Tässä itken väsymystä, vaikka menossa (vasta) ensimmäinen yö pitkään aikaan kun en selvästikään saa muiden vuoksi nukuttua. Isompi näkee painajaisia, valittaa kasvukipuja, herättää huudollaan pienemmän, jota ei missään nimessä saa paijaamalla takas uneen vaan touhu vaatii pullon maitoa ja kohta taas vaipan vaihtoa ja isiä ne ei jumalauta saa ylös millään. Nyt vein tytön miehen viereen ja mietin josko nukkuisin sohvalla vai menisinkö sittenkin tytön sänkyyn mykkyrälle.
Onks teillä unipullo, millanen muuten se nukutusympäristö? Meillä toi kuvailemasi vaihe kesti hetken ja yritin kitkeä (/kitkin toistaseks) sitä pois niin, että lähdin huoneesta vasta kun poitsu oli sikeässä unessa. Aiemmin oli ollut helppo jättää itekseen nukahtamaan mutta yhtäkkiä ei onnannut. Viereen en missään nimessä halunnut ottaa, joten kokeilin sitten tätä taistelua.
Miehen homma oli laittaa tyttö unille ja pitää se suht hissukseen, minä istuskelin tuijottamassa seinää kun poika hörppi pullostaan maitoa. Jäbän alottaessa huudon ja kömpiessä pystyyn asettelin takaisin makuuasentoon, saatoin silittää vähän päätä mutta en jutellut. Uudelleen ja uudelleen, ilman sen suurempia sylityksiä. En uskaltanu liikahtaakaan oven suuntaan ja se kostautui monesti sillä, että omat unet meni vtuiks. Jos ja kun jäbä heräsi yöllä niin istuin yhä siinä vieressä, puoliksi tai täysin unessa. Jos pentu pääs takaisin uneensa pääsin pois huoneesta mutta aina en. Joinain aamuina heräsin siihen kun mies tökkii hereille, huomaan röhnääväni lattialla seinää vasten epämääräsessä asennossa, joka paikkaan särkee ja vieressä jätkä kikattaa pinnojen välistä oikein tyytyväisenä ja pirtsakkana. Sitä vaihetta ei tosiaan kestänyt kauaa - thank God - päivät vaelsin zombiena. Kesä ja mahaton tila oli helpompi kuin sulla syksy ja viimeiset pallomahavaiheet... Ja olin just tohon aikaan niin älyttömän loppu äitin hautajaisten ja kaiken paskan myötä, että tavallaan pidin sitä seinän tuijottelua ja lattialla nukkumista "hyvänä juttuna". Sick. Mun ei tartte tehdä muuta kuin olla tässä, upeeta, saan vaan olla.
Tsemppii. Ei tää neuvosta mene mutta jos edes myötätuskailusta.
Ite oon sen verran Peppi Pitkätossu, että annan sit valvoa kunhan ei häiritse, leikkikööt itsekseen ja nukkukoon sitten kunnon päikkärit tarhassa. Nytkin oon parina iltana antanu lueskella sängyssä itsekseen(liian myöhään, n.22.30-23), sittenpä on aamulla ollu boitsulla tosi hankala herätä ja on illalla itse ehdottanut että tänään menen kiltisti nukkumaan ![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
)
