Pappailu?

[Riemumieli]

^No jos suomalaisesta vinkkelistä katsoo niin ainakin yksi suomalainen nimi Mohammedin (ja kaikkien väännöksiensä) sekaan. Mutta tilastojen tasoittamiseen ei liene riittävän yksi geenijatkos per pariskunta.

Eipä ei. Nikkeliä siihen tarvitaan ynnä ytimien halkaisemista ja talon valkaisemista.

[Rouva Pupu]

Lapsia haluamattomat eivät mielestäni jää mistään paitsi.

Merkkaa toi kalenteriisi ja toista vuoden kuluttua.

Mä tiedän, että se on hyvin vaikea ymmärtää jos jollekin taivas on helvetti. Varsinkin jos itselle kyseinen asia on se taivas. Ihmiset, jotka niitä lapsia haluavat jäävät takuuvarmasti paljostakin paitsi jos niitä ei syystä tai toisesta ilmaannu.

Tämä on sun ja mun ero, tai pitäisikö sanoa mielipide kuilu.

[exPertti]

En tietääkseni ole kieltänyt sitä ettenkö tulokasta odottaisia saapuvaksi, mutta en todellakaan pidä siitä että joku tuntematon yrittää lokeroida minut jonnekin minne en kuulu, enkä usko että tulen kuulumaankaan. En koe "teidän" kanssanne mitään samaistumisen tunnetta. Aaltopituudet on ihan vinksallaan. Jos johonkin voisin kuvitella samaistuvani teoreettisella tasolla, se lienisi KK. Uskon, että fiilistelen suht samoja asioita, teen niin jo nyt. Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut että tämä vanhemmaksi tulo tulee olemaan vaikeimpia asioita joita tulen elämäni aikana kohtaamaan, enkä tarkoita kasvatusasioita ym. vaan sitä miten itse sopeudun rooliini. Ei todellakaan ole mikään itsestäänselvä asia meille täällä IRL.

Karsastan sitä, että vapaaehtoisesti lapsettomille tuputetaan vanhemmuuden autuutta, miten vakuutellaan mielen muuttuvan tai kuinka paljosta jää paitsi jos niitä lapsia ei hankita. Mielestäni se on tökeröä ja siihen on muutama täällä sortunut. Mä taas ymmärrän kokoajan paremmin ja paremmin miksi joku ei lapsia halua ja miksi tämä ei todellakaan ole kaikkien juttu. Lapsia haluamattomat eivät mielestäni jää mistään paitsi.

Puhutko sinä minulle vai yleisesti puolelle palstalaisista? Jos minulle niin en kyllä tunnista itseäni juurikaan tästä jutusta.

[MGandhi]

Lisääntymisen kautta saavutettu geenien kuolemattomuus on SE juttu.

Olettaen, että pitää omia geenejään jotenkin niin erikoisina, että niitä kannattaa eteenpäin jakaa. Täällä kaikki varmasti ovat varmoja omasta erikoisuudestaan.

[Onslow]

Tämä on sun ja mun ero, tai pitäisikö sanoa mielipide kuilu.

Merkkaa silti se ylös kalenteriisi ja tarkasta mielipiteesi vuoden kuluttua.


Ps. Olenko minäkin mielestäsi yksi niistä hurmosvanhemmista, jotka ovat toitottaneet vanhemmuuden ihanuuta ja keitä yleensäkin tarkoitat niiin sanoessasi?

[Rouva Pupu]

Olettaen, että pitää omia geenejään jotenkin niin erikoisina, että niitä kannattaa eteenpäin jakaa. Täällä kaikki varmasti ovat varmoja omasta erikoisuudestaan.

En mä ainakaan, meillähän on se 70% mahdollisuus astmalapsesta :(

[Riemumieli]

Olettaen, että pitää omia geenejään jotenkin niin erikoisina, että niitä kannattaa eteenpäin jakaa. Täällä kaikki varmasti ovat varmoja omasta erikoisuudestaan.

Sen verran pitää itseään arvostaa, että kokee olevansa säilymisen arvoinen. Erikoisuudesta en tiedä, mutta jokin mekanismi sisällä kuitenkin puolittumaan ohjasi.

[MGandhi]

Ps. Olenko minäkin mielestäsi yksi niistä hurmosvanhemmista, jotka ovat toitottaneet vanhemmuuden ihanuuta ja keitä yleensäkin tarkoitat niiin sanoessasi?

IMO kuulut ainakin niihin vanhempiin, jotka syyllistyvät tähän lapsettomien mielipiteiden vähättelyyn kun asia koskee lapsia. Itse koitan tässä paraikaa 'korjata' tai ainakin adjustoida omaa asennoitumistani teihin vanhempiin, mutta vaikeata tuntuisi olevan. Jokin tuntematon vastenmielisyyden tunne kuohahtaa aina kun luen näitä 'parent knows best'-vastauksia.

