhemmistaan kuin harmaata arkea lasten kanssa yhdessä viettävistä vanhemmistaan.nowaysis kirjoitti:Toisaalta ihan mielettömän hienoa, kun muksu kasvaa. Lisää uskoakseni omia mahdollisuuksia elämästä toudella nauttimiseen, mutta onhan se samalla haikeaa, kun vaaka kallistuu koko ajan enemmän sille suunnalle, ettei noita lisää enää tule. Paluu nollapisteeseen ei tällä hetkellä houkuta tippaakaan. Ehtiihän sitä sitten joskus vielä nelikybäsenä eli noin tuhatvuotiaana, jos haluaa duuneista vuoden parin breikin, eikä omaa aikaa enää arvosta ja iskee tekemisen puute
Onko joku pissinyt mun muroihin?