Mammailu

[masa]

k
Ei kai keisarinleikkaus ole muuten paha jos vaan haavat paranevat

Helpommalla sen kanssa taitaa päästä kuin synnytyksen kanssa, ainakin mitä synnytyksen kauhutarinoissa on saanut kuulla..

[prosessi]

Onko täällä kenelläkään kokemusta keisarileikkauksesta? Itse olen nyt seurannassa sen osilta, koska noh paikat on kauniisti ilmaistuna ummessa. Voihan ne vielä avautua, mutta epätodennäköisenä sitä kuitenkin pidetään niin "isossa" mittakaavassa. Mihin lie lantioon liittynee. Ultrat sun muuthan sitten kertoo hieman pidemmällä miten edetään.

Lähinnä ajattelin sitä toipumisprosessia ym. mikä siitä seuraa ja tietysti riskejä. Mut hei, jos positiivisesti ajatellaan niin oon uudestisyntynyt neitsyt!!! Joka kerta on eka kerta!!1

Minähän jouduin siihen kiireelliseen sektioon, joka ominaisuuksiltaan vissiin muistuttaa enemmän tuota suunniteltua sektiota kuin hätäsektiota, kun minuuttiaika jossa se täytyy saada hoidettua on melko paljon pidempi. Toipumisprosessissa harmillisinta on se puolen vuoden kantamiskielto, eli vauvan painon mukaan menee rajoitus miten painavia asioita saa kantaa. Siinä jäävät monet kauppakassitkin kantamatta, kun niiden kiloja rupeaa tosissaan laskemaan.

Noin muuten synnytyksen jälkeinen toipuminen on melko paljon hitaampaa, pari viikkoa menee ennen kuin esim. käveleminen lähes kivutta onnistuu. Onneksi sairaalassa sentään saa morfiinia. Ikävintä hommassa on, että haava paranee parhaiten sillä, että tosissaan lähtee liikkeelle heti kun vain tolpillaan pysyy, vaikka aivot kuinka yrittäisivät kivulla viestittää, ettei sängystä kannata nousta.

Itselleni ei mitään sen kummempia komplikaatioita tullut, paitsi se epäily jossain kohden olleesta itsestään pois liuenneesta veritulpasta, joten niistä en osaa sen kummempia sanoa. Kuitenkin ihan nuo kaikkia koskevat perusjututkin ovat sen verran merkittäviä ja pitkäaikaisia haittoja, että jos vain mitenkään on mahdollista kypsytellä normaalisynnytystä varten, niin kannattaa.

[Riemumieli]

Keisarinleikkaus on aina ikävämpi homma tulehdus- ym vaaroineen kuin luonnollinen synnytys. Eräänkin tuttavan haavat eivät olleet vielä täysin parantuneet seuraavan lapsen tullessa ja aikaa oli mennyt parisen vuotta. Onneksi Suomessa harvoin tehdään keisarinleikkauksia pelkästään naisen pelkoihin tai turhamaisuuteen perustuen vrt. esim Victoria Beckham ja sadat/tuhannet muut pellet.

[masa]

Eräänkin tuttavan haavat eivät olleet vielä täysin parantuneet

Vastaavasti meillä eräs tuttava joutui monimutkaiseen peräsuolileikkaukseen kun ei tavara pysynyt sisällä lainkaan, vaikka synnytyksestä oli jo kaksi vuotta.

[irmelianneli]

Itsellänihän näytti alussa siltä, että istukka olisi ollut kohdunsuun edessä, eli portti ummessa, ja ehdin jo hysterisoida sektion mahdollisuutta. Myöhemmin todettiin kuitenkin istukan siirtyneen pois edestä, onneksi. Sektion riskithän on huomattavasti suuremmat kuin luonnollisen synnytyksen. Se on kuitenkin suurimpia ihmiselle tehtäviä leikkauksia, jossa aina myös komplikaatiot mahdollisia. Alatiesynnytys on hellempi ja turvallisempi tapa sekä vauvalle että äidille (VAIKKA tulisi haavoja/tikkejä/suolivaurioita, jotka muuten ovat aika harvinaisia!) ja toipuminen pikaisempaa ja helpompaa, heti pääsee esim kävelemään ja kantelemaan samana päivänä, kun taas keisarileikkauksen jälkeen voi mennä kuukausia sairaana ja että on normielämässä taas kiinni.

