Näkyykö tossa kuvassa tissit.. suurennuslasia tarvitaan. Miten tässä nyt tietää, et pitäskö kosketella itteään vaiko ei?Geep kirjoitti:Painajaisten takia oon nyt ihan dööd. Enää ikinä näytä mitään sille...Clay kirjoitti:Nyt se varmaan näkee unia munsta!Geep kirjoitti:^ Isotyttö V kiukutteli tänään oikein kunnolla, näytin sille sun kuvia ja lupas heti ruveta kiltiks. Kunhan kuvat pysyy piilossa niin meillä menee oikein kivasti.
Mammailu
Nyt penikseni on fantastinen!
^ Itseään kannattaa aina kosketella. Pysyy hyvä tuntuma elämään. Voit miettiä, että siinä on tissit (riipallaan) jos se muuttaa pitämisen saamiseksi. Tisseillä ne meidän perheen pienimmätkin tuntuu yhä parhaiten nukahtavan. (Vähänkö noi ihmiset tuol pihal kattelee pitkään ku koitan nukuttaa jäbää vaunuihin eli hölkkään tissit paljaana ja laulelen tisseistä!!1)
Meneeköhän taas haukkumiseks ja syyttelyks...
Liki nelivuotiaan kanssa toimi eilen varsin hyvin lelujen keräyksen suhteen skidi uhkaus, että saa pitää isomman univalon päällä yöllä vain jos joka ukko ja akka ja palikka on oikeassa laatikossaan. En ollut edes tajunnut pienoista pimeän pelkoa. Muistan tänäänkin pelotella!
Liki nelivuotiaan kanssa toimi eilen varsin hyvin lelujen keräyksen suhteen skidi uhkaus, että saa pitää isomman univalon päällä yöllä vain jos joka ukko ja akka ja palikka on oikeassa laatikossaan. En ollut edes tajunnut pienoista pimeän pelkoa. Muistan tänäänkin pelotella!
Ei mennyt pelotteluksi. Neiti oli niin innoissaan uudesta kämppiksestään, että tuskin huomasi nukahtaneensa pimeässä. Muksut ekaa yötä samassa huoneessa ja ravaan kokoajan oven takana ihmettelemässä... Eihän se nyt näin helposti voinut käydä?? Saanko jo siirtää kaiken oman kamani jäbältä vapautuneeseen huoneeseen vai pitäiskö neuvotella reissussa olevan kanssa??
Olin niin varautunu väsykikatuksiin, tyynysotiin ja rääkymisiin. Täytyy käydä kattomassa hengittääkö ne.
Olin niin varautunu väsykikatuksiin, tyynysotiin ja rääkymisiin. Täytyy käydä kattomassa hengittääkö ne.
Veikkaan kans. Oon niin fiksu et tein tän järjestelyn nyt kun mies poissa, se joutuu sitten hermonsa paremmin hallitsevana hillitsemään niitä pampuloita sotatouhuissaan, sillä työreissuja ei suunnitteilla pitkään aikaan, mutta oma kalenteri on aikalail täys.Madonna kirjoitti:Veikkaan että saat tuotakin settiä vielä kun ovat tottuneet uuteen järjestelyyn
Geep kirjoitti:Veikkaan kans. Oon niin fiksu et tein tän järjestelyn nyt kun mies poissa, se joutuu sitten hermonsa paremmin hallitsevana hillitsemään niitä pampuloita sotatouhuissaan, sillä työreissuja ei suunnitteilla pitkään aikaan, mutta oma kalenteri on aikalail täys.Madonna kirjoitti:Veikkaan että saat tuotakin settiä vielä kun ovat tottuneet uuteen järjestelyyn
Siis melkein kateudun tuosta ennaltavarautumiskyvystäsi !
