Venäjän Karjalassa käydessä erotti helposti mitkä rakennukset olivat ennen sotia suomalaisten rakentamia. Ne olivat jykevämmän ja parempikuntoisen näköisiä kuin lähistön muut rakennukset. Jos kävisi sieltä ostamassa pois sellaisen.
Frederik Krueger kirjoitti:
Eipä sitten löytynyt ainakaan Oikotieltä yhtään myynnissä olevaa asuntoa seuraavin hakuehdoin.
Ihmekkös tuo, koska minä puhuin erehdyksessä omakotitaloista
Tarkoitatko ettei 40-50-luvuilla rakennettu juurikaan kerrostaloja (pääkaupunkiseudulle), tai että rakennettiin mutta niiden jälki ei ollut hyvää, toisinkuin samaan aikaan rakennetuilla omakotitaloilla?
En ole aikeissa ostaa omakotitaloa. Pienehkö rivari tai luhtitalo voisi myös kelvata.
Frederik Krueger kirjoitti:
Tarkoitatko ettei 40-50-luvuilla rakennettu juurikaan kerrostaloja (pääkaupunkiseudulle), tai että rakennettiin mutta niiden jälki ei ollut hyvää, toisinkuin samaan aikaan rakennetuilla omakotitaloilla?
Rakennettiin niitä varmaankin, mutta en totta puhuen tiedä noiden kerrostalojen laadusta mitään tarkempaa.
Tuon ikäluokan omakotitalot luonnonmateriaaleineen, korkeine kivijalkoineneen ja tuulettuvine alapohjineen ovat varsin hyviä vielä tänäpäivänäkin, jos niitä ei ole rempattu 70-80 luvulla pilalle.
masa kirjoitti:Tuon ikäluokan omakotitalot luonnonmateriaaleineen, korkeine kivijalkoineneen ja tuulettuvine alapohjineen ovat varsin hyviä vielä tänäpäivänäkin, jos niitä ei ole rempattu 70-80 luvulla pilalle.
Aika moneen on rakennettu "saunaosasto" yms. Vähän arveluttaa miten ne toimivat tuollaisissa taloissa.
^ Puhumattakaan väärin laitetuista höyrysuluista rakennusmuovin keksimisen aikoihin. Päin persettä tehdyillä remonteilla noista rintamamiestaloista on pilattu varmaan suurin osa.
Frederik Krueger kirjoitti:Mitkä rakennusvuodet laitan Oikotien hakuehdoiksi jos haluan löytää pääasiassa hyvin ja ammattitaidolla rakennettuja asuntoja?
Frederik Krueger kirjoitti:Mitkä rakennusvuodet laitan Oikotien hakuehdoiksi jos haluan löytää pääasiassa hyvin ja ammattitaidolla rakennettuja asuntoja?
1300-1600jKr.
Osa tuon aikakauden kämpistä on vähän tunkkaisen oloisia sisäilmaltaan ainakin loppusyksystä. Tosin seinämateriaalit ovat usein pitkäikäisiä ja huonekorkeus kohtuullisen hyvä.
^ Tuossa artikkelissa mainittiin pääkaupunkiseudulla normilainaksi 100.000€ 20v maksuajalla, joka on jostain syystä just se mitä olin ajatellut ottaa jos vaihtaisin nyt isompaan. Tosin tuo olisi maksimimäärä mitä ajattelin, vähempikin riittää jos riittää.
Myönnän että olen heittänyt ostoaikeet toistaiseksi jäihin jotta näen kuinka paljon hinnat laskevat jos laskevat, ja keskityn edelleen nykyisen lainan loppuunmaksamiseen. Ylimääräiset lainanlyhennykset tuntuvat ihan kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Mutta sitten taas toisaalta haluaisi vähitellen alkaa ostaa niitä osakkeitakin...
Frederik Krueger kirjoitti:- En omista "taloani" kokonaan, omistan siitä ehkä n. 75-80% tällä hetkellä.