[exPertti]

Olettaen, että pitää omia geenejään jotenkin niin erikoisina, että niitä kannattaa eteenpäin jakaa. Täällä kaikki varmasti ovat varmoja omasta erikoisuudestaan.

Huono itsetunto on viety ihan uudelle tasolle? Mitä ne jälkeläiset ajattelisivat minusta jos sukua jatkaisin?

[MGandhi]

Erikoisuudesta en tiedä, mutta jokin mekanismi sisällä kuitenkin puolittumaan ohjasi.

Itsekkyys? Sosiaalinen paine? Elämän tylsyys?

No ei tietenkään mikään näistä. Kunhan mainitsin muutaman 'mekanismin'.

[Rouva Pupu]

Merkkaa silti se ylös kalenteriisi ja tarkasta mielipiteesi vuoden kuluttua.

Ei mun tarvitse merkata ylös, uskon muistavani ajatukseni, lienee nykyään olevan raskausdementia joka tuota hajamielisyyttä aiheuttaa ;)

Minä uskon vahvasti siihen, että vuoden päästä itse kokisin jääväni jostakin paitsi ilman pikkuista, onhan mulla häneen jo nyt vahva side enkä todellakaan tiedä selviäisinkö hengissä jos jotain hänelle tapahtuisi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa että maailmassa on ihmisiä, joiden en usko jäävän mistään paitsi vaikka eivät lapsia hankkisikaan.

[Onslow]

IMO kuulut ainakin niihin vanhempiin, jotka syyllistyvät tähän lapsettomien mielipiteiden vähättelyyn kun asia koskee lapsia.

Voisitko heittää pointterin kohtaan jossa olen niin tehnyt?

[MGandhi]

Huono itsetunto on viety ihan uudelle tasolle? Mitä ne jälkeläiset ajattelisivat minusta jos sukua jatkaisin?

Miten osaatkin lukea mun viestit noin päin vittua joka kerta. Kuka tässä puhui mitään jälkeläisten ajatuksista vanhempiaan kohtaan... Alkaa olemaan Pertsan noraus aika lähellä...

[Riemumieli]

Tuli sellainen mieleen, että vanhemmuuden myötä ainakin itselläni ns. aikuisuuskäyrä kipusi huomattavasti korkeammalle. Tämä siis siitä huolimatta, että olen aina ollut aikamoinen jäykkis.

[MGandhi]

IMO kuulut ainakin niihin vanhempiin, jotka syyllistyvät tähän lapsettomien mielipiteiden vähättelyyn kun asia koskee lapsia.

Voisitko heittää pointterin kohtaan jossa olen niin tehnyt?

No ehkä sanoin väärin mitä tarkoitin tai tarkoitin väärin mitä sanoin, mutta lähinnä juuri näitä 'Jutellaan sitten vuoden päästä '-tyyppisiä heittoja karsastan. Mistä helvetistä sä voit tietää miten esmes Rva Pupu tuntee lapsen syntymän jälkeen? Kaikilla ei varmaan synny täsmälleen samankaltaisia tuntemuksia, joten et (eikä kukaan muukaan) voi tulla sanomaan mitä pitäisi tuntea...

Sekavaa, mutta toivottavasti joku saa tästä jotain irti.

[Onslow]

Mistä helvetistä sä voit tietää miten esmes Rva Pupu tuntee lapsen syntymän jälkeen?

Paljon lievempi heittohan toi on, kuin se että "lapseton ei menetä mitään," joka taas mielestäni sellaista sontaa ettei mitään määrää.

[exPertti]

Miten osaatkin lukea mun viestit noin päin vittua joka kerta. Kuka tässä puhui mitään jälkeläisten ajatuksista vanhempiaan kohtaan... Alkaa olemaan Pertsan noraus aika lähellä...

Sinulla on herne niin syvällä nenässä, että ei kevyt kuittailukaan enää mene jakeluun. Tuo oli vaan kevyt muunnos siitä suomalaisesta eläintarhassa pohtimassa "mitähän tuo elefantti minusta ajattelee". Relax.

[Rouva Pupu]

Mistä helvetistä sä voit tietää miten esmes Rva Pupu tuntee lapsen syntymän jälkeen?

Paljon lievempi heittohan toi on, kuin se että "lapseton ei menetä mitään," joka taas mielestäni sellaista sontaa ettei mitään määrää.

Korjaan tuon oikeaan muotoon "vapaaehtoisesti lapseton ei menetä mitään".

