Mammailu

[Rouva Pupu]

^Joo, tästä tosiaan tekee haasteellisen se, että aineet joiden olettaisi nostavan verensokeria eivät sitä tee ja taas ruoka-aineet joiden olettaisi pitävän aisoissa sen tekevät. Siksi olenkin mittaillut tarvittavaa useammin, jotta löytyy ne vältettävät aineet helpommin kun ei maalaisjärki tunnu tässä asiassa omalla kohdallani pelaavan Todella yksilöllistä näyttää tosiaan olevan nämä nostattajat, siksi tuo yksilöllinen ohjauskin lienee paras vaihtoehto.

Mulla on ollut ongelma tuo aamupalan jälkeinen sokeriarvo, on vähintään sen 7.8. Paastoarvo on ollut hyvä 4.3-4.9. Nyt syön jotain pientä öisin, jolloin paastoarvo on max. 5.2, joka tasaa sitten tuon aamupalan jälkeisen arvon sinne alle 7.8. Herkuttelupäivinä on pääsääntöisesti max. 2 kohonnutta arvoa. Päivällisen jälkeinen sekä iltapalan jälkeinen arvo. Max. ollut 9.1. Mutta pääsääntöisesti aina siinä 7.8-7.9.

En sitten tiedä miten hanakasti tuota insuliinia pitäisi tarjota, oma mittarini heittää +0.3. Kaksi kertaa on testattu, joten en sitten tiedä tuosta 7.8 arvosta, jonka alle pitäisi aina jäädä. Että onko perusteita insuliinia ottaa, jos sitä ehdotetaan.

Lääkäri lienee selittävän asiaa (toivottavasti) enemmän.

[prosessi]

Minusta insuliinia tarjotaan liiankin herkästi, itse en suostuisi moista vastaanottamaan niin kauan kuin arvot eivät mene 8,5:n yli. Ongelman kun muodostaa se, että oikeiden insuliiniannostusten löytämiseen kuluu paljon aikaa, etenkin kun raskauden aikana tarvekin voi muuttua jopa päivittäin, joten helposti lopputuloksena on se, että korkeiden arvojen sijaan alkaakin tulla matalia arvoja ja pakkosyömistä, joista ensimmäiset ovat nekin riski vauvalle ja jälkimmäiset lihottavat auttamatta erittäin tehokkaasti. Mielestäni insuliinin pitäisi olla se vihoviimeinen keino.

[Elppis]

Nii, vähän kyselin aiheesta: http://www.esaimaa.fi/Uutiset---Uutiset ... 16140646/5.

Lappeenrannassa tuntuu olevan "synnytät alateitse, vaikka mikä olis"- käytäntö Ihme porukkaa! Kai sun pitää tosiaan ihan kunnolla miettiä, missä haluut synnyttää, ei kiva.

[Rouva Pupu]

Kiitos Elppa, tässä toimiva linkki: http://www.esaimaa.fi/page.php?page_id= ... 0816140646

Hiukan epäilen että kyseessä saattaa olla tämä kätilö johon nyt olen törmännyt. Pyysin yhden paketin ylimääräisiä neuloja mittaukseen, koska jostain syystä bakteerikammoni (ironista, ai nou) on pahentunut raskauden aikana eli se että käytän sen viisi kertaa samaa neulaa ahdistaa ihan julmetusti syystä tai toisesta. Pahoittelin hiukan, että olen hankala, mutta jos niitä saisin niin käyttäisin samaa neulaa vain kaksi kertaa. Totesi, että jo on sulla ongelmat, että omapahan sellainen on, koita elää sen kanssa. Voin toki ostaa niitä apteekista, mutta lähinnä funtsin ettei edes sitä pientä myönnytystä voitu tehdä, jotta suhteellisen isokin stressinaiheuttaja poistuisi.