No on se aikasta hyvin, jos keskimääräisen asunto-osakeyhtiön reaaliarvo on jossakin 13 ja 20 miljoonan välissä, kyllä sillä ostaa jo Niemen pojat muuttamaankin.
Asuntokaupan jäissä olo on aivan puhdasta paskanjauhantaa. Ainut mikä on lähes pysähdyksissä on uusien asuntojen tuotantoon saattaminen (ts rakennustyömaiden aloittaminen uudistuotannossa).
Jaahas. Rekisteröityminen ei futaa, mutta onneksi ylläpidon viestiketju auttaa.
Koska mä kontribuoin tänne joskus joku aika sitten sijoitusasunto-osakkeen omistajana ja -asunnon haltijana ja koska myin em. kämpän näinä vaikeina aikoina, niin täytyyhän mun nyt kommentoida hieman asunnon myyntiäni.
Eli. Omistin siis pienen yksion suhteellisen mukavalla alueella ja mukavalla paikalla Helsingissä. Kämppäni on ollut pääasiassa vuokralla ja ehdinkin itse asua siinä vaivaiset vuoden ja kolme kuukautta.
Pääasiallinen syy asunnon myyntiin oli kahden asunnon omistaminen, yhteensä laskettuna sangen suuri velka ja yksiötä sijoituskohteena lähitulevaisuudessa rasittava linjasaneeraus ja kellarin märkä- ja pesutilojen perusteellinen remppaus.
Alunperin ajattelin elää rempan yli ja myydä asunnon sitten joskus, kun remppa oli ohitse. Myynti aktualisoitui kuitenkin siinä vaiheessa, kun halvin urakkatarjous näytti 1245 euron neliöhintaa, joka olisi nostanut asunnosta maksamani neliöhinnan hieman yli neljän tuhannen euron ja joko kasvattanut omaa velkataakkaani tai pakottanut minut nostamaan perimääni vuokraa n. satasella. Hymy ns. hyytyi.
Ei muuta kuin asunto siis myyntiin.
Alue jolla kämppäni sijaitsi oli itselleni ns. parasta Helsinkiä ja parasta pääkaupunkiseutua koskaan. Hieman pittoreskiä julkisivua, joka kätkee taakseen hyvin toimeentulevia hetki sitten alueelle muuttaneita tai jo pitempään asuneita. Kaduilla maleksivia teinejä, satunnaisia marihuanasätkien tuoksahduksia, vanhempia haravoimassa syksyn pudonneita lehtiä lasten leikkiessä pienen koiran kanssa, rokkitähtiä kyläkaupassa ja yliopiston laitoksia. Ja koska alue todellakin on . parasta Helsinkiä, mitä pystyn kuvittelemaan, tarkkailin toki alueella myytävien asuntojen hintapyyntöjä ja millaisia asuntoja tulee myyntiin. Kun oman kämppäni myyntiajankohta sitten mielessäni aktualisoitua, markkinatilanne ei näyttänyt ruusuiselta. Itse asiassa se näytti helvetin pahalta. Tosin. Kuten aina, tilannetta pahensivat asuntojen pyyntihinnat, jotka olivat selkeästi kaukana asunnoista realistisesti saatavista hinnoista. Tämän havainnon vahvisti selkeästi se, että kämpät olivat myynnissä pitkään ja muutaman asunnon osalta tiesin, paljonko niiden alkuperäisistä pyynneistä oli tultu alas.
Oman asuntoni kohdalla välittäjä laski sille ensin hinnan suoraan hintojen nousua vuodesta x kertovista tilastoista, johon hän olisi vielä lisännyt muutaman satasen. Itse olin enemmän kuin hämmentynyt siitä, että ison välittäjäliikkeen välittäjä ei näköjään seurannut ollenkaan sitä, miten alueen asunnot olivat menneet kaupaksi. Nyt pyyntihinnaksi laitettu neliöhinta yhdistettynä tulevaan remonttikustannuksiin nostaisi kämpän velattoman hinnan sellaiseksi, että sillä saisi lähialueelta jo uuden asunnon ja siihen luultavasti vielä autotallin.
