Mammailu

[Mida]

Ja Prosessin väitteestä, että synnytystilannetta hallitsee luonto ja vain luonto, olen eri mieltä. Synnyttäjä itse kun voi vaikuttaa synnytykseensä toisinaan hyvinkin voimakkaasti riippuen esimerkiksi valmistautumisestaan. Voi edesauttaa synnytyksen etenemistä huomattavasti, mutta voi myös saada synnytyksen jumittamaankin. Synnyttäjä ei automaattisesti ole vain näytelmän kärsivä uhri. Parhaimmillaan hän on aktiivinen toimija, jolle tapahtuma on voimaannuttava kokemus, koska hän voi omalla toiminnallaan myös vaikuttaa koko prosessin turvallisuuteen sekä itselleen, että vauvalle. Luonto toki on myös avainasemassa, mutta tietoisestikin asioiden kulkuun voi vaikuttaa.

Täsmennän vielä sen verran mitä tarkoitin, että nykyihminen taitaa melko herkästi alkaa vastustamaan luontoa, joka sekin siis löytyy ihmisestä itsestään. Jos uskaltaa antaa luonnon määrätä mitä tapahtuu ja itse keskittyä ihan vain tilanteen ohjailuun, niitä vaikutusmahdollisuuksia löytyy. Jos taas yrittää peitota luonnon ja määrätä mitä tapahtuu, lopputuloksena on juuri tuollaisia jumituksia. Luulen, että vaikka oma synnytykseni menikin sellaiseksi katastrofiksi kuin meni käynnistyksen takia, niin juuri se, että kuitenkin antauduin tilanteen vietäväksi, esti niitä synnytyspelkoja kehittymästä. Ei tullut mitään kauheaa voimattomuuden tunnetta, vaan tietoisuus siitä, että toisenlaisella lähtökohdalla homma olisi voinut edetä aivan toisin.

Jepulis, se on niin omista asenteista ja avoimuudesta kiinni, että ottaako toisin menneestä synnytyksestä ittelleen taakan vai hyväksyykö asian. Ihan sama kuin vauva-arjen ennalta kuvittelussakin.

[Vaola]

Ei ole omakohtaista kokemusta sektiosta, mutta ainakin muutama mamma oli synnärillä sektion jälkeen tolpillaan reippaasti alta puolen vuorokauden, kun piti päästä röökille...

[nastamuumio]

Äh, nyt mä en osannut selittää oikein.. Jossain määrin koen ton yksityisen puolen jotenkin "höyhensynnytys"- tyyliseksi

Ohitetaan nyt syyt, miksi synnytysjutut mua kiinnostaa, mutta muistelen, ettei Suomessa ole yksityissairaaloissa synnytysmahdollisuutta, koska kysyntä sellaista kohtaan olisi liian pientä, jotta se olisi taloudellisesti kannattavaa tai riittäisi pitämään yllä henkilökunnan ammattitaitoa.

[Mida]

Noin mäkin muistan kuulleeni, ettei sillä tavalla yksityismahdollisuutta ole. Sen sijaan on yksityisiä kotikätilöjä joitakin, jotka hoitavat kotisynnytyksiä.

[nowaysis]

Juu yksityisissä ei minunkaan tietääkseni synnytetä. Sen sijaan voi palkata itselleen anestesialääkärin (tai gynekologin tai jopa lastenlääkärin) mukaan synnytykseen, jos haluaa varmista vaikkapa epiduraalin saannin. Tosin se voi sitten jäädä saamatta jostain muusta syystä, vaikkapa synnytyksen hurjan nopeasta etenemisestä johtuen.

Kaksi kaveriani synnyttivät esikoisen pimpin kautta, molemmille pitkä ja järkyttävä kokemus. Toisella sitten suunnitellulla sektiolla kakkonen, ja äiti sanoi toipuneensa mainiosti, ei ongelmia imetyksen kanssa eikä muutenkaan mitään ihmeempiä. Sanoi, että sektio hakkasi alatien 6-0. Toisella muiden komplikaatioiden takia normaaliyrityksestä sektioon, eikä sielläkään kummempia ongelmia ollut. Imetys sujui, isukki oli kotona auttelemassa. My message haluaisi olla, että hankala vertailla, jos ei ole kokemusta molemmista. Tämän lisäksi jälkikivut, paraneminen, maidon nouseminen ynnä melkein kaikki muutkin ovat yksilöllisiä. Itse olin alatiesynnytyksen jälkeen HAJALLA you know mistä. Ei puhettakaan imettämisestä istuen, yli viisi minuuttia kestävä (oma) ruokailukin sattui jo liikaa. Repeymät jomottivat vielä 9kk synnytyksen jälkeen aina menkkojen aikana ihan helkkaristi.

