Kiits. Ihanaa ku joku ymmärtää.Mida kirjoitti:Otan osaa rikkonaisista öistä niitä kokeville.
Mammailu
Saanko kysellä sulta että nukutko aina vauvan kanssa samaan aikaan? Kätkytkuolemahan tulee jos on tullakseen? Tai näin mä ainakin olen ymmärtänyt..Mida kirjoitti: En kätkytkuolemariskin takia edes uskaltaisi nukuttaa kädenmittaa kauempana..
Nyt kun jätkä kääntyy vatsalleen, niin neuvolassa kehoitettiin nukuttamaan myös vatsallaan.. ÖÖöö, mitenköhän se onnistuu? Laitan pojun vatsalleen, ja automaattireaktio on se, että otsa näkyy pinnojen yläpuolella ja ähkiminen kuuluu. Testasin tätä vierestä valvomalla, 30min jaksoi pitää päätä pystyssä tutti suussa, sitten tuli kiukkuitku "en mä jaksa äiti enää", ei tietokaan mistään posken kosketuksesta patjan kanssa. Poju nukkuu just niin kuin haluaa, eli kyljellään tai selällään. Sitten kun rupee unissaan kääntymään vatsalleen ja viihtyy, niin menkööt, en herätä ja käännä, mutta itse en väkisin toista vatsalleen laita. Nih...
The great club outshines the individual, always and forever.
No kätkytkuoleman henkilökohtaista riskiähän per vauva on vaikea arvioida, mutta tiedetään monia riskitekijöitä, jotka ollaan yhdistetty kätkytkuolemaan. Ensinnäkin poika + heikko kuulo (synnytyksen aikainen happivajevaurio, joka vaikuttaa sekä hengitys- että kuuloalueille aivoissa tjsp) on riskiä nostavia, lisäksi sängyn ominaisuudet, patjan kovuus, käytetyt petivaatteet, täällä ohjeistetaan että vauva pitää nukuttaa jalat sängyn päätyä vasten ettei vauva kiemurra itseään peittojen sisään (meillä unipussissa). Myös vauvan ylikuumeneminen, hikoilu, liian lämmin huone ovat riskitekijöitä.
Kätkytkuolemahan on liiaksi pitkittynyt syvän unen hengityskatkos (näin ainakin olen käsittänyt), jonka syyt pohjaavat aivojen kehitykseen, vikaan, häiriöön, mikälie. Vieressä nukkuminen on hieman kiistelty juttu, mutta itse katson äidin vieressä sopivien peitteiden kera ja putoamismahdollisuuden estettyä olevan vauvan aivan turvallista nukkua. On myös olemassa teoria, että jos vauva unessa saakin hengityskatkoksia, lähellä nukkuvan vanhemman uniääntely, hengitys, liike yms. saattaisi havahduttaa vauvaa juuri sen verran, että hengitys pysyy käynnissä. Sikäli vauvan saattaa olla jopa turvallisempi nukkua vanhemman vieressä. Äideillä (ensisijaisilla vauvan hoitajilla) on unenkin läpi tietoisuus vauvan vieressä olosta eikä äiti vauvan päälle kieri (meillä vauva nukkuu minun vieressäni, ei välissämme, koska isällään yhtä voimakasta herkkyyttä ei ole.)
Ja juu, ei ne aina vieressämme nuku. Pieni vauva nukkuu näkyvillä, samassa huoneessa päikkärit ja itkuhälytin on käytössä myös joskus lyhyitä hetkiä. Käyn myös kaukana nukkuvaa vauvaa kurkkaamassa vaiston mukaan tasaisin väliajoin. Että hengittäähän se. Yli kaksivuotiasta en enää.
Haluan myös öisin helposti tarkkailla ettei vauva kylmety tai hikoa liikaa. Siksikin max kädenmitan etäisyys on kätevä. Plus että mua ei yöheräilyt hyvinkään pitkään haittaa jos ne hoituvat ilman, että tarvitsee nousta sängystä. Rajansa silläkin toki, jos yössä alkaa olla herätyksiä viisi tai enemmän, se alkaa jo tuntua, vaikka sammahtaisinkin minuuteissa heräämisestä.