[prosessi]

Ehkä ne ovat ne hormonit, jotka sotkevat joidenkin vanhempien päät lopullisesti. Sen lisäksi että ne aiheuttavat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta omaa lasta kohtaan, joillain ne aiheuttavat myös pakottavaa tarvetta tuntea yhteenkuuluvuutta muiden perheellisten kanssa, halusivatpa nämä muut sitä tai eivät, etenkin jos yhteenkuuluvaisuuden tunne edellyttää samanmielisyyttä kaikista lapsiin liittyvistä asioista. Minä pelkään IRL muita vanhempia, ne ovat jotenkin niin intensiivisiä siinä vanhemmuudessaan.

[Riemumieli]

Itsekkyys? Sosiaalinen paine? Elämän tylsyys?

En osaa sanoa, muodostuiko halu jostain noista vai jostain muusta, mutta halu puoliintua oli se tunne, joka toiminnan sai alkuun.

[daddykillkill]

Jos johonkin voisin kuvitella samaistuvani teoreettisella tasolla, se lienisi KK.

Hei, nyt vähän rajaa. Ämmähän käy suorastaan päälle! "Oh behave!"

Olettaen, että pitää omia geenejään jotenkin niin erikoisina, että niitä kannattaa eteenpäin jakaa. Täällä kaikki varmasti ovat varmoja omasta erikoisuudestaan.

En ole kenenkään kuullut muun suunnittelevan perhettä tällä kansallissosialistisella rodunjalostusperiaatteella, mutta ehkä liikun väärissä piireissä. Pakko kyllä myöntää, että pistin vaimon kolmansien treffien jälkeen geeniseulontaan. Herranjumala siitä mitään olisi tullut, jos lapseni olisikin syntynyt ruskeatukkaisena tai -silmäisenä *sarkasmia*

[Onslow]

Korjaan tuon oikeaan muotoon "vapaaehtoisesti lapseton ei menetä mitään".

Olen vahvasti erimieltä tästä. Väittämäni on niinkin klassikko kuin se, että oman lapsen kohdalla vasta tajuaa miten syvästi voikaan jotakin rakastaa.

[NuoriDaavid]

Korjaan tuon oikeaan muotoon "vapaaehtoisesti lapseton ei menetä mitään".

Lapseton menettää lapsen, eikö niin?

Tietysti voi kysyä, voiko sitä menettää, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Lapsettomalla olisi kuitenkin mahdollisuus hankkia lapsi. JOs hän ei käytä mahdollisuutta, niin hän menettää potentiaalisen lapsen, eikö niin?

[Rouva Pupu]

Minä pelkään IRL muita vanhempia, ne ovat jotenkin niin intensiivisiä siinä vanhemmuudessaan.

Mulla on sama ongelma. Täällä on yksi raskaana oleva tuttu, laskettu aika yhtä päivää aikaisemmin kuin itsellä. Ollaan kuin kuu ja aurinko ja hän pettynyt kun ei nyt oikein suju tämä yhteisodotus miten oli olettanut. Mutta, otan pieniä askelia. Arvostin suuresti kun neuvolatäti soitti ja kertoi ajatelleensa josko haluaisin suorittaa vauvanhoito- ja synnytyksen jälkeisen neuvontahommelin mieluummin pienessä neljän pariskunnan tapaamisessa kuin isossa ryhmässä. Se oli suuri asia vaikka pieneltähän se näyttää ulkopuolisten silmissä. Osoitti vaan sen, että se mahdollisesti on kuunnellut ja päässyt mun pääni sisään juuri oikealla tavalla.

[Rouva Pupu]

Korjaan tuon oikeaan muotoon "vapaaehtoisesti lapseton ei menetä mitään".

Olen vahvasti erimieltä tästä. Väittämäni on niinkin klassikko kuin se, että oman lapsen kohdalla vasta tajuaa miten syvästi voikaan jotakin rakastaa.

Niin ja mä uskon, että kaikki ei toimi tai mene niin kuin pitäisi mennä. Esimerkiksi minä tiedän kaksi tapausta lapsuuskaupungistani, joissa äiti on hylännyt lapsensa (eikä ole tullut takaisin kymmenien vuosien jälkeenkään) ja näistäkin toinen oli tosissaan lasta halunnut. Isien hylkäämiä lapsiakin lienee olemassa. Syvä rakkaus ei ole itsestäänselvyys, lienee kuitenkin yleisempi skenaario kuin muutamat erikoistapaukset. En siis voi suositella lastentekoa ihmiselle joka ei niitä halua, luottaa siihen että luonto kyllä hoitaa tarvittavat fiilikset.