Eilen piti olla ensimmäinen neuvolalääkäri, mutta piti sitä sitten viikolla siirtää kun lekuri kipeenä. No tänään sieltä sitten soitettiin uudelleen, että kusnäytteestä on löytynyt bakteeri ja pittää hakea resepti antibiooteille. Puuh, koskaan ei ole kustautia ollut, kerta se ensimmäinenkin. Ja jo toinen anttarikuuri raskauden aikana.
Samaa mieltä, kokemusta on.Stinky kirjoitti:Vaikka omia lapsia ei olekkaan, osallistun silti keskusteluun.
On paljon helpompaa hoitaa ne oikomishommat lapsena kuin aikuisena. Kuinka moni aikuinen omatoimisesti mutta vinohampaisena lähtee oikomishommiin? Aika harva. Siihen on nimittäin aikamoinen kynnys. Nimimerkillä kokemusta on.
Vähemmällä olis päässyt kun tuo olis hoidettu silloin joskus muksuna. Oli aika kamalaa oikoa hampaita 19-vuotiaana
Vanhempien pitää vaan sitten olla tiukkana että se pentu pitää niitä rautoja tarpeeksi pitkään. Mä nimitäin olin urpo enkä kuunnellut vanhempiani. Sanoivat kyllä että jos en (eka oli telaketjut, sitten yöraudat) pidä rautoja tarpeeksi pitkään, tulen katumaan päätöstäni. Ja niin helvetti kadunkin. Hampaat oli suorat hetken ja nyt taas vinot. Jos ne tyrkyttää niitä yörautoja telaketjujen jälkeen niin kannattaa kysyä semmosta "rautalankaa" sinne hampaiden takaosaan yörautojen sijasta. Niitä kun ei saa omin voimin pois joten se auttaa jatkossa hampaiden suorassa pysymiseen.
Oikomishoidoista huonoa kokemusta itsellä ja toisaalta oikojahammaslääkäri vahvistikin sen ettei läheskään kaikki hoidon tulokset ole pysyviä edes
Samoin oikomisen tarve on hiukan niin ja näin, ja tästäkin kerrottiin toisaalla että riippuu paljon resursseista kuinka herkästi oikomista suositellaan ja nyt ilmeisesti resursseissa löytyy pienempiinkin vikoihin.
Eli jos tarve ei ole välttämättä oikoa ja jos tulos ei edes olisi pysyvä, niin ehken ole kovin vakuuttunut että tarvitsemme kyseistä manipulaatiota tällä kertaa.
Olemme käyneet röntgenit ym. ja yksityisellä hammaslääkärillä keskustelemassa asiasta (jottei olla ihan yhden lääkärin mielipiteen varassa) ja näin sitten päätettiin siirtää mahdolliset hoidot tulevaisuuteen.
Samoin oikomisen tarve on hiukan niin ja näin, ja tästäkin kerrottiin toisaalla että riippuu paljon resursseista kuinka herkästi oikomista suositellaan ja nyt ilmeisesti resursseissa löytyy pienempiinkin vikoihin.
Eli jos tarve ei ole välttämättä oikoa ja jos tulos ei edes olisi pysyvä, niin ehken ole kovin vakuuttunut että tarvitsemme kyseistä manipulaatiota tällä kertaa.
Olemme käyneet röntgenit ym. ja yksityisellä hammaslääkärillä keskustelemassa asiasta (jottei olla ihan yhden lääkärin mielipiteen varassa) ja näin sitten päätettiin siirtää mahdolliset hoidot tulevaisuuteen.
Tämän kuittaan. Hammashygieniasta olis pitänyt pitää superhyvää huolta, esim. rautojen yläpuolelta jollain pikkuharjalla tillittää kaikki plakki veke. Nyt on ruskeat rajat ienrajassa ja takaa pari suurta REIKÄÄ... nice, mätänee varmaan koko suu.Rouva Pupu kirjoitti:Kyllä se oikominen parempi tehdä nuorena. Itselläni ei kokemusta, miehellä on. Oikominen tosin pilas osan hampaista, aika hataraa matskua ovat.
