Juu ei meillä sitäkään. Sitterit ja tutit on vihoviimesiä juttuja mitä tarjota.Rouva Pupu kirjoitti:vastahan opin ettei kaikki vauvat edes tuttia ime
Pappailu?
-
Onslow
-
Rouva Pupu
Tuputus ja syyllistäminen.bliss kirjoitti:Noin 50% uusista vanhemmista kärsii jostain selittämättömästä syndroomasta, joka aiheuttaa noita edellämainittuja oireita. Pahaksi päässeen taudin tunnistaa tuputuksesta ja syyllistämisestä.
"Jos et tee kuten minä teen, mörökölli tulee ja vie"
Kun oletan sinun viitanneen minuun niin millä tavalla tein noista kumpaakaan?
Minusta pikemminkin näytti puolustuskannalle siirtyneistä päätellen, että se syyllisyys oli jo siellä. Se kaipasi vain jotakin millä herätä uinumasta. Ja ymmärrän kyllä. En itsekään innostuisi siitä, jos tulkitsisin jonkun väittävän epäsuorasti että mukavuudenhalussani pilasin lapseni terveyden. No, sitä en nyt kuitenkaan missään sanonut, enhän?
Came here for school, graduated to the high life
-
Fcuk
OK. Pakko todeta, etten edes tiedä noista sittereistä just mitään. :pexPertti kirjoitti:Niin, koska ei minun selkäni ainakaan kestäisi tuollaista, että ollaan pallona mutkalla ja hartioitten kohta sitten nousisi melkein rautakehikon päälle.Fcuk kirjoitti:MUTTA ensin mainitsit selkävammat.
Meillä ainakin oli varsin tukeva malli käytössä ja kun siitä luovuttiin (poika viihty enempi muualla, joten annoin sitterin uuteen kotiin), oli auton turvakaukalo joissain tilanteissa aika kätsy. Esim. omat lekurikäynnit ihan mahdottomia jos ei skidiä saanu "pakko-istutettua" johonkin.
Sen mitä nyt omaa lastaan osaa lukea (ei välttämättä hyvin) väittäisin pojan tietyssä vaiheessa dissanneen sitteriä ihan vaan siksi koska äitin sylissä oli ihkumpaa. Ei siksi, että selkään sattuisi. Sitterissä ois voinu tietyin lelu-ostoin viihtyäkin.
Me käytimme kotoa poistuessa juuri kaukaloa ja nyt isompana rattaita. Sitteriä käytimme käytännössä vain silloin kun oli pakko saada hetkeksi paikalleen ja se jäi aika tarpeettomaksi.Fcuk kirjoitti:...oli auton turvakaukalo joissain tilanteissa aika kätsy. Esim. omat lekurikäynnit ihan mahdottomia jos ei skidiä saanu "pakko-istutettua" johonkin.
Eilen sitten kannoin juniorin kaikissa talvikamppeissa kirjastoon ja kun laskin hetkeksi maahan hyllyä vasten seisoen tukea ottamaan hän karkasikin ensimmäistä kertaa ulkovaatteissa hurjaa vauhtia ympäri paikkaa. Pieni ylpeys tuli kyllä, kun nyt meno kiihtyy, ennen viipottanut vain kotosalla. Ja kamala räkätys kun jahtasin kiinni.
Epäilen kyllä, että taidan vielä muistella kaiholla kun hän vain istuskeli tyynesti.
Came here for school, graduated to the high life
Ok.bliss kirjoitti:Oletat väärin. Jos olisin viitannut sinuun, olisin joko maininnut nimesi tai lainannut tekstiäsi.
Käy huviksesi lueskelemassa tuota niin hoksit ehkä mistä oli kysymys.
Yritin lukea ja en pystynyt.
Came here for school, graduated to the high life
-
bliss
Joo-o. Teit niin tai näin, hulluja ja viallisia niistä lapsista tulee kuitenkin. Ja jos käy sellanen ihme, että ei tule, niin se ei takuulla oo vanhempien ansiota, vaan sillon vaan sattu onnistumaan huolimatta kaikista niistä mokista. Ja jos kasvatit sen mukaan, mikä oli just ehdottoman oikein sillä hetkellä kun pentu oli pieni, niin viimestään kymmenen vuoden kuluttua se oli ihan ehdottomasti pahin mahdollinen moka tuoreimman tiedon valossa.Vesper kirjoitti: Onks tää lastenkasvatus nykysin vähän turhan hifistelyä? Ei saa tehdä sitä eikä tätä, tai lapsesta tulee hullu/traumaattinen/raajarikko. Perkele, ihan (kohtuullisia) aikuisiahan meistäkin on (osasta) tullut!
Käpylehmät rules!
Rakettitiedettä. Parempi joko olla hankkimatta jälkikasvua tai pysyä todella kaukana nettineuvopalstoista jos muksun sattuu saamaan.
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
-
bliss
No en mä nyt tiedä onko tää varsinaisesti niin kamalaa, mutta melko uskomatonta kuinka nopeasti sen ikäinen voi ehtiä mihin tahansa.exPertti kirjoitti:Mitä kamalaa silloin tulee?bliss kirjoitti:Takuulla tulet kaipaamaan aikaa
Odotas kun juniori on noin 3-vuotias...
Arvostan entistä enemmän niitä hetkiä, kun esim. suihkussa ja vessassa voi käydä kaikessa rauhassa ja laittaa oven kiinni.
Yleisesti kai ihmiset ovat hyväntahtoisia, mutta tämä anonyymisuus saa täälläkin ihmiset merkilliseen vittuilumoodiin jota ei normielämässä kukaan yleensä harrasta.Lilo kirjoitti:Joo-o. Teit niin tai näin, hulluja ja viallisia niistä lapsista tulee kuitenkin. Ja jos käy sellanen ihme, että ei tule, niin se ei takuulla oo vanhempien ansiota, vaan sillon vaan sattu onnistumaan huolimatta kaikista niistä mokista. Ja jos kasvatit sen mukaan, mikä oli just ehdottoman oikein sillä hetkellä kun pentu oli pieni, niin viimestään kymmenen vuoden kuluttua se oli ihan ehdottomasti pahin mahdollinen moka tuoreimman tiedon valossa.
Rakettitiedettä. Parempi joko olla hankkimatta jälkikasvua tai pysyä todella kaukana nettineuvopalstoista jos muksun sattuu saamaan.
Lopputulos on sitten palstamaailmassa tällaista yhden totuuden kärsimystä ja jos eriävän mielipiteen kerran esität niin palstakiusaaja tulee kiusaamaan loputtomasti ketjusta toiseen.
Mutta kun Vesper tuossa mainitsi, että normaalejahan meistäkin tuli niin tiedäpä häntä. Täällä me kitisemme ja meillä on täällä oma sosiaalinen verkosto muutamine koulukiusaajineen, besserwissereiden armeija ja sitten muutama hyssykkäkin sekä tarpeelliset sekopäät. Ei täällä täysin normaali voi pärjätä.
Came here for school, graduated to the high life
Johan oli paikka. Ärsyttävää, että vaikka odotus, äitiys ja isyys lievästi kiinnostavat, netissä oleva tieto on joko kuivan tieteellistä asiatekstiä tai taantunutta, yksisilmäistä jankkaamista. Ehkä näihin juttuihin pääsee mukaan vasta tiettyjen hormonimuutoksien jälkeen.bliss kirjoitti: Käy huviksesi lueskelemassa tuota niin hoksit ehkä mistä oli kysymys.
Elämä kantaa, jos sen antaa
-
Onslow
-
Rouva Pupu
Ei, vaan se vaatii hurmosmammageenin. Joten jos vauvapalstojen juttuihin pääsee mukaan.....hmmmmm, olisin huolissani :)Melnais kirjoitti: Ehkä näihin juttuihin pääsee mukaan vasta tiettyjen hormonimuutoksien jälkeen.
Tälläkin palstalla on yksi hurmosmamma, ei niitä karkuunkaan pääse, mutta voi olla kiinnittämättä huomiota äitiyden pyhyyteen.
Koskaan ei kyllä tiedä kuka kokee metamorfoosin äiteläksi saarnaajaksi. Työkaveri muuttui huomaamatta ja tuntuu nykyään aivan vieraalta ihmiseltä. Toisaalta hieman neuroottinen ystäväni säilytti järkensä myös synnytyksen jälkeen vaikka juuri hänen olisi voinut luulla hurahtavan kaikkeen vauva-aiheiseen. Onkohan riski hurmokseen yhtä suuri koti-isillä?Rouva Pupu kirjoitti: Ei, vaan se vaatii hurmosmammageenin. Joten jos vauvapalstojen juttuihin pääsee mukaan.....hmmmmm, olisin huolissani
Joo joo, painun spoilaamasta pappaketjua. Tarkistan ajoittain varovasti kuka on livennyt pimeälle puolelle.
Elämä kantaa, jos sen antaa
-
Onslow
