Je perkele että kuulostaa hyvältä. Kehtaan alkaa inttämään tätä vuoden levyksi.
Mikä soi nyt..?
-
Monsieur Manala
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=E8nawsdetqA[/youtube]
Tän tytön herkkusimpukka koskettaa mun lauluääntä.
Vaimitensenytoli.
Tän tytön herkkusimpukka koskettaa mun lauluääntä.
Vaimitensenytoli.
Ihan hirveää paskaa.1108 kirjoitti:[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=7SvxB_NL5cs[/youtube]
Kolahti niin että otsaan tuli mustelma.
Aivan parhautta.
Selkeä resepti numbalel suunnattavaan musiikkiin: lyriikkaan teiniagnstia, uhmaa ja kuolemaa - vokalistiksi nätti tsyby, videoon lisää angstailua ja nudeilua, vähän alistamismeininkiä ja verta.
Paskaa ja lukioikäisten ihkuilua.
Kai tässä joutuu taas komppailemaan Morea.more kirjoitti:Reptile Ride-levyn parhaimmistoa, ainakin podilla aivoihin menetelmällä [youtube]http://www.youtube.com/watch?v=5RPHZXyF7jw[/youtube]
En näistä tukkaheiluu ja ärhyntä kuuluu jutuista normaalisti diggaile, mutta kun Insomnium putoaa niin kyllä tämäkin. Menee hankintalistalle Hello Kitty-tohveleiden kanssa.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=Fddtz3gU4R0[/youtube]
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=nKKpoCy0a5Y[/youtube]
Tässä.
Mukillinen teetä, syksyinen ilma ja Oscar Petersonia soimassa. Olen onnellinen.
Minusta on tullut virallisesti vanhus, kun olen alkanut nauramaan kaikenmaailman liian vakavasti otetulle synkistelylle. On hienoa kun suojattua elämää elävät pullaposket tuntevat maailmantuskaa ja ovat kosketuksissa tyhjyyden ja vihan kanssa - ja niinkuin uniikisti ilmaisevat sitä kopioimalla oman tyylinsä tyyliuskollisesti.
Kuuluu kasvamiseen ja niin edelleen, mutta ennen vanhaan musiikki ei kannustanut jengiä vetämään itseään jojoon, menemään junan alle, viiltelemään itseään tai tekemään muuta yhtä tyhmää aikana, jolloin skidit ovat hankalassa elämänvaiheessa. Ennen vanhaan oikea musiikki haastoi elämään, kokeilemaan ja löytämään sen oman itsensä, eikä luovuttamaan.
Nykyään olen entistä onnellisempi siitä, että joku tekee musiikkia ja luo ajatuksia jotka jaksavat ilahduttaa ja tuoda ihmisiä yhteen positiivisesti - että joku uskaltaa ja osaa laulaa rakkaudesta joka tuntuu tai miten nähdä suuri kauneus pienissäkin asioissa.
Metallican uusin on hyvä esimerkki levystä, joka on jäänyt oikeastaan täysin ilman kunnollista kuuntelua kun raidat ovat täynnä sielutonta revittelyä jota en olisi itsekään kehdannut paketoida saati sitten sanoa diggaavani. Ei vaan kosketa, ei vaan kuulosta hyvälle - ei toimi ei.
Mieluummin annan paikan soittolistaltani Emma Salokoskelle tai vaikka Tuomo Prättärin erinomaiselle groovahtavalle soololevylle, jonka biisit True Friend ja Don't take it too hard ovat kaikessa hyvässä enemmän 70-lukua kuin 70-luku koskaan oli. Hitto miten hyvältä yksinkertaisetkin jutut voivat kuulostaa, kun niissä on sielu ja fiilis mukana. Sitä ei vaan voi feikata soittamalla kovempaa tai vetämällä tiukemmalla asenteella.
Itseasiassa Emma Salokoski ja vaikkapa Stella on loistavia esimerkkejä siitä, miten ne vähän tarvitaan osumiseen perille ja miten häilyväistä on korniuden ja herkkyyden raja. Joku Stellan häävalssi on niin kaunis kappale, että on melkein ihme että se ei mene korniuden puolelle - eikä se mene, vaan kostuttaa silmät kerta toisensa jälkeen.
Vanhuudesta kertoo myös se, että yhä useammin soittolistalla on jazz-klassikoita rock-klassikoiden rinnalla. Jos joskus pidin The Commitments-elokuvasta opittuun tyyliin jatsia muusikoiden henkisenä runkkaamisena, olen edelleen useasti sitä mieltä - mutta tajunnut että joissain tapauksissa jazz tai vaikka hyvä proge on samanlainen kokemus kuin tajuntaa laajentava päihde, eikä niiden kanssa ole helppoa hypätä suoraan syvään päähän altaassa.
Kauan on vielä matkaa eläkkeelle jäämiseen?
Tässä.
Mukillinen teetä, syksyinen ilma ja Oscar Petersonia soimassa. Olen onnellinen.
