Geetzu kirjoitti:^ Nääh, nämä liitty tylsästi jäähypenkkeilyyn. Mut ei kyl mitään iltakasin jälkeen!
Iltapuuroa on tarjolla sen jälkeen meillä. Ja möyrimistä allekirjoittaneen kanssa rauhoittumistarkoituksissa.
Meil onkin ihan höhlä rytmi. Sopii meille, muttei välttämättä tosiaan muille. Oon kuullu et jotkut äitiyslomalaiset esim. nukkuu kymppiin! Huh, meillä se on jo melkein päikkäriaikaa.
Geetzu kirjoitti:^ Nääh, nämä liitty tylsästi jäähypenkkeilyyn. Mut ei kyl mitään iltakasin jälkeen!
Iltapuuroa on tarjolla sen jälkeen meillä. Ja möyrimistä allekirjoittaneen kanssa rauhoittumistarkoituksissa.
Meil onkin ihan höhlä rytmi. Sopii meille, muttei välttämättä tosiaan muille. Oon kuullu et jotkut äitiyslomalaiset esim. nukkuu kymppiin! Huh, meillä se on jo melkein päikkäriaikaa.
En tiedä höhlästä, meillä juniori menee ysiltä petiin ja alkaa vanhempien aika.
Meidän jäbä kävi pitkään yöunille iltaseiskalta, mutta nyt kukkuu kasiin tai puoli ysiin. Siinä jääkin sitä "vanhempien" aikaa ruhtinaallinen tuntia tai alle, ennen kuin itse kaatuu petiin..
Mä olen mietiskellyt, että onkohan lasten muutolla kotoa korrelaatiota avioerojen ajoituksen kanssa. Miettinyt tästä syystä:
- Lapset hommataan yleensä parisuhteen ollessa vielä suht nuori, jolloin kumppani on vielä jollain tavalla mielenkiinotoinen.
- Lapset pitävät vanhemmat liikkeellä (ja imevät kaiken huomion sillä iänikuisella huomionkipeydellään), jolloin toiseen ei voi keskittyä niin kuin keskittyä voisi ilman lapsia.
- Kun lapset sitten kasvavat ikään, jolloin he lentävät pesästä jäävät vanhemmat keskenään.
- Tulee shokki, että mitäs vittua mä nyt sitten ton kanssa tekisin. Toihan on tylsä kuin mikä...
VAI alkaako tuossa vaiheessa uusi tutustuminen ja hanimuuni, nyt kun sitä aikaa toiselle taas on?
Meillä myös erosivat kun vika muksu lähti pesästä. Niinhän nuo kirjoissakin sanovat, että se on se hetki kun päätetään ollaanko yhdessä hautaan asti vai eletäänkö vielä joku uus elämä.
Geetzu kirjoitti:Meillä myös erosivat kun vika muksu lähti pesästä. Niinhän nuo kirjoissakin sanovat, että se on se hetki kun päätetään ollaanko yhdessä hautaan asti vai eletäänkö vielä joku uus elämä.
Onneksi mä tajusin ajoissa, etten juurikaan pidä lapsenkasvatuksen takia ylläpidettävästä kulissiavioliitosta. Ajoissa eroaminen oli parempi vaihtoehto kuin leikkiä perhettä puolivaloilla. Kaikille osapuolille paras vaihtoehto.
RL Burnside kirjoitti:Onneksi mä tajusin ajoissa, etten juurikaan pidä lapsenkasvatuksen takia ylläpidettävästä kulissiavioliitosta. Ajoissa eroaminen oli parempi vaihtoehto kuin leikkiä perhettä puolivaloilla. Kaikille osapuolille paras vaihtoehto.
Mun porukat on myöhemmin ollu tyytyväisiä omaan ratkaisuunsa, vaikka muistankin äidin joskus kännissä sanoneen, että ehkä sittenkin olisin voinut yrittää lähteä kun menit kouluun...
Tunteet pinnassa, eikä sais ruveta jossittelemaan. Äiti ei paljoa kerennyt uutta elämää elää, eikä se isikään nyt välttämättä enää opi. Lapsen silmin olen kiitollinen, en muista yhtä ainutta huonoa kautta lapsuudesta...
Geetzu kirjoitti:Lapsen silmin olen kiitollinen, en muista yhtä ainutta huonoa kautta lapsuudesta...
Meillä tuo lapsi on ollut kiitollinen tästä ratkaisusta. Paremmaksi se on tullut kuin olisi tullut siinä ahdistuneessa ilmapiirissä. On ne tietenkin vaikeita asioita, isoja ratkaisuja joita ei tehdä päivässä tai parissa. Pitkä prosessi ja sen aikana asiat ehti hyvin käsitellä myös lapsen kanssa ennen kuin varsinainen erilleen muuttaminen tapahtui.
