Rouva Pupu kirjoitti:Jos puhuttais mielenkiintoisesta, avartavasta ja jännittävästä elämästä niin Elco veis voiton ja vielä pariutuneena!!
Varmasti, jos pitää matkailua kaiken aana ja oona. Minä en pidä.
Voittaako kisan vain niillä perusteilla, joissa sinä olet paras?Onslow kirjoitti:Rouva Pupu kirjoitti:Jos puhuttais mielenkiintoisesta, avartavasta ja jännittävästä elämästä niin Elco veis voiton ja vielä pariutuneena!!
Varmasti, jos pitää matkailua kaiken aana ja oona. Minä en pidä.
Aika rohkea väite.Minä taas uskallan väittä että tällä palstalla ei ole ketään muuta, joka olisi viettänyt yhtä vauhdikkaan ja tapahtumia täynnä olevan sinkkuelämän kuin minä.
Siinä oli kuusi riviä siitä mitä tämä vääntö on ollut. Lähinnä asemasotaa. Aihehan on jokaiselle läheinen ja monelle rakas. Jokaisella on siitä mielipide, usein vankka ja koskematon. On oikeastaan yksi lysti keskustella vanhemmuudesta tai lasten kasvatuksesta, koska ei toisen neuvoja juuri kuunnella, ei ainakaan toisen keskusteluun osallistuvan, varsinkaan eri mieltä olevan.Onslow kirjoitti:Ylli perkele. Paa se takas!exPertti kirjoitti:Ylermille. Tunsin halua kommentoida tekstiäsi vaikka sen poistitkin, mutta vastustin.
MGandhi kirjoitti: Voittaako kisan vain niillä perusteilla, joissa sinä olet paras?
Onko muuten kukaan koskaan haukkunut sua ylimieliseksi tai itserakkaaksi?
Onslow kirjoitti:MGandhi kirjoitti: Voittaako kisan vain niillä perusteilla, joissa sinä olet paras?
Onko muuten kukaan koskaan haukkunut sua ylimieliseksi tai itserakkaaksi?
Sulla alkaa olla pahoja hebulimaisia ajojahtioireita. Mene uudestaan lomalle ja relaa paremmin tällä kertaa.
Tuosta tuli mieleen tämä keskustelu:Ylermi Ylihankala kirjoitti: Väitän, että kuitenkin useimmiten asioista ollaan samaa mieltä, varsinkin suurista linjoista.
Ahdistava keskustelu...Onslow kirjoitti:
Tuosta tuli mieleen tämä keskustelu:
http://www.eroperhe.net/keskustelu/inde ... ic=32491.0
Tätä piti oikein pohtia tässä parikin iltaa, ja kyllä oma lista järjestyksestä olisi about seuraava:NuoriDaavid kirjoitti:Mun mielestäni parempi kysymys olisi, jos jonkun pitäisi kuolla
1)Sinun
2)Lastesi
3)Puolisosi
Niin kuka se olisi. Mn vastaus ei olisi ainakaan lasten.
Tässä kai se vanhemmuuden muuttaminen konkreettisemmin näkyy. 99,99 % vanhemmista listassa viimeisenä on lapsi. Sitä on omalta osaltaankin vaikea uskoa, mutta kun pientä katsoo, niin sen vain tuntee sisällään.JoeB kirjoitti:Lapsi, Puoliso, Minä. Olen tietysti tällähetkellä lapseton...
Tuo halukkuus uhrata itsensä muuttuu lapsen iän myötä. Pikkuvauvat ovat viimeistä 150 vuotta lukuunottamatta kuolleet kuin kärpäset, joten siitä varmaan johtuu, ettei monikaan (ainakaan isä) uhraisi itseään vauvan vuoksi. Pahimmillaan lapsen menettämisen tuska lienee varhaisteini-ikäisen lapsen kohdalla: silloin investointi geenien jatkamiseen on suurimmillaan eikä sille vielä ole vastinetta lastenlasten muodossa. Parikymppisen lapsen kohdalla tuska taas pienenee.NuoriDaavid kirjoitti: Vasta isäksi tulleiden ei kuitenkaan kannata tuntea huonoutta, jos ei heti tältä tunnu. En minä ainakaan heti näin ajatellut. Tämän tunteen kehittyminen kestää oman aikansa.