[Mida]

En tiedä olenko kovinkin pihalla, mutta tuossa Elpan linkissä en nähnyt sit pätkääkään alatiesynnytys vs. sektio-asiaa, vaan ihan vaan sitä, et alatiesynnytyksen hoidossa on kyseisessä sairaalassa parantamisen varaa. Etenkin synnyttäjän asiallisessa kohtelemisessa. Ja tää oli vastauksena siihen mihin ylilääkärinkö kommenttiin, että synnyttäjäthän on tyytyväisiä, koska kymmenisen vaan valittaa vuodessa.

Eli jos saa epäasiallista kohtelua niin palautetta. Ei ne pässit muuten mitään usko, jos sittenkään, ku tuijottavat eurojansa.

[Rouva Pupu]

Prossulle kysymys, jos osaat vastata: Aloitin tänään toisella tavalla mittaamisen, sisätautilääkäri haluaa enemmän arvoja.

Olen mitannut kahden viikon välein kolmena päivänä diagnoosin jälkeen seuraavilla ohjeilla: Paastoarvo, aamupalan jälkeinen, lounaan jälkeinen, päivällisen jälkeinen sekä iltapalan jälkeinen. Arvot mitataan tunti ruokailun aloituksesta (tätä olen funtsinut, joskus syön kymmenessä minuutissa, joskus puolessa tunnissa... Luulisi tämän vaikuttavan arvoihin?). Paastoarvo pitää olla alle 5.5 ja alle 7.8 ruokailun jälkeen.

Nyt mittaan paastoarvon sekä ennen ruokailua ja ruokailun jälkeiset arvot. Nyt kuitenkin mittaus tapahtuu vasta 1.5h ruokailun jälkeen. Viitearvot ovat myös erilaiset. Paastoarvo pitää olla alle 5.4, ennen ruokailua alle 5.8 ja ruokailun jälkeen alle 7.5.

Olen nyt hiukan sekaisin näistä mittausajoista ja arvoista, miksi ovat näin erilaisia. Kysyn näitä myös lekurilta, mutta tieto kiinnostaa jo nyt Raskausdiabeetikkojen kanssakin olen keskustellut, mutta tuntuu että jokaisella erilaiset suositusarvot, määrät sekä mittausajat.

[prosessi]

Tuon ensimmäisen mittaustavan ideana on saada kiinni korkeat arvot, eli se sopii ennemminkin diabeteksen tunnistamiseen kuin jo tunnistetun diabeteksen tilanteen tarkkailuun. Arvot ovat korkeimmillaan tunti ruokailun jälkeen, joten silloin noita korkeita todennäköisimmin saa pyydystettyä mittariin.

Siinä vaiheessa kun diabetes kuitenkin jo on tunnistettu, tärkeämmäksi muuttuu arvojen käyttäytymisen seuraaminen. Puolitoista tuntia aterian jälkeen arvot ovat jo alkaneet laskea, mistä syystä maksimiarvo luonnollisestikin on matalampi. Tämä arvo poikkeaa tunnin arvosta erityisen paljon siinä, että tunnin arvo määräytyy erittäin paljon sen perusteella, mitä milläkin aterialla on sattunut syömään. Myös ei-diabeetikoilla peruna, sokeri yms. nostavat verensokereita voimakkaasti, kun taas liha, rasva yms. nostavat huomattavasti vähemmän. Ei-diabeetikolla kuitenkin insuliinituotanto reagoi verensokerimuutoksiin niin nopeasti, että jo puolitoista tuntia syömisestä nämä aterian sisällön aiheuttamat erot katoavat. Niinpä tällä puolentoista tunnin arvolla mitataankin enemmän sitä insuliinituotannon toimimista ja mahdollista lisäinsuliinin tarvetta.

Paastoarvot ovat ennen aterioita eri ihan sen takia, että päivällä suolisto ei ehdi missään vaiheessa tyhjentyä kokonaan, koska syömistä tapahtuu niin usein, että elimistö saa jatkuvasti ainakin vähän uutta energiaa. Niinpä se näkyy väkisinkin myös verensokereissa. Syömisen nopeus sinänsä ei vaikuta arvoihin, koska insuliinituotanto käynnistyy silloin kun ensimmäinen suupala on syöty, sen jälkeen tapahtuu vain hienosäätöä.

[Rouva Pupu]

^Kiitoksia, tuo selvensikin paljon ja vahvisti niitä omia luulojani mikä noiden taustalla on

[mustaenkeli]

Mä en enää tiedä, mikä tuota pientä tyttöä vaivaa.
Täytti maanantaina kuukauden. Nyt reilu viikko ollut hieman haastavaa.
Tyyppi nukkuu päivät kuin pieni porsas. Vinkuna vain käy. Siinä välissä syö kuin jouluna konsanaan. Ei mitään moitteen sijaa.
Sitten, kun kello lyö 20 tai 21 alkaa armoton tankkaus. Tissiä, tissiä, tissiä... (muuta ei tarjolla ole). Puolenyön aikaan tuntuu, ettei enää se tissikään kelpaa ja kiukuttaa vain pikkulikkaa. Kannan ympäri huuhollia. Pumppaan ja hieron jalkoja. Hytkyttelen ja yritän vaikka sun mitä poppaskonsteja. Lopulta siinä arviolta 01-03 syö itsensä tainnoksiin ja nukahtaa. Nukkuu pari tuntia ja syö. Nukkuu muutaman tunnin ja syö, jonka jälkeen taas kiemurtelee ja rauhottuu unelle joko olkaa vasten tai kantoliinaan.
Pulauttelun määrästä ja painon noususta voin päätellä, että syödäkseen tuo ainakin saa. Mutta mitä mä tuolle teen...?! Odotan vielä kaksi kuukautta ja selviydyn päivän kerrallaan..? Mutta selviänkö siihen asti ilman psykiatrisen sairaalan lepolomaa?

[Madonna]

Mutta mitä mä tuolle teen...?! Odotan vielä kaksi kuukautta ja selviydyn päivän kerrallaan..? Mutta selviänkö siihen asti ilman psykiatrisen sairaalan lepolomaa?

Älä tee mitään muuta kuin annat etsiä rytmiään.
Jonka tosin muuttaa heti kun sinä pääset siihen rytmiin jotenkin kiinni

Sen kaksi kuukautta tosiaan varmaan hakee nyt sopivaa rytmiä ja sitten pitää sitä hetken ja alkaa taas muuttamaan uudeksi.
Mutta antaisin tehdä niin .. itse asiassa olen antanutkin tehdä omieni niin, silläkin uhalla että olin valmis itse sinne lepolomahoitoon jonkin ajan päästä.
Silti se tuntui oikealta antaa vauvan tehdä itse päätöksiä siitä miten hänen on paras olla ja alkaa elämänsä.
Se kestää kuitenkin niin vähän aikaa että siitä selviytyy kyllä, vaikka vaikeaa onkin.

En tiedä onko sinulla muita lapsia tai millainen perhekuvio ja apua tarjolla, joten paha mennä sillä lailla ehdottelemaan mitään.
Itselläni oli aputilanne tosi heikko vaikka mies toki auttoi minkä osasi ja kykeni mutta ilman imetyskykyjä hänellä oli vähän huonoa se konkreettinen vauvan olon tyydyttäminen.
Mutta kyllä ne sadoissa varmaan saa ne kilometrit laskea, minkä mies käveli vauva sylissä ja viihdytti yöimutusten välissä kun nukkua ei vauva halunnut.

Rytmi kääntyi pitkäksi aikaa niin että nukuin itsekin päivällä kun vauva nukkui ja yhdessä valvottiin talven synkkiä pimeitä öitä
Se oli HIRVEÄÄ aikaa se.
Mutta me selvittiin kevääseen !!!
Ja vaikkei se miksikään juhlaksi muuttunutkaan, niin muuttui kuitenkin.
Niin se muuttuu teilläkin ihan varmasti.

http://www.geocities.com/miukumauku_200 ... eronta.htm
Onko tuo vauvahieronta kuin tuttu juttu ?
Me käytiin hierojalla sekä hierottiin paljon itse.
Se on mukavaa ja rauhotti vauvaa tosi hyvin, kääntäen samalla hellävaraisesti sitä rytmiäkin.

Noin pienelle en alkaisi mitään homeopaattista vielä suositella mutta sitten kun kasvaa isommaksi ja rytmiään hakee, niin silloin voi homeopatiastakin olla hyötyä.

Nyt mennään kummiskin kohti kevättä ja se on hyvä juttu se, niin vauvoille kuin niitten äideillekin.

[mustaenkeli]

En tiedä onko sinulla muita lapsia tai millainen perhekuvio ja apua tarjolla, joten paha mennä sillä lailla ehdottelemaan mitään.

Onko tuo vauvahieronta kuin tuttu juttu ?

Onhan meillä ennestään yksi lapsi. Esikoinen täyttää lauantaina vuoden! Ja hänen päivänsä rutiineineen alkaa kello 07-08 (muutenhan varmasti pyrkisinkin pienemmän kanssa samaan rytmiin nukkuen päivät ja valvoen yöt).
No, täällä onneksi sukulaisia aikas hyvin lähellä ja kohta voisin jo ajatellakin, että tuo esikoinen joksikin yöksi voisi vaikka mummolaan mennä...
Päivä kerrallaan joo...

Esikoisella oli koliikki ja hataran muistikuvani mukaan se kyllä tuntui kamalammalta kuin tämä nyt. Että ei tämä mielestäni ihan vielä sitä ole... Silloin käytiin vyöhyketerapiassa ja niitä hieromisjuttuja itsekin opettelin, mutta kiitän tuosta vauvahierontalinkistä. Vaikuttaa kattavalta!

[Madonna]

No tuo että teillä on ennestään yksi joka on selviytynyt on aina hyvä juttu.
Osin vitsiä tietty mutta kyllä se näyttäis menevän niin että kun on useampi lapsi niin se luottamus siihen että asiat etenee ja päivä vielä valkenee, on suurempi kuin sen ekan kanssa.

Luottamus omaan selviytymiseen onkin yksi isoimmista pointeista kun vauvan kanssa elää.
Ainakin itsellä niin.
Sen vaan olen nähnyt nyt vasta paljon vauva-ajan jälkeen ja olisin tarvinnut sitä itseluottamusta kipeästi silloin niinä pimeinä öinä valvoessa.

Vyöhyketerapia muuten käy ihan ilman koliikkiakin rauhoittamaan ja sen rytmin kääntöönkin.
Jos teillä on joku kiva vyöhyketerapeutti tiedossa, niin käykää hänen luona !
Ja jos nyt olisin itse tilanteessa, niin ottaisin ajan myös itselleni.
Aikoinaan hoidatin vain vauvoja ja oikeasti olisin itsekin tarvinnut vyöhyketerapiaa omaan jaksamiseen ja sitä kautta olisin selvinnyt pienemmin vaurioin siitä ajasta.
Ota siis pienet jalkapohjahieronnat myös itsellesi, kantsii ilman muuta !!

[mustaenkeli]

kun on useampi lapsi niin se luottamus siihen että asiat etenee ja päivä vielä valkenee, on suurempi kuin sen ekan kanssa!!

Tuo on niin totta kuitenkin, onneksi.

[Madonna]

jep.
Hyvää keväänalkua teille ja jos tarvit "hätäpuhelinnumeron" akuutteja hillittömiä vitutustilanteita varten niin laita yksityisviestiä.
En ikinä unohda niitä vauva-aikoja kun samaa elettiin eikä kukaan äiti ansaitse elää sitä aikaa yksin ja ilman avautumismahdollisuutta

(muttavaikka silloin usein ahistikin .. kannatti tehä noi, ihania lapsia olen saanut ja ne jotenkin paranee vaan vuosi vuodelta ♥)

[Rouva Pupu]

Tänään oli sisätautilekuri ja samalla myös gynekologin aika. Ilmapiiri oli täysin erilainen. Toki aikoinani huomasin itse sairaalassa hommaillessa, että yksi mätämuna voi aiheuttaa yleistä sekasortoa, tuli sekin nyt todistettua kun kyseinen nainen pois. Homma pelitti vallan mainiosti. Sokeriarvot olivat suorastaan loistavat, joten seuranta siirtyy jälleen neuvolalle. Lekuri on myöskin ns. insuliinivastainen, joten siltä osin ollaan samoilla linjoilla eli ei kovin helposti sille laita, tosin nyt sellaista ei tarvinnut pohtiakkaan.

Paikat oli kunnossa vaikka hieman pelkäsin useiden supistusten aiheuttaneen muutoksia, onneksi ei. Pikkuisella oli kaikki hyvin, kasvu käyrien mukainen ja liikkeet vilkkaat Tämän hetkinen painoarvio 1300g, ihana on! Vielä kolme seurantaultraa edessä. Vkolla 32, 36 ja 40. Toivottavasti paino pysyy suht käyrien mukaisena. Oma painoni noussut nyt kokonaisuudessaan 6kg, olen ihan tyytyväinen. Turvotuksia ei ole, joten vielä voi pukeutua hemaisevasti korkoihinkin

[bliss]

^Spinning on okei niin kauan kun hyvältä tuntuu, samoin jumppa kunhan välttää isompia hyppelyitä.
Itseasiassa kaikki on sallittua, kunhan olo pysyy hyvänä eikä tee kipeää. (sanoi mun neuvolalääkäri aikanaan kun vartavasten kysyin).
Kamppailulajit ja ratsastuksen neuvoi jättämään.
Hanki kävelysauvat ja sauvaile kunnon lenkkejä. Tiedän, näyttää tyhmältä, mutta saa kivasti nesteet liikkeelle.

[Rouva Pupu]

Täällä on tarjolla jumppaa, joogaa, sauvakävelyä ja uintia raskaana oleville. Eli ihan omat ryhmänsä jos ei yksin halua liikkua. Minä valitsin kävelyn (jota inhoan yli kaiken), tuttava jumppasi vielä laskettuna aikana. Hyvin yksilöllistä tuo liikunnan mahdollisuus on. Itselläni kun supistelee suht herkästi rasituksessa (ihan pelkässä siivoamisessa ilman imurointia) niin en koe edes järkeväksi hötkyillä ympäriinsä. Kävely päivittäin riittää, huomaan nimittäin välipäivinä, että nestettä kertyy. Poistuu heti kun hiukan käyn kävelemässä ja tosiaan painoa on tullut se 6kg, nyt vkolla 29. Maha on tosin jättimäinen, luulin lihonneeni vähintään 12kg. Ähinäähän tämä on kun ei taivu mihinkään ja liitokset natisee jos jalka hiukan lipsahtelee liukkaalla. Inhottavaa ja kivuliasta. Ei hirveästi voi haarojaan levitellä

Sitä haluan sanoa, että oman voinnin mukaan ja tutkimaan mitä kunta tarjoaa.

[Rouva Pupu]

Niin ja sitten toki hyötyliikunta, jota jo nyt harjoitat kun käyt kävellen töissä. Helposti saa 30min. - 45min. liikuntaa tälläkin tavoin. Itse käyn nykyään kävellen kaupoissa ym. Reppu vaan selkään, ettei tarvitse painavia kasseja kantaa. Mies käy sitten isommat hommat hakemassa autolla.

[bliss]

Spinning on okei niin kauan kun hyvältä tuntuu, samoin jumppa kunhan välttää isompia hyppelyitä.

Niin, täällähän ei spinningiin pääse kuin tuolla kuntokeskuksessa jossa olin jäsenenä ja johon tosiaan pitää sitten liittyä vähintään vuodeksi.

Kuntoportti?
Eikö siellä ole 3 ja 6kk settejä? Kertamaksu klubeilla on aika yleisesti 12 euroa, mutta onhan se aika paljon vajaasta tunnista
Mitä teilläpäin on työväenopiston (tms.) ohjelmassa?
Jos joku lähtis sun kaveriksi sauvakävelemään? Se ei ole niin ahistavaa seurassa

[Pulkannaru]

Sauvakävelystä..
Parikolme vuotta sitten en olisi pystynyt ajattelemaan sauvailua, mutta onneksi pääsin asian yli. Tuo mukavasti lisää tehoa kävelyyn ja vähentää lipsahtelua liukkaalla. Pari 'vauhdikasta' kaveria ei uskonut kävelylenkkeihin, mutta reipasvauhtiset (raskausaikana rauhallisemin? en tiedä) pitkät 10++km lenkit olivatkin heille yllätyksiä rasittavuudellaan. Ja nykyään kyselevät aina välillä mukaanjamatkaan. Yksi jopa ostanut omat sauvat itselleen ja käyttääkin niitä.

[Elppis]

Vesijumppa oli kova sana rv37 asti!

[nowaysis]

Mulla taas alko supisteleen vesijumppa jo viikolla 13 että se siitä sitten. Ei siitä kande Suvinen ottaa stressiä(joo joo helppo sanoo jos ei raskausaikana liiku erityisesti. Se on fyysisesti aika kova rääkki muutenkin, erityisesti vauvan synnyttyä. Itse luulin, että kunto ois laskenu ihan nollaan, kun ekan kerran vauvan ollessa n. 3kk menin jumppaan. Yllätyin iloisesti ( kroonisen väsyn takia jäi kuitenkin ainooksi kerraksi ja jatkoin vasta vuoden päästä..) Supereimmat lihakset on btw noin 9kk ikästen vauvojen äideillä. Mötky on jo melko painava, mutta ei vielä kävele ja todennäköisesti angstailee eroahdistusta eli on sylissä ja paljon

Toki jos painonhallinnassa käyttää hikiliikuntaa niin asia erikseen. Sykerajaksi on annettu joku suositus mitä ei sais ylittää tai sikiön hapensaanti hankaloituu. Varmaan jokaisesta kuntokeskuksesta löytyy joku traineri joka osaa neuvoa raskaudenaikaisessa liikunnassa. Ei varmaan kuntopyöräily sykerajojen puitteissa ole haitaksi, ja ihan perus salitreeni sopii mainiosti. Monesti olen kuullut, että rankempia lajeja ei kannata aloittaa raskausaikana, mutta jos niitä on harrastanut (lähes) koko raskausajan, keho on ehtinyt tottua. Esim. joku juoksija veti kympin lenkkejä loppuun asti. No juu, tämmöisiä mietteitä.

Tsemppiä vielä sekä Suviselle että Pupuselle!

[Mida]

Supereimmat lihakset on btw noin 9kk ikästen vauvojen äideillä. Mötky on jo melko painava, mutta ei vielä kävele ja todennäköisesti angstailee eroahdistusta eli on sylissä ja paljon

Kantoliina! Mä hoidan 8kk ikäisen eroahdistusta selkäreppuhoidolla. Otan neliöliinassa selkään ja siellä se mukana tulee melkein huomaamatta ja tyytyväisenä. Eikä rasita paikkoja. Hyvin jaksaa pitempäänkin, kun liina jakaa painon ympäri yläkroppaa. Kyllä toi varmaan painaa jo lähemmäs 9kg, tarttis käydä punnittemas. Kätevää jos samaan aikaan tarvii tehdä ruokaa tai pyykätä tai herra 2,5v tarttee jotain. Eikä tule sitä ongelmaa, että kotityöt vievät eri huoneeseen, missä lapsi on, mikä siis tarkoittaa itkua ja parkua. Suosittelen hankkimaan hyvän kantorepun tai neliöliinan, jossa on pääntuki siltä varalta, että lapsi nukahtaa kyydissä. Harmittaa ku omassa ei ole ja lapsi tarvitsee aina laskea pois jos uni on tulossa.

