Viimeisin 7/2006 G1 Utissa. Tämän jälkeen aktiivisuuteni on ollut laskussa. Viimeisin leiri Utissa 2007 ja treenejä satunnaisesti.
Sinulla ?
G1 2004 Espoossa
Vielä kun keksis miten pääsis treenailemaan kun toi 3-vee ei taida treenien aikaa viihtyä salin nurkassa...
Leireillekään pääse, kun en tiedä mihin muksun sijoittaisin siksi aikaa
Ehkä minäkin pistän harjoittelulle paussin sitten G1:ssä. SSKF:ssähän lopetin aikoinaan sinisen vyön saatuani, joka ehkä vastaa suunnilleen G:n alkutasoja. Harrastuksen normaali elinkaari?
Kunhan edes jossain lajissa ehtisi saada mustan vyön ennen eläkeikää ettei tarvitse perustaa omaa lajia sellaisen saadakseen?
Olin jäljessä aikataulusta (kun piti käydä palauttamassa CPAP-laite Jorviin) ja kiroilin ruuhkassa niin maan perkeleesti, mutta ehdin silti uimaan ne maanantaiaamun perinteiset 1500 metriä ja ehdin vielä ajoissa töihinkin. Uraaa!
P.S. Pystyn ensimmäistä kertaa elämässäni näkemään leukaperäni peilistä. Leukaperät! Minulla! Jotain on selvästi tapahtumassa. (elleivät toiveajattelevat aivoni sitten vaan photoshopanneet näkemääni)
To/pe tullaan Jaffa areenalle pokkaan poika Tampereelle. Futsalin poliisien SM-kisat takes place. Harmittaa, että viime vuoden kuuden ottelun sijaan on vain neljä matsia, mutta ehtiihän sitä höntsätä tauoilla. Mihinkäs maalaispoikien kannattaa mennä niin sanotusti ottaan kuppia sitten torstai-iltana? Tätä ennen vois poiketa nuurdensöldissä Hifki-Lukko-matsissa.
Oli muuten kintut jumissa reilun viikon, mutta tänään säbässä oli herkkää, eikä nytkään tunnu miltään. Toivottavasti mun rakas vyöruusuni ei oireile pahemmin.
Selännettä kompatakseni on todettava; miten se onkin niin, että parin viikon sairastelun jälkeen tuntuu siltä, ettei olisi koskaan urheillutkaan. Muistin kyllä venytellä ja lämmitellä, mutta silti eilinen säbä tuntuu kropassa kipuina. Nooh... Tästä tää taas lähtee.
Stevie Ray kirjoitti:Selännettä kompatakseni on todettava; miten se onkin niin, että parin viikon sairastelun jälkeen tuntuu siltä, ettei olisi koskaan urheillutkaan.
Sama vika, sunnuntaina tuntui että piti ihan erikseen kantaa pohkeita perässä ja nyt on perse kipeä.
Pommisuojan punttiähinät. Tuli kiire, joten ehdin tehdä vain kaksi kierrosta eri liikkeitä, kun normaalisti tein kolme. No siis tota teinix-tyyliin penkit ovat tiätty tärkeimpiä, joten niitä tein vielä kolmannenkin sarjan, mutta sit poistuin suihvuun.
Into tuntuu olevan palaamassa, ja aiemmin edessä ollut seinä tuntui olevan jo melkeinpä läpäistävissä. Ilmeisesti jo vähän kevättä ilmassa? *tilulii*
Tunti sählyä kovalla sykkeellä ja ilman vaihtomiehiä, which wasn't nice. Lisäksi 1,5h neljäsluokkalaisten tyttöjen liikunnanopena!
Polvi on taas vähän pipi, aloin eilen kiskomaan tulehduskipulääkkeitä.
Eilen nauratti aivan kipeästi, kun tuo yksi nainen, joka on eri sukua mutta välillä asustelee täällä, nipisti mua perseestä juuri samalla hetkellä kun reittä venytellessäni polveen vihlaisi aivan helevetisti ja karjaisin kivusta! Ihmetteli hieman mun matalaa kipukynnystäni kunnes paljastin mistä kenkä puristaa. Nyt kävi näin sanoi mummo lumessa.
25km pyöräilyä kirpeässä talvisäässä ja ja vitullisen tiukka jalkatreeni. Kintut olivat toipuneet kaikesta kokemastaan yllättävän hyvin, polkeminen kulki kevyehkösti ja rauta ei painanut nimellispainoaan enemmän.
EDIT: nokitan vielä kilsan kävelyllä. Normaalista yöjuoksusta poiketen menomatka tyhjin kassein ja paluu täysin; kävin siis kaupassa.