Raudat oli siis 5 vuotta, ja sain hampaiden taakse ne kiskot.. Jotka tosin lähtivät salmiakin ansiosta pois itsekseen.. eli taipui niin että toinen terävä kulma sojotti, joten otin kii ja kiskasin, koko paska irtos. Hups.
The great club outshines the individual, always and forever.
Kun ottaa jokailtaisen lelujen siivoamisen iltarutiineihin heti mukaan, niin tuosta tulee automaatio. Lapset jopa aloittavat oma-aloitteisesti siivoamisen. Välillä pitää kyllä vähän potkia, mutta pikku kilpailulla (esim. "Kumpikohan kerkee ensin? Minä tekemään iltapalan vai sinä siivoamaan lelut laatikoihin. Kisa alkaa än yy tee NYT!") yleensä tuostakin selvitään.bliss kirjoitti:Lahjonta niin toimii jopa 3-vuotiaan uhmistelevan pojan kanssa puuhaillessa: jätkän huoneessa oli hillitön lelukaaos, siivosi kaiken itse ihan oikeisiin laatikoihin viimeistä tavaraa myöten kun lupasin, että saa katsoa Tuomas Veturia kun lelut on kerätty
^ Niinpäh. Se on sitä väsymyksen tuomaa iltanurinaa vaan, jolla pahimmat ruttaukset saadaan lapsosten kanssa aikaseks...
Ajatusten Aamiainen oli tänään(kin) söpis:
Viisas mies on hän, joka tulee kotiin pahalla
tuulella, katsoo peiliin, menee takaisin autoon,
ajaa korttelin ympäri, tulee uudelleen sisään ja
huutaa: ”Isä on kotona.” Sitten hän kysyy:
”Kuka oli se myrtynyt vanha äijä joka kävi
täällä pari minuuttia sitten?”
-Maureen Blaney
Ajatusten Aamiainen oli tänään(kin) söpis:
Viisas mies on hän, joka tulee kotiin pahalla
tuulella, katsoo peiliin, menee takaisin autoon,
ajaa korttelin ympäri, tulee uudelleen sisään ja
huutaa: ”Isä on kotona.” Sitten hän kysyy:
”Kuka oli se myrtynyt vanha äijä joka kävi
täällä pari minuuttia sitten?”
-Maureen Blaney
Minut suoristettiin kahdesti. Ensin meni tosi hyvin, mutta lääkäri ei uskonut että kasvan enää ja otti raudat liian aikaisin pois. Kasvoin pituutta vielä vissin 10 senttiä ja siinähän ne leukaluutkin sitten vielä kehittyi. Oltiin pahemmassa tilanteessa kuin alunperin. Toisen kerran aloitettiin pituuskasvun loppumisen jälkeen poistamalla yläleuasta hampaat nro 4 molemmilta puolilta. Sitten vielä muistaakseni 4v kiinteitä ja päälle irtonaisia häkkyröitä pari vuotta. Jepa jee. Nyt on hyvät mutta vähemmälläki ois päässy jos hml ois kuunnellu muitaki ku ittiään. Naisetkin kasvoi JO silloin yli 160 senttisiksi...Elppis kirjoitti:Tämän kuittaan.Rouva Pupu kirjoitti:Kyllä se oikominen parempi tehdä nuorena.
Siskoni katuu kun ei suostunut oikomiseen lapsena, vaikka hänellä on vain 1 hammas vino. Mulla oli megalomaaninen ylipurenta, ja siitäpä kouluaikaiset lempinimet "orava" ja "jänis".