No kuinkas sitten kävikään. No kävi niin kuin ajattelinkin eli alkuperäisestä hintapyynnöstä tultiin alas 10 100 euroa, jolloin päädyttiin itseäni ja ostajaa tyydyttävään hintaan, joka mielestäni oli ostajan näkökulmasta ajatellen vieläkin sangen reippaasti yläkanttiin. (Tuo 10 100 euroa oli muuten vähemmän kuin se, mistä minulle asunnon myynyt henkilö joutui tulemaan alas alkuperäisestä pyynnistään.) Myyntiaika oli reilut kaksi kuukautta eli n. 70 päivää.
Ja mitäs tästä kämpän omistajuudesta jäi käteen. No. Laskennallista voittoa sain asunnosta välittäjän palkkion + eräinen muiden kuluerien vähentämisen jälkeen muutamia satasia. Koska vuokratuloista pystyi vähentämään vuokrauksesta syntyneiden kulujen ohella asuntolainani korot, pieni verotettava voitto ei tunnu niin heikolta. Eikä se nyt asuntoon tulossa olevien kulujen valossa nyt niin pieneltä tunnukaan. Ja kun pohditaan, että reilun kymmenen vuoden päästä taloyhtiö neuvottelee mm. uudesta tontinvuokrasopimuksesta ja uusii postilaatikkoja ja sarjoittaa lukkojaan vähintään kymmenillä tuhansilla euroilla, stressiä vähentävänä tekijänä asunnosta luopuminen tuntuu toki ihan hyvältä.
Eikä kulujen hoitamisessa olisi ollut sinänsä suurempia ongelmia, jos niitä jakamassa olisi enemmän kuin 20 asuntoa.
Ja muuten ne, joiden mielestä asuntolainojen koroista myönnettävistä alijäämähyvityksistä ei aiheudu vääristymiä asuntomarkkinoilla, puhuvat epäilemättä pelkkää paskaa. Oma veroprossani sukelsi reilusti yli kymmenen prosenttia verrattuna siihen, jos lainamääräni olisi nolla tai kymmeniätuhansia euroja pienempi.
exPertti kirjoitti:
Osa tuon aikakauden kämpistä on vähän tunkkaisen oloisia sisäilmaltaan ainakin loppusyksystä. Tosin seinämateriaalit ovat usein pitkäikäisiä ja huonekorkeus kohtuullisen hyvä.
Kuinnii tunkkaisia ja miks just loppusyksystä? Veikkaanpa, että päinvastoin ilmanvaihdon tehokkuus saattoi olla hieman liiallista. Ainakin niissä isommissa asumuksissa, joihin ilmeisesti viittaat. Tavallisen kansan asunnot sitten erikseen.
Viimeksi muokannut nowaysis, 29.09.2008 10:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
nowaysis kirjoitti:Kuinnii tunkkaisia ja miks just loppusyksystä? Veikkaanpa, että päinvastoin ilmanvaihdon tehokkuus saattoi olla hieman liiallista. Ainakin niissä isommissa asumuksissa, joihin ilmeisesti veikkaat. Tavallisen kansan asunnot sitten erikseen.
Kun puhuttiin keskiaikaisista linnoista niin kyllä loppusyksyn kosteudessa sateitten keskellä tuoksu on aika tunkkainen.
Ah tätä en tiennytkään. Oppia ikä kaikki. Ajattelin niiden olevan niin reikäisiä, että raikas syysilma pääsi puhaltelemaan helmoja heilutellen vain pienten sylikoirien pitäessä rouvat lämpiminä. Herrat olivat tietenkin sotimassa.
McJanne kirjoitti:No on se aikasta hyvin, jos keskimääräisen asunto-osakeyhtiön reaaliarvo on jossakin 13 ja 20 miljoonan välissä, kyllä sillä ostaa jo Niemen pojat muuttamaankin.