Ja siis munattujen ihmissuhteiden määrä ja kallis viina stadissa on sitä aata ja oota? Eipä siinä, hieno hommahan se on se, että elit absoluuttisesti parhaan sinkkuelämän, mitä seurasi vielä hienompi vanhemmuus.Onslow kirjoitti: Varmasti, jos pitää matkailua kaiken aana ja oona. Minä en pidä.
Taidat olla pahasti krapuloissa ja kipeänä, kun tuohon johtopäätökseen tulit. Todetaan kuitenkin, että ei todellakaan. Minulle aata ja oota on mökkeily, eräily, rakentaminen, nikkarointi ja kaikki sellainen missä kädentaidoilla ja luovuudella on merkitystä. Puhumattakaan perheestä, hyvistä ystävistä ja niiden pysyvyydestä.elco kirjoitti: Ja siis munattujen ihmissuhteiden määrä ja kallis viina stadissa on sitä aata ja oota?
Tottakai on. Mielestäni en ole missään kohtaa kritisoinut sinun tapaasi elää, vaan todennut että se tapa ei vaan kiinnosta minua.elco kirjoitti: Tärkeintä on elää onnellisena ja olla kummittelematta kuoltuaan. J
:shock:saira kirjoitti:Ahdistava keskustelu...Onslow kirjoitti:
Tuosta tuli mieleen tämä keskustelu:
http://www.eroperhe.net/keskustelu/inde ... ic=32491.0
Söittekö välillä? Kävittekö pissakakallakin yhdessä sylikkäin?Rouva Pupu kirjoitti:Muutamissa päiväkodeissa olen ollut ja toisessa harrastettiin sitä "sylihoitoa", en nyt kuolemaksenikaan muista mikä tuon menetelmän oikea nimi on (joku holding?). Kuitenkin, kestää niin kauan kunnes lapsi rauhoittuu. Yhden kerran koitin sitä eräälle "ongelmalapselle" (en tässä tietyistä syistä erittele miksi kyseinen lapsi ongelmallinen oli). Kesti kuusi tuntia (6h) saada lapsi rauhoittumaan, koko kuusi tuntia istui tiukasti minun sylissäni (pääsin helpolla, opiskelukaverini istui toisessa paikassa 11h lapsi sylissä).
Meillä rauhoittuu paremmin mun sylissä. Ilmeisesti penska haistaa/aistii/tietää äidin sylissä ollessaan tissin ja maidon läheisyyden, joten silloin tempoillaan hurjasti tissuttelua tai vaan tissitutin imemistä huvikseen.Frederik Krueger kirjoitti:
Voipi olla että rauhoittumisnopeuteen vaikuttaa paljon sen kuinka tuttu pitelijä on (äiti paras, isi toiseksi paras?), eli kuinka luontevaksi ja turvalliseksi lapsi siinä olonsa tuntee, vaikka vähän väkipakolla pidettäisiinkin.
Tässä oli pakko pitää pissa-ja syömistauko. Syöminen tapahtui sylissä. Pääasia, että säilyi kontakti lapseen. Periaatteessa niitä ei kai pitäisi pitää, mutta yleensä puoli tuntia riittää. Nämä nyt oli erikoislapsia, tuskin olivat kovinkaan paljoa saaneet vanhempien sylissä istua. Voipi olla jopa niin, että kiukuttelu jatkui syystä että sylissä halutaan olla. Eihän se rangaistus ole (tai ainakaan pitäisi olla).Frederik Krueger kirjoitti: Söittekö välillä? Kävittekö pissakakallakin yhdessä sylikkäin?
Voipi olla että rauhoittumisnopeuteen vaikuttaa paljon sen kuinka tuttu pitelijä on (äiti paras, isi toiseksi paras?), eli kuinka luontevaksi ja turvalliseksi lapsi siinä olonsa tuntee, vaikka vähän väkipakolla pidettäisiinkin.