Kätkytkuolemahan on liiaksi pitkittynyt syvän unen hengityskatkos (näin ainakin olen käsittänyt), jonka syyt pohjaavat aivojen kehitykseen, vikaan, häiriöön, mikälie. Vieressä nukkuminen on hieman kiistelty juttu, mutta itse katson äidin vieressä sopivien peitteiden kera ja putoamismahdollisuuden estettyä olevan vauvan aivan turvallista nukkua. On myös olemassa teoria, että jos vauva unessa saakin hengityskatkoksia, lähellä nukkuvan vanhemman uniääntely, hengitys, liike yms. saattaisi havahduttaa vauvaa juuri sen verran, että hengitys pysyy käynnissä. Sikäli vauvan saattaa olla jopa turvallisempi nukkua vanhemman vieressä. Äideillä (ensisijaisilla vauvan hoitajilla) on unenkin läpi tietoisuus vauvan vieressä olosta eikä äiti vauvan päälle kieri (meillä vauva nukkuu minun vieressäni, ei välissämme, koska isällään yhtä voimakasta herkkyyttä ei ole.)
Ja juu, ei ne aina vieressämme nuku. Pieni vauva nukkuu näkyvillä, samassa huoneessa päikkärit ja itkuhälytin on käytössä myös joskus lyhyitä hetkiä. Käyn myös kaukana nukkuvaa vauvaa kurkkaamassa vaiston mukaan tasaisin väliajoin. Että hengittäähän se. Yli kaksivuotiasta en enää.
Haluan myös öisin helposti tarkkailla ettei vauva kylmety tai hikoa liikaa. Siksikin max kädenmitan etäisyys on kätevä. Plus että mua ei yöheräilyt hyvinkään pitkään haittaa jos ne hoituvat ilman, että tarvitsee nousta sängystä. Rajansa silläkin toki, jos yössä alkaa olla herätyksiä viisi tai enemmän, se alkaa jo tuntua, vaikka sammahtaisinkin minuuteissa heräämisestä.
Viimeksi muokannut Mida, 19.10.2008 17:15. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Niin joo, mahallaan nukkuminen on riskitekijä myös ja tutin syönti voi vähentää riskiä. Ilmeisesti jos imurefleksi on toiminnassa, ei samalla tukkiuneen vaivu.
En ymmärrä miksi pitäisi mahallaan nukuttaa. Itse olen jopa mahallaan nukkumista yrittäneitä lapsia kääntänyt selälleen - kunnes siitä on tullut mahdotonta. Eli kun vaan kääntyvät uudelleen. Tuota viisikuukautista käännän yhä jos meinaa mahalleen uinahtaa. Kunhan sillä motoriikka ja oma tahto tuosta vielä kehittyvät, senkus nukkuu mahallaankin. Nykyään se parka nukkuu oikea korva rullalla naama muhunpäin kyljessäni. Saas nähdä tuleeko toispuoleinen hörökorvaisuus sille.
En ymmärrä miksi pitäisi mahallaan nukuttaa. Itse olen jopa mahallaan nukkumista yrittäneitä lapsia kääntänyt selälleen - kunnes siitä on tullut mahdotonta. Eli kun vaan kääntyvät uudelleen. Tuota viisikuukautista käännän yhä jos meinaa mahalleen uinahtaa. Kunhan sillä motoriikka ja oma tahto tuosta vielä kehittyvät, senkus nukkuu mahallaankin. Nykyään se parka nukkuu oikea korva rullalla naama muhunpäin kyljessäni. Saas nähdä tuleeko toispuoleinen hörökorvaisuus sille.
