MGandhi kirjoitti:Ainoaksi (?) miinukseksi kohdallasi (postaustesi pituudetkin ovat lyhentyneet lähiaikoina sopiviksi) luen sen, että vaatii oikeasti omistautumista ja suuria henkisiä ponnistuksia väitellä kanssasi. Kovinkaan usein en tähän jaksa lähteä vaikka mieleni tekisi.
Omasta näkökulmastani keskustelen Kitinässä lähinnä sellaisista aiheista, joiden ei pitäisi vaatia suuria ponnistuksia (vrt. henkilö, joka sanoo asioita, joiden ei pitäisi hänen omasta mielestään loukata ihmisiä). Jos kuitenkin havaitsen, että joku joutuu ponnistelemaan, yritän parhaani mukaan säätää keskustelua ja käyttämääni terminologiaa sellaisiksi, että osallistuminen ei olisi muille tuskallista (vrt. loukkaavan jutun sanonut henkilö, joka säätää viestiään jälkikäteen sanomalla: "Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata"). Samasta syystä pyrin rajoittamaan viestieni pituutta.
Joskus keskustelun kuluessa paljastuu, että joku suhtautuu johonkin asiaan kaksinaismoralistisesti. Koska tällaista on vaikea myöntää itselleen, sellaisen keskustelun jatkaminen voi tuntua vaikealta tai jopa ylivoimaiselta, vaikka itse asia olisikin yksinkertainen ja helposti ymmärrettävissä. Samaan keskusteluun osallistuminen saattaa kuitenkin yhtä aikaa tuntua houkuttelevalta, koska ihminen kyllä vähintään alitajuisesti ymmärtää, että hänelle saattaisi olla eduksi tunnistaa oma kaksinaismoralisminsa. Kyseessä lienee vähän samantapainen juttu kuin silloin, kun ihminen toisaalta tuntee halua vaikkapa lähteä lenkille, mutta kokee sen samalla suuria ponnistuksia vaativaksi.
MGandhi kirjoitti:Ettei muuten nyt vaan EW kirjoittelisi valkonikkinä?
Haluan silti tässä kommentoida tätä itseäni koskevaa kommentointia.
EW:n kanssa keskustellessa ongelmana (haasteena) on usein se, ettei EW koskaan ole väärässä.
Väärin. Asia-aiheissa olen aina välillä väärässä, ja joskus en vain oikein tiedä mistä puhun, vaan lähinnä arvailen ja mietiskelen. Joskus keskustelen myös ilman, että minulla on aiheeseen kantaa. Tällaiset osallistumiset eivät yleensä Kitinässä saa hyvää vastaanottoa, koska kilpailumentaliteetti leimaa keskustelijoita niin voimakkaasti. Koska ei voida ajatella, että jollakulla ei olisi mielipidettä (eihän ilman mielipidettä voi kilpailla siitä, kumman mielipide on parempi!), minulle usein keksitään mielipide silloinkin kun minulla ei sellaista ole.
Senpä takia hauskaa, että tässäkin kommentissa onkin todettu, että EW:n kanssa pärjää hyvin kunhan aina muistaa todeta olleensa väärässä keskustelun päätteeksi.
Eihän siinä noin todettu. Se voitaneen myöntää, että jos ei jaksa lukea tekstiä neutraalisti, siis ilman että itse lisäilee sinne tänne omia kärjistyksiään, kanssani keskustelu ei ehkä ole kovin helppoa.
EW:n kanssa keskustelu on myös siksi haasteellista, että materialistina tuppaan käymään keskusteluni hyvin konkreettisella tasolla kun taas EW usein lentelee jossain korkealla käsitteellisellä tasolla. Kun konkretia laitetaan käsitteellistä/abstraktia näkemystä vastaan, 'hävitään' keskustelut vääjäämättä, koska käsitteitä voidaan hyvin venyttää juuri niin paljon kuin on tarpeen. Niihin voi myös aina todeta, että tämä on minun näkemykseni. Tämä vaatii myös uuvuttavia käsitteiden määrittelyitä ennen kuin voidaan edes siirtyä keskusteluun asti.
Itse asiassa mitä paremmin jokin käsite on määritelty, sitä vähemmän sitä voidaan venyttää. Mietitäänpä vaikka vaimoaan hakkaavaa mustasukkaista öykkäriä, joka perustelee toimiaan sanomalla, että kun hän rakastaa vaimoaan niin paljon. Jos hän vaivautuisi miettimään, mitä rakkaus itse asiassa on ja mitä se ei ole, eli kriittisesti kyseenalaistamaan ja aukikirjoittamaan rakkauden määritelmäänsä, hän saattaisi huomata, ettei hänen toimissaan ole kysymys rakkaudesta. Mutta jos hän jättää asian ilmaan, hän voi venyttää rakkauden käsitettä aina juuri sellaiseksi kuin hänen impulsiivisuudelleen sillä hetkellä sattuu sopimaan (se, että vaimo hakkaisi häntä, ei varmaan kuitenkaan hänen mielestään merkitsisi vaimon rakkautta).
Ja kyllä täällä käydään keskusteluista/väittelyissä 'kilpailua voittajasta' tunnustitte tämän tai ette.
Jos sinä kilpailet, niin ilman muuta näet noin niidenkin tekstit jotka eivät kilpaile. Toisaalla väitit, että et etsi palstalta muiden hyväksyntää, mikä on mielestäni ristiriidassa tämän kilpailumentaliteetin kanssa. Joku sen mitalin sinulle kuitenkin ojentaa, jos 'voitat väittelyn'.
Joten väitän, että EW:n kanssa väitteleminen on saatanan uuvuttavaa hommaa, johon ei kovinkaan usein jaksa lähteä mukaan. EW:llä on vuosien kokemus takanaan uuvutustaisteluista, ettei ole realististakaan olettaa pysyvänsä mukana kovinkaan pitkälle.
Sinua siis kiinnostaisi väitellä kanssani siksi, että haluaisit 'voittaa' minut? Voin paljastaa salaisuuden, jonka olen kyllä kertonut täällä ennenkin. Syy siihen, että minua on vaikea voittaa, on ihan vain siinä, että minä en kilpaile. Siksi se voittamisen yrittäminen tuntuu niin epäkiitolliselta. Sinulla on siis kaksi vaihtoehtoa: taittaa peistä jonkun sellaisen kanssa, joka jakaa halukkuutesi kilpailla voitosta, tai keskustella minun kanssani ihan muuten vain, yhteisymmärryksen lisäämiseksi eikä 'vastustajan' peittoamiseksi.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
Nyt pitäisi enää päättää, että piehtaroidako häpeässäni vai omahyväisyydessäni. Ehkä kaikki ongelmani johtuvatkin siitä, etten ole saanut kunnollista luterilaista kotikasvatusta. Isoäitini keskittyi vain kertomaan enkeleistä, isä väitti ettei joulupukkia tai jumalia ole olemassakaan ja äiti hymisteli. Kukaan ei sanonut, että Suomessa kuuluu elää katekismuksen oppien mukaan.