Et selvästikään ottanut mietinnässäsi huomioon että samalla hinnalla saa jo kuuraketin, jos itse rakentaa. Kaupasta ostettavista raketeista joutuu maksamaan varainhoitoveron sekä ylijäämävähennyksen.
Asuntokaupan jäissä olo on aivan puhdasta paskanjauhantaa. Ainut mikä on lähes pysähdyksissä on uusien asuntojen tuotantoon saattaminen (ts rakennustyömaiden aloittaminen uudistuotannossa).
Näkemysero saattaa johtua termin "jäissä olo" käsittämisestä eri tavalla. Joillekin jo pelkkä asuntokaupan hidastuminen, myyntiaikojen selvä pidentyminen ja hintojen laskusuhdanne tarkoittaa "jäissä oloa".
sininikki kirjoitti:...
Ja muuten ne, joiden mielestä asuntolainojen koroista myönnettävistä alijäämähyvityksistä ei aiheudu vääristymiä asuntomarkkinoilla, puhuvat epäilemättä pelkkää paskaa. Oma veroprossani sukelsi reilusti yli kymmenen prosenttia verrattuna siihen, jos lainamääräni olisi nolla tai kymmeniätuhansia euroja pienempi.
t.sanctus
Minkälaisia vääristymiä?
Eiks tuossa alijäämähyvityksessä ole joku ylärajakin?
Leevi kirjoitti:Eiks tuossa alijäämähyvityksessä ole joku ylärajakin?
On. 1400 € vuodessa yhdelle ihmiselle. Kyllä se pienituloiselle voi olla paljon. Toisaalta pienituloiset saavat myös asumistukea, joka vääristää vuokramarkkinoita.
Kummankin järjestelmän purkaminen on poliittisesti niin kova itsemurha, että niiden kanssa pitää vain elää. Asumisen hintaa ne kyllä nostavat.
Leevi kirjoitti:Eiks tuossa alijäämähyvityksessä ole joku ylärajakin?
On. 1400 € vuodessa yhdelle ihmiselle. Kyllä se pienituloiselle voi olla paljon. Toisaalta pienituloiset saavat myös asumistukea, joka vääristää vuokramarkkinoita.
Kummankin järjestelmän purkaminen on poliittisesti niin kova itsemurha, että niiden kanssa pitää vain elää. Asumisen hintaa ne kyllä nostavat.
Niin no, omakohtaisesti laskeskellen ei tosiaan tuo 1400€ veroja alas päätä huimaa verrattuna siihen, mitä koronkiskuripankille joutuu kk kohti maksamaan. 3kk korkoja ja tuo hyvitys on sulanut ...
Mutta kyllä ne ovat kovasti tarjonneet rahnaa ja sijoitusneuvoja ja kaikenlaista "miten sulta sais rahat pois" ...
Leevi kirjoitti:Eiks tuossa alijäämähyvityksessä ole joku ylärajakin?
On. 1400 € vuodessa yhdelle ihmiselle. Kyllä se pienituloiselle voi olla paljon. Toisaalta pienituloiset saavat myös asumistukea, joka vääristää vuokramarkkinoita.
Kummankin järjestelmän purkaminen on poliittisesti niin kova itsemurha, että niiden kanssa pitää vain elää. Asumisen hintaa ne kyllä nostavat.
Niin no, omakohtaisesti laskeskellen ei tosiaan tuo 1400€ veroja alas päätä huimaa verrattuna siihen, mitä koronkiskuripankille joutuu kk kohti maksamaan. 3kk korkoja ja tuo hyvitys on sulanut ...
Mutta kyllä ne ovat kovasti tarjonneet rahnaa ja sijoitusneuvoja ja kaikenlaista "miten sulta sais rahat pois" ...
Alijäämähyvityksen yläraja on vähän korkeampi jos on mennyt vääntämään huolettavia kakaroita, taisi olla 400 euroa per lapsi. Tosin ei tuo summa päätä huimaa, jos ajattelee miten paljon vaipat ja vauvanruoka maksavat nykyään.