Älkääpäs te isääntymättömät ny yhtään alkako. Hemulia lähinnä tarkotan.
Me oltiin ihan varmoja että poika sieltä tulee. Viikko lasketun ajan jälkeen sanoin että sen on pakko olla tyttö, ku antaa odottaa itteään. No tyttöhän sielt tuli
Voin vannoa, ettei ollut pettymys, ettei ollukkaan poika. Minä itse näin sairaalassa kuinka hulluksi onnesta miun mies meni.
Quinevere kirjoitti:En myöskään välittäisi isukiksi sellaista, joka toivoo jompaa kumpaa. Silloinhan on 49-51 prosentin todennäköisyys, että lapsi on jo lähtöjään ei-toivotunlainen.
Harvemmin kyseinen preferenssi on kuitenkaan kiveenhakattu ja ehdoton.
Eipä kai. Mutta haluaisitko itse kuulla vaikka kahdeksan ikäisenä, että joo, äiti toivoi kyllä tyttöä vähän enemmän, mutta kyllä säkin ihan hyvä oot!
edit: typhon
Viimeksi muokannut Quinevere, 07.09.2008 10:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
aasi kirjoitti:Tämä on kyllä kysymys jota en ole miettinyt koskaan, enkä tajua että miksi miettisin, tai edes ymmärrä että mistä lähtökohdista voisin lähteä asiaa miettimään.
Kai valintaprosessista voisi sumealla logiikalla jonkinmoisen vuokaavion kuitenkin kehittää? Yllä yritin jo aloitella valintaprosessin hahmottamista, laitat vain tarvittavat muuttujat sisään ja todennäköisin vastaus ilmestyy näyttöruudulle.
Quinevere kirjoitti:Eipä kai. Mutta haluaisitko itse kuulla vaikka kahdeksan ikäisenä, että joo, äiti toivoi kyllä tyttöä vähän enemmän, mutta kyllä säkin ihan hyvä oot!
Jotkut saattavat jopa kuulla olleensa vahingon kautta alkunsa saaneita ei-toivottuja lapsia. Useimmat kuitenkin pääsevät siitäkin yli ja ovat silti kokeneet kiintymystä ja jopa rakkautta vanhempiensa taholta.
Quinevere kirjoitti:
En myöskään välittäisi isukiksi sellaista, joka toivoo jompaa kumpaa. Silloinhan on 49-51 prosentin todennäköisyys, että lapsi on jo lähtöjään ei-toivotunlainen.
Kyllä tähän saumaan on sanottava, että salaa sitä itse mielessään tyttölasta toivoisi. Ihan vain, kun katselee entisen työkaverin ekaluokkalaisia kaksospoikia ja oman pojan vilkkautta, ni hieman askarruttaa, jos olisi kaksi lähes samankokoista pojan viikaria. Tosin, jos se olisi poika, olisi helpompi pistää se nuorempi sitten vuotta myöhemmin kouluun...
Sitä kun toivoo ja kuvittelee sen mahdollisen tytön jotenkin tasapainottavan ja mahdollisesti ottavan jopa isoveljeään kehityksessä nopeammin kiinni... Se, onko sekään sitten hyvä asia, onkin taas ihan toinen juttu...
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Quinevere kirjoitti:
En myöskään välittäisi isukiksi sellaista, joka toivoo jompaa kumpaa. Silloinhan on 49-51 prosentin todennäköisyys, että lapsi on jo lähtöjään ei-toivotunlainen.
Voi hyvänen aika miten puupäinen johtopäätös.
Voi olla että olen puupää. Mun mielipide kuitenkin. Ehkä sulla eri juttu kun tiedätte jo?