No, silti, jos lisää lapsia tulen synnyttämään, otan asian siten miten se tulee. Tiedän, että ehkä teoriassa sektiolapsilla on himpun verran suuremmat riskit sille ja tälle, mutta käytönnässä en tule siitä stressiä ottamaan. Itsekin olen sektiolapsi, ja ihan tyytyväinen itseeni!11 Niin ja siis mulla ei ole mitään syytä haluta sektiota, tarkoitin että jos sikseen tulee niin no worries, mate.

[bliss]

Itse olin alatiesynnytyksen jälkeen HAJALLA you know mistä. Ei puhettakaan imettämisestä istuen, yli viisi minuuttia kestävä (oma) ruokailukin sattui jo liikaa. Repeymät jomottivat vielä 9kk synnytyksen jälkeen aina menkkojen aikana ihan helkkaristi.

I feel you.
Ja edelleen, vaikka synnytyksestä on aikaa jo kolme vuotta.

[Alisuorittava G]

Mua ei sattunu yhtään. Muut liiottelee!

[Leila]

Luin joskus kauan sitten jonkun asiantuntijan jutun, että naiselle voi jäädä synnyttämisestä trauma kivun ym. takia. Itse koen, että synnyttäminen ja synnytys on iso asia. Siinä tulee uusi ihminen maailmaan jostakin kohti naisen vartaloa kovan kivun saattelemana. Luonnollistahan se tietysti on, mutta tuskallista, veristä ja limaista. Jännä miten myös ajatukset synntyksestä muuttuvat, joskus kun olin oikein vauvakuumeinen, niin synntys ei tuntunut kovinkaan isolta asialta, olisinhan siinä tilanteessä saanut sitten sen vauvan. Viimeisillään raskaana ollessaan synntystä myös odottaa, että pääsee isosta ja painavasta mahasta eroon. Nyt kun en missään nimessä halua enempää lapsia, ajatus synnyttämisestä on suorastaan vastenmielinen.

[Madonna]

Tekstiviesti: " 10 Ruotsin kokeesta "

.. että mä oon ylpee noista fiksuista lapsistani .. kannatti synnyttää

[Alisuorittava G]

"Jami kiusas ku mun tukka on leikattu ni sanoin et se on paskapää"

*värehtii ylpeyttä*

[Tix]

*värehtii ylpeyttä*

Äitinsä tyttö

[mustaenkeli]

Tän päivän neuvolakäynti, RV 35+6

Terkka: "Mitäs sulle kuuluu?"
Minä: "Tiiäks, nyt on kyllä jo supistellukki, viime viikonloppuna alko eikä loppua näy ja ihan eritavoin ku koskaan ennen!!" *yksityiskohtainen kuvailu supistusten laadusta*
Terkka: "Sä synnytät!!" (tuo oli mielestäni aika hieno oivallus naiselta, joka työkseen tapaa kuussa yli neljääkymmentä eri raskaana olevaa naista!)
Minä: "Joo, aivan varmasti. Sehän se tässä on tavoite. Viimistään kuuden viikon päästä käynnistyksellä".

Pissa: OK
Turvotus: -
Paino: +500g/vko
pienokaisen syke: 145
SF-mitta: 30cm.
Mittauksen yhteydessä pohti, voiko tämä lapsi ihan oikeasti olla näin alhaalla?!!! Puheli ääneen, kuinka tässä ei kyllä kauaa mene, kun ponnistamiseen asti päästään... ja kertoi toivovansa, että jos synnytys käynnistyy jo tällä viikolla, niin suuntaisimme sinne Naikkarille, ettei tartteis Länsiväylälle synnyttää.