Siis YLEENSÄ! Kummassakin tapauksessa tietenkin jotain voi mennä pieleen, tai sitten olla hyvinkin positiivisia kokemuksia. Esim siskollani jolle jouduttiin tekemään keisarileikkaus, ei mennyt montaa viikkoa toipumiseen, eikä ollut hirveän kipeä, eikä sillä oo mitään pahaa sanottavaa siitä kokemuksesta.. (tosin se oli sen eka vauva, ett ei ei oo vertailupohjaa, mut silti )

[Riemumieli]

Vastaavasti meillä eräs tuttava joutui monimutkaiseen peräsuolileikkaukseen kun ei tavara pysynyt sisällä lainkaan, vaikka synnytyksestä oli jo kaksi vuotta.

Näinkin voi käydä, synnytys on valitettavan väkivaltainen tapahtuma. En kuitenkaan lähtisi ronkkimaan ihmiskehoa veitsellä, jos ei siihen ole mitään lääketieteellistä syytä.

[masa]

En kuitenkaan lähtisi ronkkimaan ihmiskehoa veitsellä, jos ei siihen ole mitään lääketieteellistä syytä.

En minäkään, mutta ymmärrän kyllä hyvin niitä jotka sektion valitsevat. Suomessakin synnytys voi olla tänäpäivänä kammottavan keskiaikainen kidutusnäytelmä.

Eniten asiassa ihmetyttää se, että tapahtumassa ei ole ainuttakaan lääkäriä paikalla, vaan homma hoidetaan pääsääntöisesti kätilön voimin.

[vispilä]

Miten sen masennuksen kanssa, alatie versus sektio? Käsittääkseni tästä on tutkimustuloksiakin, alatiesynnytyksen epäonnistuminen/mahdottomuus saa äidin tuntemaan itsensä riittämättömäksi tai huonoksi, josta seuraa helpommin raskauden jälkeistä masennusta.

[Rouva Pupu]

Joo, toki alatiesynnytys kaikesta hirveydestään huolimatta olisi itselleni mieluisampi vaihtoehto, mutta en viitsi juuri asiaa sinänsä pohtia, koska siihen en itse pysty vaikuttamaan. Toki jos lantioni on nyt sitten vinksallaan niin keisarileikkaus on turvallisempi vaihtoehto riskeistä huolimatta niin itselleni kuin lapsellekin (yh, miten muistankin ohjelman jossa syntyvä jäi jumiin sinne jonnekin...).

Tässä tilanteessa tosin se tukiverkon puuttuminen (toki sellainen on, mutta tuolla 400km päässä) toipumista ajatellen mietityttää. Täällä on tuo ex-pomo, mutta on synnärillä varmaankin saman aikaisesti ja pari muuta auttavaa kättä tarvittaessa.

Iik, tässähän tulee ihan omaa äippää ikävä On kyllä noin muutenkin miettinyt josko eläkepäiviensä ratoksi tulisi lähemmäksi asustelemaan joksikin aikaa.

Mies toki on se tärkein turva, mutta tilannehan on se, että töitä on painettava todella kovaa, että täältä pääsee joskus poiskin.

[irmelianneli]

Eniten asiassa ihmetyttää se, että tapahtumassa ei ole ainuttakaan lääkäriä paikalla, vaan homma hoidetaan pääsääntöisesti kätilön voimin.

Kai koska raskaus/synnytys ei ole millään lailla rinnastettavissa sairauteen.. Luonnollinen tila/tapahtuma. Normaalioloissa lääkärillä ei ole mitään tekemistä hengailla siinä tilanteessa, sen kannattaa mieluummin hoitaa muualla sairaita ihmisiä tai operoida vaikka tulehtuneita umpisuolia. Meidän talossa onneksi päivystää kylläkin aina lääkäri yötäpäivää. Esim Oys:ssä lääkäri hälytetään kotoa..

Itse vaikka olen tunnetusti pessimisti pahimmasta päästä ja olen aivan varma että mulle tulee pahat 3. asteen repeämät ja peräsuoli ratkeaa riekaleiksi, niin siltikin haluaisin luonnollisen synnytyksen. Mua niin hirvittää se leikkaus, tai no ehkä vielä enemmän se sen jälkeinen elämä. Ja sitäpaitsi, onneks meillä on täällä varmasti maailman pätevimmät ja ammattitaitoisimmat gastrokirurgit, jotka osaa kursia mun peräsuolen kuntoon. Mutta kuten R.Pupu sanoi, turhaa kylläkin miettiä yhtään etukäteen näitä, ei voi tietää tulevasta, menee miten menee. Ainakin YLEENSÄ ne sairaaloissa haluaa ainakin yrittää pitää äidin/vauvan hengissä

[masa]

Kai koska raskaus/synnytys ei ole millään lailla rinnastettavissa sairauteen.. Luonnollinen tila/tapahtuma. Esim Oys:ssä lääkäri hälytetään kotoa..