Minusta on tullut virallisesti vanhus, kun olen alkanut nauramaan kaikenmaailman liian vakavasti otetulle synkistelylle. On hienoa kun suojattua elämää elävät pullaposket tuntevat maailmantuskaa ja ovat kosketuksissa tyhjyyden ja vihan kanssa - ja niinkuin uniikisti ilmaisevat sitä kopioimalla oman tyylinsä tyyliuskollisesti.
Kuuluu kasvamiseen ja niin edelleen, mutta ennen vanhaan musiikki ei kannustanut jengiä vetämään itseään jojoon, menemään junan alle, viiltelemään itseään tai tekemään muuta yhtä tyhmää aikana, jolloin skidit ovat hankalassa elämänvaiheessa. Ennen vanhaan oikea musiikki haastoi elämään, kokeilemaan ja löytämään sen oman itsensä, eikä luovuttamaan.
Nykyään olen entistä onnellisempi siitä, että joku tekee musiikkia ja luo ajatuksia jotka jaksavat ilahduttaa ja tuoda ihmisiä yhteen positiivisesti - että joku uskaltaa ja osaa laulaa rakkaudesta joka tuntuu tai miten nähdä suuri kauneus pienissäkin asioissa.
Metallican uusin on hyvä esimerkki levystä, joka on jäänyt oikeastaan täysin ilman kunnollista kuuntelua kun raidat ovat täynnä sielutonta revittelyä jota en olisi itsekään kehdannut paketoida saati sitten sanoa diggaavani. Ei vaan kosketa, ei vaan kuulosta hyvälle - ei toimi ei.
Mieluummin annan paikan soittolistaltani Emma Salokoskelle tai vaikka Tuomo Prättärin erinomaiselle groovahtavalle soololevylle, jonka biisit True Friend ja Don't take it too hard ovat kaikessa hyvässä enemmän 70-lukua kuin 70-luku koskaan oli. Hitto miten hyvältä yksinkertaisetkin jutut voivat kuulostaa, kun niissä on sielu ja fiilis mukana. Sitä ei vaan voi feikata soittamalla kovempaa tai vetämällä tiukemmalla asenteella.
Itseasiassa Emma Salokoski ja vaikkapa Stella on loistavia esimerkkejä siitä, miten ne vähän tarvitaan osumiseen perille ja miten häilyväistä on korniuden ja herkkyyden raja. Joku Stellan häävalssi on niin kaunis kappale, että on melkein ihme että se ei mene korniuden puolelle - eikä se mene, vaan kostuttaa silmät kerta toisensa jälkeen.
Vanhuudesta kertoo myös se, että yhä useammin soittolistalla on jazz-klassikoita rock-klassikoiden rinnalla. Jos joskus pidin The Commitments-elokuvasta opittuun tyyliin jatsia muusikoiden henkisenä runkkaamisena, olen edelleen useasti sitä mieltä - mutta tajunnut että joissain tapauksissa jazz tai vaikka hyvä proge on samanlainen kokemus kuin tajuntaa laajentava päihde, eikä niiden kanssa ole helppoa hypätä suoraan syvään päähän altaassa.
Kauan on vielä matkaa eläkkeelle jäämiseen?
-
aimohaiku
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=OFom-4Lnj9E[/youtube]
Almost as brutal as the onslaught of "Matti ja Teppo" - Iron Gland
-
Monsieur Manala
Nimenomaan!huima kirjoitti:Kuuluu kasvamiseen ja niin edelleen, mutta ennen vanhaan musiikki ei kannustanut jengiä vetämään itseään jojoon, menemään junan alle, viiltelemään itseään tai tekemään muuta yhtä tyhmää aikana, jolloin skidit ovat hankalassa elämänvaiheessa. Ennen vanhaan oikea musiikki haastoi elämään, kokeilemaan ja löytämään sen oman itsensä, eikä luovuttamaan.
Nykyään olen entistä onnellisempi siitä, että joku tekee musiikkia ja luo ajatuksia jotka jaksavat ilahduttaa ja tuoda ihmisiä yhteen positiivisesti - että joku uskaltaa ja osaa laulaa rakkaudesta joka tuntuu tai miten nähdä suuri kauneus pienissäkin asioissa.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=buXJlBd3Mf8[/youtube]
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=7ni9TbjAing[/youtube]
Biffy Clyro - Mountains
Tutustuin bändiin tämän biisin myötä, ja nyt haluaisin tutustua lisääkin. Ihana biisi!
Biffy Clyro - Mountains
Tutustuin bändiin tämän biisin myötä, ja nyt haluaisin tutustua lisääkin. Ihana biisi!
Viimeksi muokannut Xiberia, 09.10.2008 22:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
-
Pulkannaru
- Kitisijä
- Viestit: 4792
- Liittynyt: 28.07.2008 22:31
- Paikkakunta: Jäässä
Mikä soi nyt..?
Koko päivän pään sisällä ripiitillä.
Eini: Kesä ja yö
Sois edes Oolannin sota!!
Pois ei lähde edes Daraleen Onks Tiina kotona biisiä kuuntelemalla. Mikä avuksi? Biisiehdotuksia!!
Eini: Kesä ja yö
Sois edes Oolannin sota!!
Pois ei lähde edes Daraleen Onks Tiina kotona biisiä kuuntelemalla. Mikä avuksi? Biisiehdotuksia!!Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.