NuoriDaavid kirjoitti:
Mä uskon, että ihmisen elämässä pitää välillä olla harmitusta. Kuten jo aiemmin elcolle postasin, en usko, että lomalla on kivaa, jos ei ole välillä töissä.
No sulle ehkä noin onkin.
Aiemmin sanoit, että onnellisuus on korvien välissä ja että ihmiset ovat erilaisia. Nyt kuitenkin väität, että minä en voisi olla onnellisempi, jos en eläisi työksi kutsuttua paskaa rutiinia. Edelleen ottaen huomioon, että olet hyvin poikkeuksellinen siinä suhteessa, ettet haluaisi ilmaista "ansiotonta" rahaa niin minusta on kummaa miten pystyt sanelemaan, miten ihmiset olisivat onnellisempia tai onnettomampia.
Loogisesti tuo väitteesi ei muutenkaan tee minusta järkeä. Väität, että paska lisää onnellisuutta, muttet kalibroi sitä mihinkään. Toisin sanoen, esim. tämä minun nykytilani voi olla tai voi olla olematta optimitila. Onnellisuuteni voi siis lisääntyä paskaa lisäämällä (koska paska tuo teoriasi mukaan onnea) tai paskaa vähentämällä (koska vissiin jossain vaiheessa onnellisuus vähenee - tämä on vain omaa päättelyäni, mutta oletan, että olet samaa mieltä). Insinöörinä sanon, että väitteesi on itsessään paskaa.
Sori vaan, mutta elämäsi - miten sen kuvaat - on minusta jotain käsityskyvyn tuolla puolen olevaa kauheudessaan. En pystyisi elämään kuvaamaasi elämää 15 minuuttia. Näinollen minusta ei ole lainkaan ihmeellistä, että arvotat duunin korkeammalle tärkeysjärjestyksessä kuin minä: jokainen hetki poissa kotoa on sinulle kallis ja duuni on sulle ainoa legitiimi keino päästä pois kotoa. Raha ei tekisi sinulle mitään hyvää, koska raha ei toisi sinulle mitään muutosta parempaan, kun perusparametri eli perheeksi kutsuttu pallo jalassa säilyisi ennallaan. Päinvastoin, pahimmillaan raha aiheuttaisi sen, että viettäisit enemmän aikaa perheesi kanssa.
Minä elän aika erilaista elämää: teen tunnollisesti paskaduunia, koska se mahdollistaa minulle parhaaksi kokemani panos/tuotos-suhteen. Duuni on väline, joka mahdollistaa elämän duunin ulkopuolella. Väline ei ole itsetarkoitus. En voisi olla varmempi siitä, että pystyisin elämään täysipainoisempaa ja onnellisempaa elämää, jos välineen rajoitteet jäisivät pois elämästäni.
Mistä päästään elämän tarkoitukseen. Tärkeintä on, että elää onnellisena eikä kummittele kuoltuaan. Omat valintani eivät varmasti optimoi yhteistä hyvää - mitä ihmettä se sitten onkaan - vaan pyrkivät raivolla maksimoimaan hyvän olon tunnetta elämässäni. Moni pitää valintojani väärinä ja yhtä kautta moni arvostaa elämäntapaani ainakin valituin paloin. Tiedän, että helpoin keino maksimoida lyhyen tähtäimen hyvän olon tunnetta olisi olla menemättä maanantaina töihin. Keskipitkällä tähtäimellä se ei olisi hyvä ratkaisu, koska tarvitsen rahaa hyvinvointiini. Jos rahaa hypermystisesti olisi niin lyhyen ja keskipitkän tähtäimen hyvinvointiongelmani olisi ratkaistu. Pitkällä tähtäimellä tietty voisin tulla hulluksi, jäädä kokaiinikoukkuun ja saada paska-aivohalvauksen kun edeskäypä ei tuo kylmää shampanjaa, kermavaahtoa ja mansikoita riittävän tiuhalla taajuudella - mutta olisin kuule valmis ottamaan tuon riskin.
Lopuksi, kyllä sitä suuntaa voi aina vaihtaa, jos alkaa vituttamaan: niin tein kun läksin Ausseihin, niin teen kun palaan Suomeen, niin tekisin jos alkaisi ahdistamaan kattoon syljeskely miljonäärinä.
kato Soukassa ja idässä Seppälä ja Lindex on aina in!
