Luulen ymmärtäväni, mitä haet. Itse en kuitenkaan sanoisi, että esimerkiksi omassa suhteessani olisi koskaan sovittu mitään muiden kanssa sekstailusta. Tämä ei silti tarkoita, ettenkö tietäisi kumppanini mielipidettä asiasta hyvinkin tarkkaan. Olemme keskustelleet asiasta paljon, mutta keskustelun päätavoitteena ei ole ollut sääntöjen tai sopimusten luominen, vaan sekä itsetuntemuksen että toisen tuntemisen lisääminen.Kreivitar kirjoitti:Ajatuksena minulla kai se, että jos jotain on sovittu ja siitä poiketaan, niin silloin rikotaan lupaus. Jos mitään lupausta ei olekaan, niin silloinhan sitä ei voi rikkoa. Ja tästähän saisi loputtoman suon aikaiseksi asiaa mahdollisesti selviteltäessä (en ollut tietoinen, ettei niin saanut tehdä jne. Pitäisikö se ottaa liventävänä asianhaarana huomioon tapausta selviteltäessä ymv.).
Jos kumppanini kävisi harrastamassa seksiä jonkun toisen kanssa, se olisi ongelma vaikka hän olekaan koskaan luvannut olla tekemättä niin. Kumppanini on johdonmukaisesti ja kattavasti antanut ymmärtää olevansa ihminen, jonka ei tee mieli harrastaa seksiä muiden kuin rakastetun kanssa (paitsi milloin rakastettua ei ole olemassa). Edelleen hän on luonut itsestään kuvan henkilönä, joka arvostaa rehellisyyttä ja avoimuutta kaikissa parisuhdekontekstin tilanteissa (ja joka myös itse toimii arvostustensa mukaisesti). Jos kävisi ilmi, ettei hän olekaan sellainen ihminen kuin on esittänyt olevansa, samalla paljastuisi hänen luomansa laajamittainen valehtelu- ja teeskentelyprojekti. Tämä jos mikä olisi ongelma.
Koska en ryhdy suhteeseen muiden kuin sellaisten ihmisten kanssa, joiden katson voivan antaa tällaisia lausuntoja itsestään rehellisyyden ja avoimuuden säilyttäen (eli joiden katson tuntevan itsensä suhteellisen hyvin), erillisiä sääntöjä ei tarvita. Eli ei suhdetta henkilöön, jonka lausunto on: Minä lupaan käyttäytyä tässä suhteessa näin, vaan joka sanoo: Minä olen tällainen ihminen, ja josta voin uskoa että hän tosiaan tietää tämän asian itsestään.