Suosittelen, senkin takia että oikomattomat hampaat voi aiheuttaa päänsärkyjä, kehityshäiriöitä leuoissa, hampaiden epätasaista kulumista ja kaikkea muuta kivaa. Ja se tosiaan on hankalampaa aikuisena, koska kasvuiässä leukaluu väistyy siirtyvien hampaiden tieltä ja kasvaa taakse helpommin kuin aikuisiässä, yllättäen koska se luu kasvaa helpommin kasvuiässä kuin aikuisiässä. Minä olen siis kokenut molemmat ja voin kertoa että se eka kerta oli helpompi, jo senkin takia että silloin ei poisteltu hampaita.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
*kika-räkä-hoho-hihi*SikaMika kirjoitti:"Ai se runkku joka tuli irvistelemaan peilin eteen pian postimiehen ja allaspojan poistumisen jälkeen, vai?"Alisuorittava G kirjoitti:"...Sitten hän kysyy:
”Kuka oli se myrtynyt vanha äijä joka kävi
täällä pari minuuttia sitten?”
Thanks.
Meillä ei muuten vieläkään ole nukahtaminen ongelma. Piltit saattavat vaihtaa muutaman sanan (eilen poika sano "äääää" ja tyttö tokas "ole nyt hiljaa kulta, me nukumme") mut ei mitään zembaloja ja riekkumisia vieläkään. Ikäeroa taitaa olla tarpeeks.
- mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Nukahtaminen ja nukkuminen ylipäätään on muuttunut helvetilliseksi.
Jätkä täytti hiljattain 9kk. Siittä riemusta sitten pikkumies ilmeisesti kuvittelee olevansa maailman napa. Flirttailee kaikille ympärillään havaitsemille ihmisille minkä kerkiää ja ilmeisesti kuvittelee joka ikisen ihmisen olevan olemassa vain ja ainoastaan häntä itseään varten. Touhuaa toki myös itsekseen lelujen parissa huomattavasti pitempään kuin mitä aiemmin, mutta huomatessaan unohtuneensa leikkeihinsä ja hoksatessaan äitinsä tai isänsä kuitenkin jossain lähellä, mutta riittävän kaukana, alkaa huuto, jolla pyrkii syliin. Syliä toki annetaankin aina tarvittaessa.
Aiemmin nukahtanut omaan sänkyynsä ongelmitta. Saatettu jättää jopa yksin omaan huoneeseensa ja sinne itsekseen nukahtanut. Nyt, jos huoneesta lähtee pois ja skidi hoksaa tuon, alkaa huuto ja heti jos palaan huoneeseen, on jätkä noussut seisomaan ja alkaa nauramaan nähdessään tutun ihmisen. Rauhotan takaisin sänkyyn ja makuulle, kunnes taas huuto. Nyt menty siihen pisteeseen, että kundi huutaa jo ennen kuin ennätetään huoneesta pois ja rauhoittuu parhaiten syliin, johon kyllä nukahtaakin sitten aikansa huudettuaan.
Oletan kyseessä olevan eroahdistuksen. Vierastanut tuo ei ole kuitenkaan juuri koskaan, mutta tuo nukahtamisjuttu alkaa olla ongelma jo päiväuniaikaankin. Helpoiten nukahtaa viereeni, josta usein sitten nostan omaan sänkyynsä, jotta ei keskellä päivää parisängystämme herättyään lähe konttaamaan lattialle.
Sanovat tällaisen ikävaiheen saattavan kestävän noin kuukauden. Kuukauden päästä tän mamman pitäs puskea toinen mukelo maailmaan!
Eihän tästä koko touhusta tunnu tulevan enää helvettiäkään...
Niin, ja yöllä sitten heti ku pikkujätkä havahtuu hereille, nousee ylös ja alottaa huudon, joka loppuu kun kannetaan viereen unia jatkamaan.
Tän lisäksi noita legoja puskenu läpi aika kiitettävästi... just tullu puolessatoistaviikossa kolme hammasta läpi ja lisää vain tiedossa. Räkätaudissakin tuntuu olevan jatkuvasti, mikä toki myös nukkumiseen vaikuttaa. Yöllä ei kuitenkaan enää syödä.