Viikko sitten lääkärin painoarvio pennusta oli 2400g. Terkka totesi, jotta "Kyllä tuo nyt ainakin sen kakspuol kiloo on, muttei varmaan paljookaan enempää, eikä kyllä muuten varmana kolmikiloseksi asti ennätä, kunnes tässä maailmassa".

Hemppa oli pitkään todella alhalla. Nyt ei oltukaan tuota pariin kuukauteen viitsitty ees mitata. Tsekattiin nyt kuitenkin. Tulos: 133. Kumpikaan meistä ei oikein ottanut tuota uskoakseen. Ihmeteltiin. Mitattiin uudestaan. Uusi tulos: 134!! Kai se sitten on uskottava, että edes jotain sinnepäin...

Kerroin liitoskivuista, jotka tehneet iloisen come backin. Tuntuvat suorastaan repiviltä. Nimenomaan nivusissa. Terveydenhoitaja tuohon: "Eläpä pelottele enempää!!"

Seuraava neuvola-aika pistettiin kolmen viikon päähän. Lähtiessäni vielä tuumasi: "Yritä nyt pidätellä sitä lasta ainakin viikko jos vain suinkin ja jos oikein rajusti tuntuu ulos itteään puskevan synnytyksen alkaessa, ni mene Tammisaaren sijasta mieluummin sinne Naistenklinikalle. Jos suinkin mahdollista, elä nostele kauheesti tai kanna tuota lasta tai kumartele, kyykistele, kurottele tai mitenkään muutenkaan rasita ittees seksistä puhumattakaan. Lepää jos voit, mutta parempihan tämä kaikki on sanoa kuin tehdä... Niin, ja soittele sitten kun se lapsi on syntynyt, niin tulen kotikäynnille!".

Pitäs kai pikkuhiljaa alkaa miettiä sen sairaalakassin sisältöä... tai jopa pakkailla kassia.

[Stadinarska]

Tän päivän neuvolakäynti, RV 35+6

Terkka: "Mitäs sulle kuuluu?"
Minä: "Tiiäks, nyt on kyllä jo supistellukki, viime viikonloppuna alko eikä loppua näy ja ihan eritavoin ku koskaan ennen!!" *yksityiskohtainen kuvailu supistusten laadusta*
Terkka: "Sä synnytät!!" (tuo oli mielestäni aika hieno oivallus naiselta, joka työkseen tapaa kuussa yli neljääkymmentä eri raskaana olevaa naista!)
Minä: "Joo, aivan varmasti. Sehän se tässä on tavoite. Viimistään kuuden viikon päästä käynnistyksellä".

Pissa: OK
Turvotus: -
Paino: +500g/vko
pienokaisen syke: 145
SF-mitta: 30cm.
Mittauksen yhteydessä pohti, voiko tämä lapsi ihan oikeasti olla näin alhaalla?!!! Puheli ääneen, kuinka tässä ei kyllä kauaa mene, kun ponnistamiseen asti päästään... ja kertoi toivovansa, että jos synnytys käynnistyy jo tällä viikolla, niin suuntaisimme sinne Naikkarille, ettei tartteis Länsiväylälle synnyttää.

Viikko sitten lääkärin painoarvio pennusta oli 2400g. Terkka totesi, jotta "Kyllä tuo nyt ainakin sen kakspuol kiloo on, muttei varmaan paljookaan enempää, eikä kyllä muuten varmana kolmikiloseksi asti ennätä, kunnes tässä maailmassa".

Hemppa oli pitkään todella alhalla. Nyt ei oltukaan tuota pariin kuukauteen viitsitty ees mitata. Tsekattiin nyt kuitenkin. Tulos: 133. Kumpikaan meistä ei oikein ottanut tuota uskoakseen. Ihmeteltiin. Mitattiin uudestaan. Uusi tulos: 134!! Kai se sitten on uskottava, että edes jotain sinnepäin...

Kerroin liitoskivuista, jotka tehneet iloisen come backin. Tuntuvat suorastaan repiviltä. Nimenomaan nivusissa. Terveydenhoitaja tuohon: "Eläpä pelottele enempää!!"