Must ois kyl tosi outoo jos tulis poika, ku pelkkiä tyttöjä ja siskoja ja tyttövauvoja lähipiirissä ollu koko elämäni, ja miehellänikin vain siskoja ja yhdellä heistäkin tyttövauva. Enhän mä oo ees nähny poikavauvoja suunnilleen, miten niitten kans ollaan?? Pippelit ja kaikki. Ja muutenkin. Olishan se metkaa. Tyttö tuntuis luontevammalta luonnollisesti, pojan kans olisin varmaan ihan pihalla. Noh, onneks sillä sentään ois kuitenkin iskäkin, joka itekin ollu joskus vissiin pikkupoika. Anopin ja mun toisen siskon mielestä se on varmasti oleva poika, itellä ei minkäänmoisia tuntemuksia aiheesta.
Poika on jo, joten jos lisäsarjaa tulee niin tyttö ois kiva Et ois sit molemmat. Jos nakki napsahtaisi, niin tietäisin nyt myös isänsä toivovan tyttöä, koska hänen vanhemmillaan on kolme poikaa ja tyttö olisi tervetullutta vaihtelua perheeseen. Myös kun tietää, kuinka helvetisti huolta kolme poikaa voi aiheuttaa. Itse en tosin epäile tyttöjen jäävän kakkoseksi tässä(ainakaan itseni), mutta silti.
Loppujen lopuksi(tositilanteen ollessa kyseessä), en usko että poika olisi yhtään vähemmän toivottu kuin tyttö. Itse asiassa tällä hetkellä molemmat very much ei-toivottuja!1 Tulevaisuudesta en ossoo sannoo.
NuoriDaavid kirjoitti:Häh? Kyllä pojat/miehet kuolevat väkivallan uhreina paljon useammin kuin tytöt/naiset.
90% väkivaltaisesti kuolleista pojista/miehistä ovat kuolleet aivan omaa typeryyttänsä. Pysyn kannassani että naiset saavat sitä useammin tilaamatta.
Just. Paljoa läpityperämpää kommenttia sitä olis vaikea enää kuvitella edes sinulta. Kun on poika, kerjää tietty 90% automaatiolla turpaansa ja päästä hengestään verrattuna tyttöihin. Jep. Tietty.
Herra Manala kirjoitti:Just. Paljoa läpityperämpää kommenttia sitä olis vaikea enää kuvitella edes sinulta. Kun on poika, kerjää tietty 90% automaatiolla turpaansa ja päästä hengestään verrattuna tyttöihin. Jep. Tietty.
Huhhuh.
Huomaa että olet hieman väsynyt, jopa tuosta tajuamattomuuden julkituonnista huomaa että paras terä on hukassa.
Saat yhden "yritä uudestaan" -kortin, nuku hieman, tutkiskele itseäsi ja palataan sitten asiaan, ok?
Frederik Krueger kirjoitti:
- Yleensä vanhempi haluaa ensimmäiseksi jälkeläisekseen omaa sukupuoltaan edustavan lapsen koska haluaa periyttää tälle omat elämänarvonsa, tapansa, harrastuksensa jne., toisinsanoen kasvattaa tästä itsensä kuvan. Siinähän sitä onkin sitten ihan hoomoilasena jos poika ei innostukaan jääkiekosta ja metsästyksestä vaan baletista ja muodista, tai tyttö alkaa harrastaa nyrkkeilyä ja haluaa koulussa keskittyä puu- ja metallitöihin.
Ai niin kuin Joonas Hytönen jolla on balettitanssijan tausta tai Eva Wahlström jolla on nyrkkeilijätausta ?
Kyllä noista ihmisistä löytyy varmaan jotain muitakin puolia.
Kyllä se tekee hyvää tytöillekin tutustua niihin juttuihin mitkä mielletään poikien jutuiksi ja samoin hyvää tekee poikienkin tutustua niihin juttuihin mitkä mielletään tyttöjen jutuiksi, ihan vaan sen takia että pärjäisivät elämässä silloin kun sitä apua ei ole tarjolla.
Esim. kuinka moni poika osaa ommella irronneen paidannapin kiinni tai kuinka moni tyttö osaa tehdä kaikki mutterien väännöt ennen kuin polkupyörästä on otettu rengas pois paikattu kumi jne. Niitäkin on joilla ei onnistu mikään ja joka jutussa jokaiselle tulee se ensimmäinen kerta.