Uusimmassa Vauva-lehdessä on juttua siitä, että erotaanko vauva-aikana liian helposti. Luin yhden lauseen, jotain onko sen arvoista jättää näkemättä lapsensa ensijutut. Enempää en jaksanut. Pakko noitakin lehtiä oli tilata, en vaan saa luettua vaikka rahtaan ne aina suoriltaan vessaan, ainoa potentiaalinen lukutila. Mut kun ne aiheuttaa aina no voi nyt vittu, ei vittu, jeesuksen vittu, ei vittu oo todellista reaktioita. Eiks tollasesta lukemistosta pitäis olla extrainnoissaan, ainakin jos on noita julkaisuja uskominen. Pitäis silmät kiiluen lukea kymmeniä kirjoja, oon kyllä lukenut tässä kuukauden sisään, mutta kaikki on ollut Reijo Mäen tuotantoa.
Pappailuun liittyen, lupasin miehelle lopettaa kiroilun, ettei ensi sana vain ole ittu. Selvisin neuvolasta ulos vain yhdellä vitulla ja sekin oli muodossa vituttaa. Edistystä.
RL Burnside kirjoitti:Meillä tuo lapsi on ollut kiitollinen tästä ratkaisusta.
Mullakin jokainen vanhempien eron kokenu kaveri on ollu kiitollinen ratkasusta. Olisin varmaan itekin ollu mut niin oon tästäkin versiosta, jonka sain. Ihminen sopeutuu.
Kumpikohan on yleisemmin vaikeampi pala, vauva-aika vai lasten pois muutto? Luoja mä toivon, että meillä se ois tuo eka nyt sitten. Toivollakin pötkii joskus pitkälle yrittäjäperheiden lapset, kuulin just!
ittu-sanan sain kitkettyä pois muksun puheista, nyt opittiin sitten tarhan pojilta perse. Kaunis r-sana.
Lisäys: Taidanpa pitkästä aikaa ihan ostaakin vauvalehden! (luin viimeks 3v sit jotain neuvolassa, sit lakkasin olemasta Kunnon Äiti *g*)
Liian usein noissa eroissa unohdetaan se, että se poislähtevä osapuoli käytännössä luopuu mahdollisuudesta osallistua itselleen rakkaan ihmisen jokapäiväiseen elämään. Pienistä asioista joista muodostuu isoja. Aamupaloista, iltapaloista, sohvalla lököttämisistä… Eihän erossa niistä haluaisi luopua. Se puoli painaa vaakakupissa ihan helvetisti. Ei sellaisesta ole helppo luopua. Kyllä mä kannan vieläkin huonoa omaatuntoa siitä, etten ole tytölleni noita hetkiä antamassa. Eikä se tunne poistu kauniilla korulauseilla, eikä lohduttavilla sanoilla. Sen kanssa on vaan opittava elämään ja otettava kaikki irti niistä hetkistä jotka tarjolla on.
Geetzu kirjoitti: Mut ei kyl mitään iltakasin jälkeen!
Samma här.
Myös mamma nukahtaa hetimmiten tuon jälkeen, mikäli suinkin mahollista. Pyrittävä unille aina jos ja kun mahdollista, eli kohta hyvin harvoin.
Parisuhde ja yhteinen kahdenkeskinen aika?! Yritän edes muistaa, mitä kaikkea moinen käytännössä voi olla... Veikkaanpa vain, jotta seuraava puolivuotinen ei moista sisällä.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Rouva Pupu kirjoitti:Kaiken kaikkiaan erotaan liian helposti.
Kuis ni? Mun mielestä on pelkästään hyvä, että eroamisesta on tullut hyväksytty asia ja mahdollisuus uuden alkuun ilman lynkkausta. Lapsikin voi paremmin, kun ei pysytä yhdessä vain "lapsen takia".
^Kaikissa suhteissa ei ole lapsia, silloin tuskin pysytään yhdessä "vain lapsen" takia. Jos nyt sattuu löytämään sen ihmisen, jonka kanssa noin pääpiirteittäin haluaa viettää elämänsä, voi varautua siihen, että kaikki yhteiset hetket eivät ole ruusuilla tanssimista.
^ Tuo loppu kiteytti munkin kantani. Ihmiset on opetettu siihen, että ihmissuhteissakin mennään faster-harder-scooter -meiningillä, eli kaiken pitää tapahtua heti ja mieluummin niin, ettei itse tartte panna tikkua ristiin. Sitten kun omat epärealistiset odotukset eivät toteudukaan, ei muuta kuin uutta virtuaalimatoa Sinkut.netiin tms. Kyllä se seuraava treffikumppani onkin sitten isorintainen miljonäärinymfomaani, joka omistaa olutpanimon.
^ Pistä elämä risaiseksi ja otata 4D-ultraääni-kuva. Ei se montaa sataa euroa maksa. Tietty jos kotikoneelta löytyy 3D Studio Max, voi kuvan skidistä rendata itsekin.