Seuraava neuvola-aika pistettiin kolmen viikon päähän. Lähtiessäni vielä tuumasi: "Yritä nyt pidätellä sitä lasta ainakin viikko jos vain suinkin ja jos oikein rajusti tuntuu ulos itteään puskevan synnytyksen alkaessa, ni mene Tammisaaren sijasta mieluummin sinne Naistenklinikalle. Jos suinkin mahdollista, elä nostele kauheesti tai kanna tuota lasta tai kumartele, kyykistele, kurottele tai mitenkään muutenkaan rasita ittees seksistä puhumattakaan. Lepää jos voit, mutta parempihan tämä kaikki on sanoa kuin tehdä... Niin, ja soittele sitten kun se lapsi on syntynyt, niin tulen kotikäynnille!".

Pitäs kai pikkuhiljaa alkaa miettiä sen sairaalakassin sisältöä... tai jopa pakkailla kassia.

Onnea Mustis ystäväni vaan! Kyllä se hyvin menee. Koeta nyt tosiaan kestää, eihän tässä muuta voi sanoa. Jännitys on varmaan kova, mutta minä jännittäisin enemmän kuin Mustis. Näin on.
Erinomainen kertomus ja elävästä elämästä. Usein jää täysin ilmaan minkälaista odotus voi olla. Tämä oli konkretiaa. Kiitos. Mustis, sulla on toimittajan vikaa pahasti!!

Tuota SF-mitta? Katsoin äsken SF-tarinaa nauhalta...se SF-mitta tuskin on SuomiFilmi-mitta. Se on pienokaisen pituus? Mutta mistä tulee SF? Nyt pätkii...

Arskainen
aika Arskan tyylinen

[Alisuorittava G]

Tuliskohan vaan enkkukielestä... Häpyluunliitos-kohdunpohjamitta, S-F-mitta, sf-mitta.

Mustis tsemppiä! Mulle tuli kyllä tekstistä semmonen olo et terkka on ihan vauhko tyyppi.
Mut joo älkää jääkö kotiin odottelee jos tuntuu et lähdettävä. Melkein synnytin minäkin autoon... Ja tuttu Länsiväylälle lumituiskussa kerran sen tekikin. Lanssi siinä ajeli kyllä perässä ja pysähtyivät lopulta jeesaamaan.

[bliss]

Meillä asuu Idoli

Metrinen laulaa mattopiiskan varteen ja joraa minkä ehtii

[Elppis]

Bliss- ihana! Voin vain kuvitella

Meillä taas asuu maitoallergikko, tai ainakin yliherkkä sellainen Täs on koitettu kaikki mahdollinen pojan kans: korvikkeita on vaihdettu, vellit ja soseet ja vitskut ym. olleet vuorotellen tauolla, vaippamerkkiäkin on vaihdettu (doh kaikkee pitää kokeilla), kaikki tuttipullotkin käytiin läpi: ärtyisä ja huonouninen jätkä Nyt sitten oma-aloitteisesti ostin kaupasta NAN (Nestle) hypoallergenic- maitojauhetta, jossa maitoproteiini on pilkottu, näinollen sulaa elimistöön paremmin ja on hellempi vatsalle. Alku sujui hyvin, mutta ilta- ja aamuvellit kiusas vielä niin paljon vattaa, että aina sen jälkeinen aika oli helvettiä. Vaihdettiin sitten lekurin kehotuksesta ensipuuroon (vadelma), jota söi eilen päivällä pariin otteeseen testinä, ja illalla sitten maidon seassa ns. vellinä, ja taas tänään aamulla. Nukkui yhdellä ruokailuherätyksellä 13h unet, muutaman kerran kinusi tuttia. Loistojuttu! Maistuuhan tuo puurokin paljon paremmalle, joten hyvällä ruokahalulla imas 120ml puuro+maito-sekotusta aamupalaksi ja nyt goisaa ekoja uniaan.

Vituttaa, kun neuvolasta sanotaan pääasiassa aina "kyllä se iän mittaan siitä rauhottuu", ja kun yksityisellä lääkärillä kävin, otettiin heti verikokeet, ja annettiin tuhat eri vaihtoehtoa "koittakaa tätä, jos käy näin/näin, niin on/ei ole tämä", ja soittelevat vielä kerta viikkoon perään, että mitä kuuluu. Kiitos lapsivakuutuksen! <-------- kannattava hankinta!