Mennä huitelin kävelysauvoilla pitkin rantaraittia. Ensin Iirisniemestä aallonmurtajille (sinne missä on se törkeen sigamagee valkoinen ökyrantakämppä), ja sitten sieltä rantaa myöten takaisinpäin Villa Pentrylle asti, ja sitten takas himppeen. Matkalla rantaraitille tein myös ne tutut kolme sarjaa nojapuunostoja ja vetelinpä vähän leukojakin. Meni aikaa jotain kaksi ja puoli tuntia.
Taisi olla vähän liikaa, sillä loppupuolella alkoi jo ranteisiin viiltää ja pohkeet kramppasivat. (kyllä, tiedän että kävelysauvan rannehihnan on tarkoitus ottaa käden paino vastaan eikä sauvaa tule puristaa, mutta sekään ei riitä loputtomiin)
Panin siellä ulkona merkille miten moni kävelysauvoo väärin. Sauvat on säädetty liian pitkiksi ja harittavat ulospäin, ja niitä silleen vaan nostellaan askelten mukana eikä niillä anneta yhtään vauhtia kävelylle hartiavoimin, vaan kävellään silleen lysyssä. Noooo mut hei, kukin tavallaan ja laalaalaalaa.
Duck kirjoitti:Mennä huitelin kävelysauvoilla pitkin rantaraittia. Ensin Iirisniemestä aallonmurtajille (sinne missä on se törkeen sigamagee valkoinen ökyrantakämppä), ja sitten sieltä rantaa myöten takaisinpäin Villa Pentrylle asti, ja sitten takas himppeen. Matkalla rantaraitille tein myös ne tutut kolme sarjaa nojapuunostoja ja vetelinpä vähän leukojakin. Meni aikaa jotain kaksi ja puoli tuntia.
Taisi olla vähän liikaa, sillä loppupuolella alkoi jo ranteisiin viiltää ja pohkeet kramppasivat. (kyllä, tiedän että kävelysauvan rannehihnan on tarkoitus ottaa käden paino vastaan eikä sauvaa tule puristaa, mutta sekään ei riitä loputtomiin)
Panin siellä ulkona merkille miten moni kävelysauvoo väärin. Sauvat on säädetty liian pitkiksi ja harittavat ulospäin, ja niitä silleen vaan nostellaan askelten mukana eikä niillä anneta yhtään vauhtia kävelylle hartiavoimin, vaan kävellään silleen lysyssä. Noooo mut hei, kukin tavallaan ja laalaalaalaa.
Mulle ainakin on 1,5 tuntia aika maksimi, jalat ei palaudu 2 tunnin teoriasta.. sauvakävelystä kun puhutaan..
Niba kirjoitti:Mulle ainakin on 1,5 tuntia aika maksimi, jalat ei palaudu 2 tunnin teoriasta.. sauvakävelystä kun puhutaan..
Joo, mulla oli aika ankara nälkä kyllä eilen. Mutta tohon palautumiseen voi kyllä olla apua urheiluravinteista. Vaikka se onkin hörhöilyä. Mulla ne ainakin toimii. Tietty voidaan väitellä siitä että mikä se saavutettu hyöty sitten loppujen lopuksi on, koska silloinhan suorituksesta tulee urheiluravinteista riippuvainen.
Mutta mihin raja vedetään? Voidaanhan ihan tavalliset ruokavalion muutoksetkin laskea jo hifistelyksi, ja niistäkin voi suoritus riippua aika lailla. Esimerkkinä oma herra Krügerimme joka on sortunut vain kreatiiniin mitä urheiluravinteisiin tulee, mutta eipä hänkään taida pahemmin pikaruokia tai muuta nk epäterveellistä vedellä.
Kunnon yöunet auttavat myös. Merkittävin osa palautumisesta tapahtuu unen aikana.
Uiskennella repäisin 1700 metriä niiden perinteisten 1500:n sijaan, koska oli hieman ylimääräistä aikaa. Ei mitään ihmeellisyyksiä. Yksi rata oli suljettu ja varattu ammatti/kilpauimareille, mutta ei silti ollut kovin pahaa ryysistäkään. Ihan pirteesti näyttää lähteneen päivä liikkeelle huonoista yöunista huolimatta.
(Ehkä ne huonot yöunet johtuivatkin siitä että olin nukkunut vielä päiväunetkin sunnuntaina, ei kai sitten vaan ollut yhtään univelkaa kuitattavaksi, tai jotain)
Illalla eilen punttisaliselle, 75 minuuttia treeniä, ensin 10min lämmittelyä ja lopuksi 30min venyttelyä päälle, kotiin tultua nälkään puolikas Oululaisen reikäleipää ja paketti HK:n uunimakkaraa, Wotkin's vahvalla sinapilla maustettuna.. Aamulla ei tavanomaisesti koskenut joka paikkaan, en tiedä oliko syy harjoituksen jälkeen nautittu "urheiluravinne" vai lisääntynyt venyttely?