Oletko harkinnut/yrittänyt itsemurhaa
-
- Kitisijä
- Viestit: 9426
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Oletko harkinnut/yrittänyt itsemurhaa
Vastaa jo! Itse en ole.
Yliuuttunut ja liian pieni hurmossetä.
En ole harkinnut enkä yrittänyt.
Elämäni typerin teko oli kyllä, kun suht pian veljeni itsemurhan jälkeen ajelin kännissä vastaantulevien kaistaa hetkisen ilman turvavöitä.
En katso kuitenkaan, että kyseessä olisi ollut itsemurhan harkitseminen vaan järjetön typeryys känniin yhdistettynä. Hävettää vieläkin.
Elämäni typerin teko oli kyllä, kun suht pian veljeni itsemurhan jälkeen ajelin kännissä vastaantulevien kaistaa hetkisen ilman turvavöitä.
En katso kuitenkaan, että kyseessä olisi ollut itsemurhan harkitseminen vaan järjetön typeryys känniin yhdistettynä. Hävettää vieläkin.
-
- Kitisijä
- Viestit: 9426
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Olen harkinnut masennuksen kourissa. Tieto siitä, että karmean olon saisi loppumaan ainakin yhdellä tavalla helpotti. Ei tarvinnut murhata, karmea olo loppui terapialla ja lääkkeillä.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
- Pulkannaru
- Kitisijä
- Viestit: 4792
- Liittynyt: 28.07.2008 22:31
- Paikkakunta: Jäässä
- Frederik Krueger
- Kitisijä
- Viestit: 3760
- Liittynyt: 09.04.2008 10:49
- Paikkakunta: Häslinki
Tappaisin varmaan itseni jos elämäntilanne menisi joskus oikeasti niin huonoksi että pitäisi jotain ihme itsaria harkita.
Terveyshörhöilykeskustelusta tuli mieleeni artikkelissa ollut maininta että korkea D-vitamiininsaanti ehkäisisi myös kaamosmasennusta. Senkö takia en koe talven pimeyttä ollenkaan ongelmaksi? Tosin en muista erityisemmin kokeneeni silloinkaan kun en vielä lisä-D-vitamiineja nappaillut, joten tiedä sitten.
Terveyshörhöilykeskustelusta tuli mieleeni artikkelissa ollut maininta että korkea D-vitamiininsaanti ehkäisisi myös kaamosmasennusta. Senkö takia en koe talven pimeyttä ollenkaan ongelmaksi? Tosin en muista erityisemmin kokeneeni silloinkaan kun en vielä lisä-D-vitamiineja nappaillut, joten tiedä sitten.
Onko joku pissinyt mun muroihin?
Luulin jo hetken että itsetuhoisat ajatukset voisi moiseen laskea, joita jokaisella on varmasti ollut joskus. Eikö se ole itsemurhan harkitsemista? Missä kohtaa menee raja, jossa "harkitaan" itsemurhaa? Soitellaan sukulaisille ja kysellään että miltäs tällanen ratkaisu nyt kuulostaisi? Mikä ihme on harkitsemista? Vasta ton ND:n postauksen kohdalla tajusin, että jos toi kaveri ei vastaa tähän että on harkinnut moista joskus, niin en sitten kyllä minäkään. 
Eli en ole koskaan yrittänyt moista enkä surffannut nettiä kivuttomien itsemurhatekotapojen opettelujen toivossa, jos se on sitä harkitsemista. Mutta kyllä sitä on huonoina hetkinä mm. ex-tyttöystävän pahanlaatuisten syöpäilyjen jälkimainingeissa tullut ajatelleeksi että tulisiko sitä deletoida itsensäkin, sen kummemmin asiaa "harkitsematta".

Eli en ole koskaan yrittänyt moista enkä surffannut nettiä kivuttomien itsemurhatekotapojen opettelujen toivossa, jos se on sitä harkitsemista. Mutta kyllä sitä on huonoina hetkinä mm. ex-tyttöystävän pahanlaatuisten syöpäilyjen jälkimainingeissa tullut ajatelleeksi että tulisiko sitä deletoida itsensäkin, sen kummemmin asiaa "harkitsematta".