^Mä hiukan herkistyin kun mies silitteli masua ja sieltä tosiaan tuli semmonen sarjapotku. Miehen ilme oli niin-en-osaa-selittää vaikka ei itse tuntenutkaan. Nyt se silittelee innoissaan vielä enemmän ja on se ilme vaan niin-en-osaa-selittää kun ei vastakaikua aina tule
Ensin funtsin, että kyllä mä nää neuvolat käyn yksiksein, mut nyt tajusin et tulkoon mukaan aina kun kerran haluaa, saa sitten ne sydänäänet kuulla monta kertaa ja muodostaa sitä yhteyttä.
Ensin funtsin, että kyllä mä nää neuvolat käyn yksiksein, mut nyt tajusin et tulkoon mukaan aina kun kerran haluaa, saa sitten ne sydänäänet kuulla monta kertaa ja muodostaa sitä yhteyttä.
IMHO toi on iso kottikärryllinen apulantaa. Tai ei ainakaan täällä toiminut. Omalta kohdalta se """yhteyden muodostus""" alkoi siinä vaiheessa kun jäbältä alkoi saada jotain feedbackia, eli n. 3 kk iässä. Sitä ennen tuo on ihan yhtä hyödyllistä kuin """muodostaa yhteyttä""" teevee-elokuvan päähenkilöön katsomalla sitä telkkarista.Rouva Pupu kirjoitti:... ja muodostaa sitä yhteyttä.
Tärkeämpi funktio tuolla masunsilittelylle taitaa olla se isi-äiti -yhteenkuuluvuudentunteen lujittaminen.
Kyllä meilläkin mies halusi sydäntä kuuntelemaan ja iltasadut muodostu mukavaks yhteiseks jutuks, olin mielelläni siinä se sivullinen. Unessa tai en. Hevistä kieltäydyin unimusana jossain vaiheessa kun meni yksinkertasesti hermot, vaikka kuinka tuli kuulokkeista.
Poikkeus oli tämä viimeisin kun mies ei selvästi oikein uskaltanut ottaa kontaktia vatsavuokralaiseen, ei ennen kuin oli "niin varmaa kuin nyt vaan voi varmaa olla", että sieltä massusta vielä joskus maailmaan huutavana tullaankin. Siihen taisin hieman painostaakin. Vanhoja päiväkirjajuttuja tossa lueskeltuani tajusin aivopeseytyneeni psykotädin sepustuksilla tyyliin, että "jaettuna tuska puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu". Plus että "tulevan isin on aina tehtävä niin kuin tuleva äiti käskee tai edes salaa mielessään toivoo".
Poikkeus oli tämä viimeisin kun mies ei selvästi oikein uskaltanut ottaa kontaktia vatsavuokralaiseen, ei ennen kuin oli "niin varmaa kuin nyt vaan voi varmaa olla", että sieltä massusta vielä joskus maailmaan huutavana tullaankin. Siihen taisin hieman painostaakin. Vanhoja päiväkirjajuttuja tossa lueskeltuani tajusin aivopeseytyneeni psykotädin sepustuksilla tyyliin, että "jaettuna tuska puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu". Plus että "tulevan isin on aina tehtävä niin kuin tuleva äiti käskee tai edes salaa mielessään toivoo".
Ei pidä loukkaantua. Ei tuota ollut henkilökohtaiseksi tarkoitettu.Rouva Pupu kirjoitti:Jos hän tuntee, että mahan silittely on kommunikointia ja hänen mielestään sydämenäänet muodostaa sitä yhteyttä niin suon sen hänelle ihan mielihyvin.
Joka jamppa kokee tän isyysjutun eri tavalla.
Oma lähestymistapa on pragmaattinen jo siksikin, että minnuu vituttaa äärimmäisen paljon vauva- ja akkainlehtien luonnostelema ideaali-isikuva: sellainen mukava, vähän heikkoleukainen lellukka designer-silmälaseissaan, joka yrttiteetä lipittäen miettii isyyttään ja suhdettaan masuasukkiin päiväkausia. Hui juku, musta tulee isuli!