Ei, mutta juuri tämän takia anestesia ja muut tarpeet ovat toissijaisia.

Se päivystävä lääkäri ei ole käytössäsi, jos tulee kiireellisempi tilanne jollekin muulle.

Kuultiinpa viimeviikolla tarinaa eräästä pariskunnasta joka meni normaaliin synnytykseen, mutta tuli hautajaisten kautta pois, koska lääkäri ei ennättänyt paikalle.

[Rouva Pupu]

Hmm, kuinka mulla on semmonen mielikuva, että täällä se lekuri on kokoajan talossa ja tulee tarvittaessa paikalle. Hmm. Kenen hautajaisista oli kyse, äidin vai lapsen?

[masa]

Lapsen.

[Rouva Pupu]

Nyt kun alan käydä ylikierroksilla eli jotain paniikkia ilmenee niin vuoden työsuhteen aikana tapasin työkavereissa kaksi, jotka olivat menettäneet lapsensa synnytyksen aikana ja yhden joka oli nähnyt synnärillä erään tapauksen. Alkoi hieman ahdistamaan tämä tieto ja alkoi epäilyttämään miten täällä synnytykset hoidetaan.

[Alisuorittava G]

Toi on paskaa... Kun ajatuksista ei pääse eroon. Kovin tuttu tunne.

Mua ei kyllä ole huolestuttanut tilanteessa olevien pätevyys, oon saanu aina erinomaista hoitoa eikä kukaan lähituttukaan ole kokenut kovia. Mut kuuleehan näitä, kitinässäkin mokista...

Ootteko selvitelly vaihtoehtoja (mä en) eli pääsiskö rahalla jonnekin paikkaan, jonka kokee ilmapiiriltään turvallisemmaksi?

[Rouva Pupu]

Me ei olla, kyllä tuossa kävi mielessä se vaihtoehtokin kun paniikkivaihde lähti lapasesta. Nyt taas rauhoituin. Ymmärrän kuitenkin sen, että rahalla ei kaikkea voi sen paremmin turvata. Jotkut asiat vaan... noh... tapahtuu.

[Alisuorittava G]

Mutta joissain jutuissa rahalla saa mielenrauhaa, sen tiedän. Sitä en tiedä miten synnytysjutut rahalla paranee meillä Suomessa. Hyvä kun rauhotuit.

[Rouva Pupu]

^Niin, en osaa tuosta mielenrauhasta sanoa kun kuitenkin olen tosi tyytyväinen saamaani hoitoon/palveluun. Heti on tartuttu pieniinkin juttuihin, tarkistettu, hoidettu. Et sinänsä ei ole valittamista ainakaan vielä.

Olin kyllä haistavani homeen äippäklinikalla, siitä olen ajatellut tehdä tarkempaa tutkimusta ja tiedustelua.

[prosessi]

Miten sen masennuksen kanssa, alatie versus sektio? Käsittääkseni tästä on tutkimustuloksiakin, alatiesynnytyksen epäonnistuminen/mahdottomuus saa äidin tuntemaan itsensä riittämättömäksi tai huonoksi, josta seuraa helpommin raskauden jälkeistä masennusta.

Luonnekysymys. Jos ihmisellä on kovin selkeät näkemykset siitä miten asioiden pitäisi mennä, pettymyksiä jäänee helpommin märehtimään. Jos taas ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat, ei sektioon päätyminen ole sen suurempi katastrofi kuin mikä tahansa muu sellainen vastoinkäyminen, johon ei ole itse voinut vaikuttaa. Oikeastaan voisi kai sanoa, että jotta "väärästä" synnytystavasta voisi masentua, pitäisi alkujaankin kuvitella itse hallitsevansa synnytystilanteen. Niinhän ei kuitenkaan koskaan voi olla, tilannetta hallitsee luonto, ja vain luonto.

[Rouva Pupu]

Miten sen masennuksen kanssa, alatie versus sektio? Käsittääkseni tästä on tutkimustuloksiakin, alatiesynnytyksen epäonnistuminen/mahdottomuus saa äidin tuntemaan itsensä riittämättömäksi tai huonoksi, josta seuraa helpommin raskauden jälkeistä masennusta.

Nojoo, en oikein osaa ajatella että pitäisin itseäni jotenkin riittämättömänä tai huonona. Toisin voisi olla jos nakkaisin paskaakaan niistä jutuista, joissa alatiesynnytystä pidetään merkkinä hyvästä äitiydestä tjmv. tai ettei leikkausta pidetä synnytyksenä, ainakaan oikeanlaisena sellaisena.