Mutta olisihan se huvittavaa jos tyttö olisi se joka aina tekisi ne tekniset hommat kun sen poikakaveri ei osaa tai on niin laiska.
Quinevere kirjoitti:
En myöskään välittäisi isukiksi sellaista, joka toivoo jompaa kumpaa. Silloinhan on 49-51 prosentin todennäköisyys, että lapsi on jo lähtöjään ei-toivotunlainen.
Voi hyvänen aika miten puupäinen johtopäätös.
Voi olla että olen puupää. Mun mielipide kuitenkin. Ehkä sulla eri juttu kun tiedätte jo?
Mulla menee ainakin niin että kun en tyttöjen kasvattamisesta paljoo tiedä, niin jotenkin sitä vaan toivoo että pääsis poikansa kanssa tekemään sitä mitä on ite halunnut faijansa kanssa tehdä. Siis mielikuvat jyllää nupissa. Mut sitkun tilanne olis päällä ja tyttö tulis ulos, niin kyllä sitä sitten siihen tilanteeseen aivan varmasti sopeutuis ja alkais mieletön jännittely että mitäköhän hommais tyttärelleen ja miten kasvattaisi jne...
Oli kumpi tahansa, haluan sen sellaisen kanssa joka ei tee sukupuolirooleista kohtuutonta jöötä. Yksi tuttuni (feministi) mietti ääneen että jos hän saa pojan, niin hänen pitää miettiä miten poika pitää kasvattaa ettei poju rupea dominoivaksi ja aggressiiviseksi ja sortamaan muita. Niinpä, jokaisessa pojassa asuu poikuuden perisynti, voi herranen aika.
Bliss kirjoitti:^Tiiätkö, tyttöjen kanssa voi tehdä ihan niitä samoja asioita kuin poikienkin kanssa.
Tiedän sen, olen valmentanut myös pikkusiskojani fudiksessa.
Ehkä toivominen on liian vahva tulkinta babyn sukupuolesta, se on vaa se mielikuva joka nupissa on toistaseks. Oon myös satavarma että kun shit-hits-the-fan, niin se mielikuva tulee muuttumaan. Toistaiseksi ei vissiin ole ollut tarvetta sitä muokata
Viimeksi muokannut Vihtahousu, 07.09.2008 21:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vihtahousu kirjoitti:
Mulla menee ainakin niin että kun en tyttöjen kasvattamisesta paljoo tiedä, niin jotenkin sitä vaan toivoo että pääsis poikansa kanssa tekemään sitä mitä on ite halunnut faijansa kanssa tehdä. Siis mielikuvat jyllää nupissa. Mut sitkun tilanne olis päällä ja tyttö tulis ulos, niin kyllä sitä sitten siihen tilanteeseen aivan varmasti sopeutuis ja alkais mieletön jännittely että mitäköhän hommais tyttärelleen ja miten kasvattaisi jne...
Joo, mullakin menee näin. Hyvin tiedostan senkin, että pojasta voi tulla balettitanssija ja tytöstä sotaleikkien kuningatar. Loppupeleissä se on aivan sama kumpi sieltä tulee, kunhan tulee.
Ja sitten tuohon ei-toivottuun asiaan. Vaikka meilläkin oli "vahinko" niin kyllä hänestä toivottu tuli sillä sekunnilla kun leikkiin päätettiin ryhtyä (tosin ei käynyt mielessäkään muut vaihtoehdot kummankaan osalta eli toisin sanoen siinä vaiheessa kun plussa näkyi oli toivottu). Sama se millä tavalla alkunsa on saanut.
Et ois sit molemmat. Jos nakki napsahtaisi, niin tietäisin nyt myös isänsä toivovan tyttöä, koska hänen vanhemmillaan on kolme poikaa ja tyttö olisi tervetullutta vaihtelua perheeseen. Myös kun tietää, kuinka helvetisti huolta kolme poikaa voi aiheuttaa. Itse en tosin epäile tyttöjen jäävän kakkoseksi tässä(ainakaan itseni), mutta silti.