Itselle "parasta suhteenluomista" on se, että saa touhuta jäbän kanssa... vaikka se touhuaminen onkin vielä vähän yksipuolista. Kalaan mekin mennään varmasti, kunhan ukkeli vähän tuosta kasvaa. Minäkin juttelen, välillä lepertelenkin pojalle, saatan pussata päälaellekin välillä. En siksi kun Vauveli-lehden yliopistossa kymmenettä vuotta jumittava feministitoimittaja niin jutussaan "Modernit Ideaali-Isulit" niin kirjoitti, vaan siks että poika tuntuu pitävän siitä. Ja minä.
^Olen lukenut suht vähän mitään materiaalia, lähinnä vaan näistä terveysseikoista ym. Mutta en henkilökohtaisesti pidä myöskään siitä, millainen kuva hyvästä, kaiken uhraavasta, mutta ei kuitenkaan äidistä annetaan.
Tähän asti suhtautumiseni raskauteen ym. on ollut ehkä enemmän isällinen ts. sellainen millainen useimmiten tulevilla iseillä on. Roolit on ehkä hiukan päälaellaan, tosin ei se ainakaan vielä ole häirinnyt suuntaan tai toiseen.
Toki huomaan tietynlaista suojeluvaistoa ym. jo.
Tähän asti suhtautumiseni raskauteen ym. on ollut ehkä enemmän isällinen ts. sellainen millainen useimmiten tulevilla iseillä on. Roolit on ehkä hiukan päälaellaan, tosin ei se ainakaan vielä ole häirinnyt suuntaan tai toiseen.
Toki huomaan tietynlaista suojeluvaistoa ym. jo.
- mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Synnytyssairaalassa käyty tutustumisretkellä. Mielettömän ihana paikka... tässä alkaa pikkuhiljaa synnytyspeloistaan alkaa jo odottamaan, että pääsiski puskemaan tuota kakkosta maailmaan.
Sairaalakassiin pakattava miehelle uimahousut. Soittelikin jo tuossa kaveriltaan snorkkeleita lainaksi, jos hän kerta mahdollisesti saa sukeltaa sen pienen sieltä altaasta, jos se sinne tipahtaa...
Sairaalakassiin pakattava miehelle uimahousut. Soittelikin jo tuossa kaveriltaan snorkkeleita lainaksi, jos hän kerta mahdollisesti saa sukeltaa sen pienen sieltä altaasta, jos se sinne tipahtaa...
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
- mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
ilmeisesti tuo pahempi puolisko näki silmillään sen suurimman altaan kovinkin syväksi.Riemumieli kirjoitti:Syvään päähänkö ajattelitte mennä?
Vielä reilu kuukausi sitten tuumaili, että "Tulee taas vain ihmettelemään kädettömänä sinne synnytyssaliin, kun ei kuitenkaan mitään osaa tehdä". Moinen asenne ei oikein itteäni miellyttänyt, vaikkakin sanomisellaan viittasikin edelliseen kokemukseen, jossa synnytyssalissa oli väkeä kuin vilkkilässä kissoja ja siinä paniikinomaisessa tunnelmassa tunsi itsensä ilmeisen avuttomaksi. Kai tuo(kin) pelkää saman toistuvan...
Noh, nyt tuolle sairaalan puolesta tarjotaan enemmänkin pikku puuhasteltavaa sikäli jos aikki muuten sujuu kuten toivoa saattaa.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
Et sää olis koko arsenaalin kans mahtunutdaddykillkill kirjoitti:Hitto, miksei täällä ollut moista mahdollisuutta?mustaenkeli kirjoitti:Soittelikin jo tuossa kaveriltaan snorkkeleita lainaksi, jos hän kerta mahdollisesti saa sukeltaa sen pienen sieltä altaasta, jos se sinne tipahtaa...