[Elppis]

Me ei olla, kyllä tuossa kävi mielessä se vaihtoehtokin kun paniikkivaihde lähti lapasesta. Nyt taas rauhoituin. Ymmärrän kuitenkin sen, että rahalla ei kaikkea voi sen paremmin turvata. Jotkut asiat vaan... noh... tapahtuu.

Fiksusti ajateltu. Meillähän lähti jätkä takas ylöspäin kun käynnistettiin (eli kalvot puhkaistiin, 2vk sisällä olin avautunut 0 -> 3cm ). Klo 15 olin 10cm auki, eli 6h kalvojen puhkaisusta, mutta jouduin 3h itse ponnistelemaan poikaa imukuppietäisyydelle. Kun se etäisyys saavutettiin, niin imukuppi kii, ja ponnistusvaihe kesti 58min, jäi vielä hartioista kiinni. MUTTA, henkilökunta oli superosaavaa, ja sitä hlökuntaa kyllä huoneessa riitti. Missään vaiheessa ei tullut paniikki, vauvan sydänäänet oli kovasta puristuksesta huolimatta hyvät ja osaavat kätilöt sai pojan ulos. Tosin välilihaa joutuivat vähän leikkaamaan, mutta vinottain ja vain 5 tikin verran, jotka paranivat alta 3vk täydellisesti, eli siitä ei sinänsä kannata huolehtia. Se pieni viilto mikä tehdään koko synnytyksen aikana, tuntuu sillä hetkellä ihan samalta, kunhan vaan laps saadaan ulos.

Mulla on sellanen kaveriporukka, kesäkuussa synnyttäneet, joista 2/8 on alatiesynnyttäjiä, loput 6 sektiolla. 3 sen takia kun käynnistys vaan piteni ja piteni eikä paikat avautuneet, yksi alhaisen lapsivesimäärän takia ja kaksi vauvan ison koon ja äidin pienen koon takia. Kaikki sujui heillä ainakin hyvin, ensimmäinen kuukausi oli vaikeampi lapsen hoidon suhteen, nostot + kylvettämiset ym. kumarassa tehdyt asiat ja istualtaan imetys oli kivuliasta, suosittelivat kuulemma miehen isyyslomaa heti synnytyksen jälkeen, kotona yksin on alussa vaikeaa. Kaikki tietysti toipuu eri tahtia jne..

Omalta osaltani haluan kyllä kuulla suoraan jos jotain on vinossa ja että on valikoimaa lekureista, lastenklinikka lähietäisyydellä jne. jos tulee ongelmia (kuten tuli). Yksityisellä saattaa olla pehmeämpi patja ja yksi erikoistunut lääkäri.. mä en itse luottais siihen, että just mulle jää yksityisellä aikaa, kun on vähemmän lääkäreitä.. En taas sit tiedä kuinka sujuvaa se hyppelehtiminen synnyttäjältä synnyttäjälle se siellä on.

Täällä jatketaan arkea tuon pikkumonsterin kanssa

[Elppis]

Äh, nyt mä en osannut selittää oikein.. Jossain määrin koen ton yksityisen puolen jotenkin "höyhensynnytys"- tyyliseksi, eli siellä paapotaan ja sinutellaan.. mä kuitenkin luotan esim. just Naistenklinikkaan, siellä on suomen osaavin naistentautien henkilökunta - mielummin mahdollisimman paljon eri alojen osaajia, kun vaan synnytyksiin erikoistuneita naistentautien lääkäreitä-

[Mida]

Ja jos joku haluaa märehtiä yksittäistapauksilla ja niillä perustella synnytyksen kammottavuutta ni on kaks vaihtoehtoa. Joko miettiä tilastollisesti tai muistella myös positiivisia yksittäistapauksia. Esmes mut saa aina pitää mielessä ja ton 4,3kg/55cm/38cm pötkylän, joka syntyi kotona ihan ilman komplikaatioita. Mitä nyt piti toista tuntia ponnistaa ja lopuksi revetä, mutta jos omalta kohdaltani mietin sektiota, niin se välilihan toisen asteen repeämä ilman tikkauksia on niiiin paljon pienempi kuin sektiohaava plus että helvetilliset jälkisupistukset luultavasti olis ollu ihan samaa luokkaa tuli poika mistä kohtaa ulos tahansa. Synnytyskipu toki oli hurjaa, mutta siitä ei jäänyt traumoja, kun oli ennalta valmistautunut (jos jotakuta kiinnostaa lukea hyvän synnytyskirjan, niin yksityisviestillä linkkaan, mä tilaan varmaan taas uusia pian luettavaksi vaikka en raskaana tule olemaan varmaan vuosikausiin. Synnyttäminen ja se, miten prosessi luonnollisesti toimii, äidin mahdollisuudet vaikuttaa kaikkeen, kamalan kiehtovaa, ens kerralla saatan tutustua hypnobirthing-juttuun).