Mut voi että mää oon välillä onnellinen ku olen yksin kropassani. Oikeesti aika vahva olo fyysisesti, vaikka liikuntaa en harrasta. Sitä oli vaan niin raato loppuraskaudesta ku liitoskivut teki portaittenkin nousemisesta välillä melko haastavaa. Saati että lenkille? Ei toivoakaan. Ja synnytyksen jälkeen toipumiseen meni kuukausia. Mut voi että on ihanaa olla taas voimissaan.

Otan todella osaa raskaanaolevien liikuntavaikeuksiin.Kannattaa pitää kuntoa yllä synnytystä ajatellen sen mitä kroppa antaa myöden. Vaikka sitten niillä aivottomilla kävelylenkeillä. Toisaalta rapakuntoisenakin voi hyvin selvitä synnytysurakasta, mutta on se helpompaa ja toipuminenkin, jos kunto ei ihan nollissa ole.

Sen sijaan lajeista en osaa sanoa mitään. Itte ku kävelin sen vähän mitä pystyin ja jaksoin.

[nowaysis]

Meillä oli alussa Huggis ja Ergo sitten vanhempana, mutta melko varhasessa vaiheessa muksun paino ylitti rajan, jossa oisin sitä hartiavaivan vuoksi voinu mukavasti kantaa. Pikkuvauvan kanssa kyllä ihan ykkönen! Varmaan just tossa 9kk: iässä tuli se 10 kg täyteen ja sitä ei tällä rungolla huvikseen enää kannellut

[Mida]

No enpä minäkään huvikseni, painava tuo on. Päivien sujuvuutta kyllä auttaa kun kädet ovat vapaana tekemään muutakin ja vauvan lähelläpitely ei rajoita tolkuttomasti olemista. Yleensä semmonen 10-15min riittää kerralla ja vauva on tankannut riittävästi läheisyyttä viihtyäkseen ilman lähikontaktia. Mulla huutais hartiat hoosiannaa jos käsin tuota kannattelisin. Ja muutakin tarttee päivän aikana tehdä ku vauvaa sylitellä.

Toisinaan on myös näppärä napata tuo 2,5-vee 13+kg liinassa selkään ruuanlaiton ajaksi, kun tarttee saada lapsi johonkin kontrolliin ettei ruuanlaitto mene pilalle lapsen perässä juoksemisen takia. Mut sitä ei kyllä pitkään siellä pidä enää.

Pikkuvauvan kanssa liina on tosi näppärä, jos olosuhteet muutoin sallivat kantamisen. Mulla on kaks alkukesän-loppukevään vauvaa ollut ja kuumina kesäpäivinä ei ole pystynyt liinailemaan niin paljon kuin olisi tarvinnut. Harmi. Kuopuksen ainakin kun olisi ollut paljon parempi lähellä turvassa liinassa unten mailla kuin ahdistuneena rattaissa silmät levällään. Minkäs teet kun lämpöhalvaus tulee jos ottaa liinaan. Kyllä me sitten paljon kökittiinkin kotona. Nyt on kiva kantaa, kun ei tule liian kuuma.

Meillä oli Patapum esikoisen vauva-aikana, mutta en oikein päässyt sinuiksi sen kanssa. Jotenkin hankalan mallinen mun kropalle. Myin sitten pois. Tykkään enemmän neliöstä. Nii joo, ja liinailu on hyvää kunnonkohotusta sit synnytyksen jälkeen. Vauvat kun yleensä ovat syntyessään kevyitä kantaa ja kasvavat sit melko hyvää tahtia äidin kunnon kohentumisen kanssa.