Meinas korvat pudota päästä kun tää alkoi soimaan autossa RADIOSTA päivällä ruuhkakauppareissulta kotiutuessani. Siistiä että sieltä tulee välillä muutakin kuin joululauluja.
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
"Once divided...nothing left to subtract...
some words when spoken...can't be taken back...
walks on his own...with thoughts he can't help thinking...
future's above...but in the past he's slow and sinking...
caught a bolt 'a lightnin'...cursed the day he let it go...
nothingman...
nothingman...
isn't it something?
nothingman...
she once believed...in every story he had to tell...
one day she stiffened...took the other side...
empty stares...from each corner of a shared prison cell...
one just escapes...one's left inside the well...
and he who forgets...will be destined to remember...
nothingman...
nothingman...
isn't it something?
nothingman...
oh, she don't want him...
oh, she won't feed him...after he's flown away...
oh, into the sun...ah, into the sun...
burn...burn...
nothingman...
nothingman...
isn't it something?
nothingman...
nothingman...
coulda' been something...
nothingman...
oh...ohh...ohh..."
Ostin levyn, kun se maksoi vaan 6,90 ja olen kuullut bändiltä yhden tosi mainion biisin, joka ei kyllä ollut tällä levyllä. Ei tämä huonoa ole, mutta varmaan aika moneen kertaan tehtyä.
EDIT:
Soundi 9/2005 kirjoitti:Halki, poikki ja pinoon. Lontoolaisen The Rakesin omaksuma tyyli on lyhyt, terävä ja säntillinen. Nelikon bändisoundi ja heidän kirjoittamansa kappaleet sisältävät vain olennaiset ainesosat.
The Rakes ei ole ensimmäinen eikä viimeinen yhtye, joka kierrättää uuden aallon pop-kuvastoa. Ryhmän juuret eivät varmastikaan ylety yhtään The Strokesia syvemmälle, mutta eivät sinne pureudu muidenkaan aikalaisten. The Rakesin erityisansioksi on luettava se mukaansatempaava innostuneisuus, jolla ryhmä on takonut kulmikkaat kappaleensa levylle. Myös yhtyeen oikeaoppisesti nariseva laulaja Alan Donohue kuuluu sesongin parhaimmistoon.
Capture/Release -levyn tiiviydestä huolimatta The Rakes ei kohoa nimeksi, joka täytyisi asettaa jatkuvan tarkkailun alle. Itse asiassa se on kaikessa iskevyydessäänkin varsin yksitoikkoinen yhtye. Paradoksaalisesti ryhmä on parhaimmillaan silloin, kun sen vaikutteet ovat selvimmin esillä: alkuaikojen Wirea ansiokkaasti apinoivalla Binary Lovella sekä Kasbah-kaikuja kierrättävällä Violentilla.
***
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."