[irmelianneli]

Eilinen koko- ja synnytystapa-arviokäynti äit.polilla venyi sitten nelituntiseksi. Yllättävä tuomio: täydellinen perätila. Samantien halusivat yrittää ulkokäännöstä, ei onnistunut ja tuskin enää kääntyy, vettä ja tilaa niin vähän. Että näin. Just tätähän mä toivoinkin nii. Kaikki mennykkin niin hyvin tähän asti. Kammoon sektioo mut alakautta se varmasti saa jonkun aivovaurion happivajeesta. Oon mä kyllä itekin tullu kaksinkerroin alakautta, niinnojoo.. ehkä mä siks just oon tämmönen.. Mut mä olin pieni, 3280g. Tää ihminen arvioitiin jo nyt 3300g! Täytyy myöntää että kyllä hieman hirvittää, noihin lääkäreihinkään ei aina usko ole oikein mitä vahvin..

[masa]

^ Koska laskettu aika ja onko tietoa kumpi tulossa?

[irmelianneli]

^ Noh, useampi viikko vielä, ja ei ole tiedossa

[Alisuorittava G]

^ Lyötiinkö lukkoon nyt sitten sektiolle ns. aika vai vieläkö vähän edes uskotaan kääntymiseen? Mielenkiinnosta, miten siel nyt toimitaan?

Tsempit!

[irmelianneli]

^ Tänks Lääkäri lämpimästi puhui alatiesynnytyksen puolesta. Kuvaili tilanteen ja yksityiskohdat tarkasti. Ett sikäli luottavainen mieli. Siellä on koko ajan lääkärikin huoneessa näissä tapauksissa aina. Mut eka nyt magneettikuvataan mestat ja lantio, sen pitää kuulemma olla tosi hyvä, ihan hyvä ei riitä. Sit parin viikon päästä taas kontrolli polilla, katotaan missä mennään. Lääkäri sanoi että 'ei varmaan enää käänny, mutta pitää olla nöyränä näitten asioitten kanssa, kun just ku me täällä sanotaan ett ei, niin sitten se kääntyykin vielä, että ikinä ei voi olla 100% varma'. No toivossa on hyvä ellää.

[Mida]

^asentohoidosta tuskin haittaakaan on.

[Riemumieli]

Meillä taas asuu maitoallergikko, tai ainakin yliherkkä sellainen !

Samma här. Ei voi syödä maitotuotteita missään muodossa (no ehkä pientä altistushoitoa ihan vähän silloin tällöin) ja juo kauramaitoa (n. 2 €/l). Maidosta ei saa Kelan korvauksia, soijamaidosta olisi ehkä saanut, mutta sekään ei käynyt. Oli tosin reilusti kalliimpaa kuin kaura, joten eipä haittaa. Toivomus olisi, että allergia häviäisi n. 2 vuoden iässä, mutta vähän aikaa sitten tehdyn allergiatestin perusteella allergisuus oli vain lisääntynyt eli prognoosi ei ole hyvä. Mutta c'est la vie jälleen kerran. Ylipäänsä mitä enemmän lapselle tulee ikää, sen vähäisempi merkitys asialla on ja toisaalta esim. jäätelöä saa myös kaurapohjaisena.

[irmelianneli]

^asentohoidosta tuskin haittaakaan on.

Ai niinku jalat seinällä ja pyllyn alla vuori tyynyjä? Pitää ottaa käyttöön tänään. Oliks niitä jotain muitakin jippoja..?

[Elppis]

kauramaitoa (n. 2 €/l).

Eli samanhintaista kun normaalikorvike, 500ml n.1€ (tutteli 99e/NAN 1,09e). Täällä tosiaan on saatu nyt hyviä tuloksia sen pilkotun maidon kautta, toivotaan että jatkuu samana Neuvolasta sanoivat tänään tosiaan kun soitin, että "ei voi olla maitoallergiaa, kun ei ole näppyjä". Jaha, se sitten siitä neuvolan yhteistyöstä - jos joutuu maitoallergiaa tutkimaan laajemmin, palataan takaisin sinne yksityiselle.