-
- Kitisijä
- Viestit: 9426
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Harkinnut totta kai, usein.
Mutta itsemurhan tehdäkseen pitäisi olla aika reippaalla ja aikaansaavalla tuulella. Mitä ei masentuneena ja surullisena ole. Hyvässä aikaansaavassa kunnossa ollessaan taas ei haluakaan tappaa itseään.
Muuten en ymmärrä, mitä on "yrittää itsemurhaa"?
Jotain poseerausta? Myötätunnon kerjuuta kuitenkin koettaen jäädä henkiin?
Kai sitä nyt vakain aikein hengen saa itseltään pois kerralla, ei mitään "yrittämistä"?
Itse suosisin haulikkoa tai korkealta paikalta hyppäämistä. Eka olis nopea ja kivuton, jälkimmäisessä kiehtoo benjihyppyefekti.
Mutta itsemurhan tehdäkseen pitäisi olla aika reippaalla ja aikaansaavalla tuulella. Mitä ei masentuneena ja surullisena ole. Hyvässä aikaansaavassa kunnossa ollessaan taas ei haluakaan tappaa itseään.
Muuten en ymmärrä, mitä on "yrittää itsemurhaa"?
Jotain poseerausta? Myötätunnon kerjuuta kuitenkin koettaen jäädä henkiin?
Kai sitä nyt vakain aikein hengen saa itseltään pois kerralla, ei mitään "yrittämistä"?
Itse suosisin haulikkoa tai korkealta paikalta hyppäämistä. Eka olis nopea ja kivuton, jälkimmäisessä kiehtoo benjihyppyefekti.
Yksinäisen runkkarin on elo pitkä tie
Ilman naisen syliä se hautaan asti vie
Toiiiset oon luotuja nussiiimaan
Toiset o-ohoon tuomittu runkkaamaaan
Näin yksin yyyyksiin vaiiiiin....
Ilman naisen syliä se hautaan asti vie
Toiiiset oon luotuja nussiiimaan
Toiset o-ohoon tuomittu runkkaamaaan
Näin yksin yyyyksiin vaiiiiin....
- RolloTomasi
- Kitisijä
- Viestit: 2349
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
Onko elämä joidenkin mielestä niin kivaa tai jotain, etteivät ole koskaan harkinneet itsemurhaa ja pitävät omaa syntymäänsä hyvänä juttuna ainakin itselleen?
Since I cannot prove a lover, to entertain these fair well-spoken days, I am determined to prove a villain and hate the idle pleasures of these days.
- Pulkannaru
- Kitisijä
- Viestit: 4792
- Liittynyt: 28.07.2008 22:31
- Paikkakunta: Jäässä
On kivaa tai jotain,noin voittopuolisesti. Välillä paskaa sataa niskaan ja muuallekin. Silloin vaan pitää saada itsensä näkemään elämän hyvät puolet. Okei, täytyyhän ne ikävät asiat käydä läpi - mutta niihin ei saa juuttua päiviksi (-> vuosiksi?) kiinni, vaan asiat on saatava muuttumaan. Miten se muutos sitten tehdään, pitää punnita tapauskohtaisesti. Yleensä itsari on kaiken lisäksi hyvin itsekäs teko perhettä, kavereita jne kohtaan.RolloTomasi kirjoitti:Onko elämä joidenkin mielestä niin kivaa tai jotain, etteivät ole koskaan harkinneet itsemurhaa
No, totta helvetissä. Sen mukaan ainakin yritän elää. Jos on pääsääntöisesti ikävä ihminen kaikille muille, ei oma elämäkään tupaa olemaan kovin kivaa noin pidemmän päälle.RolloTomasi kirjoitti:ja pitävät omaa syntymäänsä hyvänä juttuna ainakin itselleen?
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Vastasin "En ole harkinnut enkä yrittänyt". Kaikilla on varmasti joskus itsetuhoisia ajatuksia, niin on ollut minullakin, mutta ikinä en ole vakavissani suunnitellut mitään. Kerran muistan jätettynä, kouluhommat leikiksi heittäneenä, masentuneena ja ahdistuneena pohtineeni hommaa niin pitkälle, että säpsähdin itsekin tajuamaan, mitä idioottimaisia hommia oikein pohdinkaan.
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
Njoo. Kyllähän se noin kirjoitettuna näyttää itsemurhan harkitsemiselta.Monsieur Manala kirjoitti:Vasta ton ND:n postauksen kohdalla tajusin, että jos toi kaveri ei vastaa tähän että on harkinnut moista joskus, niin en sitten kyllä minäkään.
.
En oikein itse haluaisi ajatella kyseistä asiaa, mutta yritän.
Muistan, että en ajatellut, että "nyt mä tapan itseni" vaan ajattelin leikkiväni jonkinlaista leikkiä. Ajatuksena oli viime hetkellä väistää omalle kaistalle, kuten teinkin.
Mutta järjettömän typerää käytöstä ja ahdistaa ajatella sitä. Omien vanhempieni takia. Jos olisin kuollut, niin eivät varmasti olisi selvinneet, jos molemmat lapset olisivat kuolleet.
Luojan kiitos olen tässä.
Eli 50-60 olenko joskus harkinnut itsemurhaa.
En osaa oikein pallotella. En voi sanoa vakavasti harkinneeni, mihinkään konkreettisiin suunnitelmiin saati tekoihin saakka, mutta sen suuntaisia ajatuksia on joskus aikanaan tukalassa, kaoottisessa elämäntilanteessa käynyt mielessä.
Proffa hiljattain mainitsi, että 60 prosentilla ihmisistä on joskus ollut itsemurha-ajatuksia. Prossat lienee kiinni siitä minkä asteisiin ajatuksiin viiva vedetään, eikä ole nyt tähän hätään heittää mitään tutkimustuloksia liitteeksi.
Proffa hiljattain mainitsi, että 60 prosentilla ihmisistä on joskus ollut itsemurha-ajatuksia. Prossat lienee kiinni siitä minkä asteisiin ajatuksiin viiva vedetään, eikä ole nyt tähän hätään heittää mitään tutkimustuloksia liitteeksi.
-
- Kitisijä
- Viestit: 9426
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Okka. Palstan ikäharmonikka on hautumisestaan huolimatta edelleen nuori, joten prosentin pitäisi kaiketi olla täällä alempi? Muistelen jostain lukeneeni, että itsetuhoajatukset ilmenevät useimmiten nuorilla aikuisilla, kuten 20+v.Zeb kirjoitti:Proffa hiljattain mainitsi, että 60 prosentilla ihmisistä on joskus ollut itsemurha-ajatuksia. Prossat lienee kiinni siitä minkä asteisiin ajatuksiin viiva vedetään, eikä ole nyt tähän hätään heittää mitään tutkimustuloksia liitteeksi.
...ei sillä, että olisin itseäni jojoon pistämässä. Ihan mielenkiinnosta vaan

Yliuuttunut ja liian pieni hurmossetä.
^Eipä tää materiaali taida olla riittävän keskimääräistä missään suhteessa, en osaa tosin sanoa, mihin kaikkiin suuntiin mahtaa vääristyä.
Totta lienee tuo, että nuorena tunne-elämä on epävakaampaa ja elämänkokemus vähäisempää, joten ajatusten luulisi olevan yleisempiä nuorilla. Keski-ikäisten ja vanhusten itsemurha-ajatusten veikkaisin taas yleisemmin johtavan itse toimintaan.
Totta lienee tuo, että nuorena tunne-elämä on epävakaampaa ja elämänkokemus vähäisempää, joten ajatusten luulisi olevan yleisempiä nuorilla. Keski-ikäisten ja vanhusten itsemurha-ajatusten veikkaisin taas yleisemmin johtavan itse toimintaan.