Ja Prosessin väitteestä, että synnytystilannetta hallitsee luonto ja vain luonto, olen eri mieltä. Synnyttäjä itse kun voi vaikuttaa synnytykseensä toisinaan hyvinkin voimakkaasti riippuen esimerkiksi valmistautumisestaan. Voi edesauttaa synnytyksen etenemistä huomattavasti, mutta voi myös saada synnytyksen jumittamaankin. Synnyttäjä ei automaattisesti ole vain näytelmän kärsivä uhri. Parhaimmillaan hän on aktiivinen toimija, jolle tapahtuma on voimaannuttava kokemus, koska hän voi omalla toiminnallaan myös vaikuttaa koko prosessin turvallisuuteen sekä itselleen, että vauvalle. Luonto toki on myös avainasemassa, mutta tietoisestikin asioiden kulkuun voi vaikuttaa.

Mä en hallinnut tilannetta niin kuin ennalta kuvittelin, vaikka melko väljästi kuvittelinkin. Melkein aina tulee jotain yllättävää. Mutta koska asenne oli mitä oli, joustaminen oli helppoa. Yli tunnin ponnistusvaihe ei ollut henkisesti vaikea, vaan sitkeä määrätietoinen asenne ja odotus siitä, että kyllä minä sen sieltä vielä ulos saan, pysyi päällä koko ajan. Kertaakaan synnytyksen aikana en halunnut perua koko hommaa tai lähteä karkuun ja se on mulle itselleni tosi merkittävä juttu, vaikka kipu löi taas ällikällä.

Nii ja alatiesynnytyksestä on ihan normaalia selvitä ilman minkäänlaisia vaurioita lapselle tai äidille, ei edes nirhaumia, sektiosta se on mahdotonta.

[Mida]

Nii ja onhan noissa synnytystavoissa sekin ero, että supistusten kokeminen valmistaa vauvaa syntymään ja kylmiltään kohdusta sektiossa kiskaistuilla on muita useammin siksi hengitysvaikeuksia. Plus että vauva saa alatiesynnytyksessä itselleen paljon hyödyllisiä bakteereja, jotka vaikuttavat esim. allergiajuttuihin. Näin olen käsittänyt.

[prosessi]

Ja Prosessin väitteestä, että synnytystilannetta hallitsee luonto ja vain luonto, olen eri mieltä. Synnyttäjä itse kun voi vaikuttaa synnytykseensä toisinaan hyvinkin voimakkaasti riippuen esimerkiksi valmistautumisestaan. Voi edesauttaa synnytyksen etenemistä huomattavasti, mutta voi myös saada synnytyksen jumittamaankin. Synnyttäjä ei automaattisesti ole vain näytelmän kärsivä uhri. Parhaimmillaan hän on aktiivinen toimija, jolle tapahtuma on voimaannuttava kokemus, koska hän voi omalla toiminnallaan myös vaikuttaa koko prosessin turvallisuuteen sekä itselleen, että vauvalle. Luonto toki on myös avainasemassa, mutta tietoisestikin asioiden kulkuun voi vaikuttaa.

Täsmennän vielä sen verran mitä tarkoitin, että nykyihminen taitaa melko herkästi alkaa vastustamaan luontoa, joka sekin siis löytyy ihmisestä itsestään. Jos uskaltaa antaa luonnon määrätä mitä tapahtuu ja itse keskittyä ihan vain tilanteen ohjailuun, niitä vaikutusmahdollisuuksia löytyy. Jos taas yrittää peitota luonnon ja määrätä mitä tapahtuu, lopputuloksena on juuri tuollaisia jumituksia. Luulen, että vaikka oma synnytykseni menikin sellaiseksi katastrofiksi kuin meni käynnistyksen takia, niin juuri se, että kuitenkin antauduin tilanteen vietäväksi, esti niitä synnytyspelkoja kehittymästä. Ei tullut mitään kauheaa voimattomuuden tunnetta, vaan tietoisuus siitä, että toisenlaisella lähtökohdalla homma olisi voinut edetä aivan toisin.