Tää äiti on vaan hiukan väsynyt. Ei enää jaksa kunnolla edes päivällä ulos lähteä. Kaikki maholliset päiväunikohat koitan käyttää hyväksi myös omaan lepoon - aivan kuin silloin lapsen ollessa vastasyntynyt.
Jos tämä ei tästä mihinkään rauhotu tää hulinointi, ni ensviikolla alotetaan jonkinmoinen unikoulu ja opetellaan olemaan, jos moisistakaan mitään apua.
Kellään mitään vinkkejä tämmöseen ahistukseen?
Jätkä täytti hiljattain 9kk. Siittä riemusta sitten pikkumies ilmeisesti kuvittelee olevansa maailman napa. Flirttailee kaikille ympärillään havaitsemille ihmisille minkä kerkiää ja ilmeisesti kuvittelee joka ikisen ihmisen olevan olemassa vain ja ainoastaan häntä itseään varten. Touhuaa toki myös itsekseen lelujen parissa huomattavasti pitempään kuin mitä aiemmin, mutta huomatessaan unohtuneensa leikkeihinsä ja hoksatessaan äitinsä tai isänsä kuitenkin jossain lähellä, mutta riittävän kaukana, alkaa huuto, jolla pyrkii syliin. Syliä toki annetaankin aina tarvittaessa.
Aiemmin nukahtanut omaan sänkyynsä ongelmitta. Saatettu jättää jopa yksin omaan huoneeseensa ja sinne itsekseen nukahtanut. Nyt, jos huoneesta lähtee pois ja skidi hoksaa tuon, alkaa huuto ja heti jos palaan huoneeseen, on jätkä noussut seisomaan ja alkaa nauramaan nähdessään tutun ihmisen. Rauhotan takaisin sänkyyn ja makuulle, kunnes taas huuto. Nyt menty siihen pisteeseen, että kundi huutaa jo ennen kuin ennätetään huoneesta pois ja rauhoittuu parhaiten syliin, johon kyllä nukahtaakin sitten aikansa huudettuaan.
Oletan kyseessä olevan eroahdistuksen. Vierastanut tuo ei ole kuitenkaan juuri koskaan, mutta tuo nukahtamisjuttu alkaa olla ongelma jo päiväuniaikaankin. Helpoiten nukahtaa viereeni, josta usein sitten nostan omaan sänkyynsä, jotta ei keskellä päivää parisängystämme herättyään lähe konttaamaan lattialle.
Sanovat tällaisen ikävaiheen saattavan kestävän noin kuukauden. Kuukauden päästä tän mamman pitäs puskea toinen mukelo maailmaan!
Eihän tästä koko touhusta tunnu tulevan enää helvettiäkään...
Niin, ja yöllä sitten heti ku pikkujätkä havahtuu hereille, nousee ylös ja alottaa huudon, joka loppuu kun kannetaan viereen unia jatkamaan.
Tän lisäksi noita legoja puskenu läpi aika kiitettävästi... just tullu puolessatoistaviikossa kolme hammasta läpi ja lisää vain tiedossa. Räkätaudissakin tuntuu olevan jatkuvasti, mikä toki myös nukkumiseen vaikuttaa. Yöllä ei kuitenkaan enää syödä.
Tää äiti on vaan hiukan väsynyt. Ei enää jaksa kunnolla edes päivällä ulos lähteä. Kaikki maholliset päiväunikohat koitan käyttää hyväksi myös omaan lepoon - aivan kuin silloin lapsen ollessa vastasyntynyt.
Jos tämä ei tästä mihinkään rauhotu tää hulinointi, ni ensviikolla alotetaan jonkinmoinen unikoulu ja opetellaan olemaan, jos moisistakaan mitään apua.
Kellään mitään vinkkejä tämmöseen ahistukseen?
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma