Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Duck kirjoitti:Ei. Alkoholi vaan väsyttää ja saa lerpahtamaan.
Kyky ja halu ovat eri asia. Eikö se sanotankin kuulu, notta: "Aarne Ankalla oli jokakeväinen ongelma. Se on se, että kännissä ei pysty ja selvänä ei tule mieleen."
Hm, itse asiassa tuohon on vaikea sanoa. Ilmeisesti henkinen panetukseni ja kännini eivät korreloi tai vaikuta toisiinsa mitenkään. Mutta tämä on vain harvoihin tapauksiin perustuvaa mutuilua.
Kännissä kroppa menettää sen terävimmän tunnon eli ei mitään saumaa kokea tarvittavia väristyksiä alavatsassa, vaikka silmät ja korvat tykkäis niille tarjotusta. Iho ei vaan ihan vörki läträtessä. Tuo kun palautuu humalassa mieleen ei yhtäkkiä enää panetakaan.
Ei paneta. Se onkin aina ollut yksi suurimmista vääryyksistä, naiset on aina humalapäissään munassa kiinni, kun itse taas haluais vaan kuunnella musiikkia ja öristä. En tiiä johtuuko joidenkin naisten kännipanetus juuri siitä, että he tiedostavat estonsa häviävän. Ittellä ei mitään estoja ole selvinkäänpäin, joten en näe miksi hyvää känniä pitäisi tuhlata paneskeluun. Seuraavana krapulapäivänä on kuitenkin patukkaa varmasti tarjolla.
bedlam kirjoitti:Ei paneta. Se onkin aina ollut yksi suurimmista vääryyksistä, naiset on aina humalapäissään munassa kiinni, kun itse taas haluais vaan kuunnella musiikkia ja öristä. En tiiä johtuuko joidenkin naisten kännipanetus juuri siitä, että he tiedostavat estonsa häviävän..
Korjakkaa jos olen väärässä, mutta tarjoan syyksi tätä: miehillä alkoholi vähentää testosteronin eritystä, mutta naisilla lisää. Miesten dagen-efter-darrakiima taas johtuisi mm. siitä, että testo-levelit normalisoituvat.
EDIT: nopealla googletuksella sain ristiriitaisia tietoja. Tiede-lehden artikkeli vuodelta 2003 väitti päinvastaista, muttei esittänyt lähdetietoja väitteen tueksi. Saman artikkelin loppupuolella pisti silmään mielenkiintoinen kappale.
Parantainen ja lääkäri Seppo Kaivola kiinnostuivat krapulasta, koska alkoholi sekoittaa solujen prostaglandiinituotantoa, ja tämä voi selittyä solukalvojen muutoksilla. Erityisesti tromboksaani-prostaglandiinin määrä veressä lisääntyy laskuhumalassa ja osin krapulankin aikana.
Tuttavapiiristä haalitut 30 koehenkilöä saivat ohjeen ryypätä tavalliseen tapaansa. Puolet nautti ennen nukkumaanmenoa annoksen tolfenaamihappoa, puolet lumelääkettä. Rooleja vaihdettiin ristiin neljissä eri illanistujaisissa. Jokainen raportoi aamulla krapulaoireensa.
Lääkettä nauttineilla oli vähemmän päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua ja ärsytyksen ja janon tunnetta. Myös tromboksaanipitoisuudet laskivat. – Tolfenaamihappo esti lähes kokonaan päänsäryn ja pahoinvoinnin, Parantainen tiivistää. – Prostaglandiinit näyttävät selittävän aika hyvin sen, miksi krapulaisen päätä särkee.
Mitä on tolfenaamihappo? Ilmeisesti migreenilääkettä?
exPertti kirjoitti:Alussa panettaisi, hetken päästä tajuaa ettei siinä ole mitään järkeä (se on loputtoman tuntuista jyystämistä kunnon tuubassa).
Eikö täss äse itu olekin juuri päästä edes silloin tällöin 15s pidempään aktiin. Niin toisaalta mitä nopeammin se on ohi niin sitä nopeammin on myös pääsy normaaleihin askareisiin.