Eilen 4kk neuvola: pituus 67cm ja paino 7620g. Painoa olis varmaan enemmän, mut jätkä ei hampaiden tekemiseltä ja kauhealta kipukarjumiseltaan saa tuota sapuskaa oikein alas kunnolla
Tänään käynkin sitten ostamassa nokkamukin, kun eilen todettiin VAUVAROKKO Pakko sen on nesteitä saada kuumeeseen että jaksaa, vaikka väkisin.
Mulla alkaakin olla jo hartiat ja kädet kaput, kun kannan poikaa vauva-asennossa pullo suussa pitkin asuntoa laulaen ja tanssien kaikki valot päällä, että poika suostuis "häirittynä" syömään edes jotain. N. 100ml max sinne uppoaa, yleensä alta 60ml Oikein pahaa tekee, ja itte on ihan puhki kun öisin herää 20-30min välein tuttia kinuamaan tai muuten vain kipuitkemään.
Koska noi nappulat muuten voi alottaa armeijan? *odottelee hyvää yötä*
Tähän loppuun pitää viel sanoo et mulla on aivan mahtava mies Osaa kyllä mulle sanoa just ne oikeat asiat, ja on super pojan kanssa. Mä taas itse oon typerä ja poden syyllisyyttä siitä, että kun mies tulee kotio, niin lykkään pojan sille ja istun sohvalle.. Onhan sekin ollut töissä 9h, eikä se mitään pullansyöntiä oo.
The great club outshines the individual, always and forever.
Onko täällä kenelläkään kokemusta keisarileikkauksesta? Itse olen nyt seurannassa sen osilta, koska noh paikat on kauniisti ilmaistuna ummessa. Voihan ne vielä avautua, mutta epätodennäköisenä sitä kuitenkin pidetään niin "isossa" mittakaavassa. Mihin lie lantioon liittynee. Ultrat sun muuthan sitten kertoo hieman pidemmällä miten edetään.
Lähinnä ajattelin sitä toipumisprosessia ym. mikä siitä seuraa ja tietysti riskejä. Mut hei, jos positiivisesti ajatellaan niin oon uudestisyntynyt neitsyt!!! Joka kerta on eka kerta!!1
Lähinnä ajattelin sitä toipumisprosessia ym. mikä siitä seuraa ja tietysti riskejä. Mut hei, jos positiivisesti ajatellaan niin oon uudestisyntynyt neitsyt!!! Joka kerta on eka kerta!!1
Niin, sanotaanhan että vitusta sinä olet tullut, mutta eihän se kaikkien osalta pidä paikkansa (kuten allekirjoittaneen).Rouva Pupu kirjoitti:Onko täällä kenelläkään kokemusta keisarileikkauksesta? Itse olen nyt seurannassa sen osilta, koska noh paikat on kauniisti ilmaistuna ummessa. Voihan ne vielä avautua, mutta epätodennäköisenä sitä kuitenkin pidetään niin "isossa" mittakaavassa. Mihin lie lantioon liittynee. Ultrat sun muuthan sitten kertoo hieman pidemmällä miten edetään.
Lähinnä ajattelin sitä toipumisprosessia ym. mikä siitä seuraa ja tietysti riskejä. Mut hei, jos positiivisesti ajatellaan niin oon uudestisyntynyt neitsyt!!! Joka kerta on eka kerta!!1
Came here for school, graduated to the high life
No ei ole. Mutta ei meilläkään ollut "paikat auki" vakiona vaan kypsyttelivät tabletilla niitä auki melkein viikon päivät.Rouva Pupu kirjoitti:Sulla ei kuitenkaan taida olla muistikuvaa kyseisestä tapahtumasta?exPertti kirjoitti: Niin, sanotaanhan että vitusta sinä olet tullut, mutta eihän se kaikkien osalta pidä paikkansa (kuten allekirjoittaneen).
Ei kai keisarinleikkaus ole muuten paha jos vaan haavat paranevat ja tietty usein sitä varmasti haluaa sen arven pois, joten on tiedossa kosmeettista kirurgiaa.
Came here for school, graduated to the high life