Kuinka paljon ihminen yleensä tarvitsee muita ympärilleen?
Oon tässä omalta osaltani huomannut, että mun säännölliset kontaktit muihin ihmisiin ovat lähes kokonaan loppuneet. Voi kulua päiviä, että en oikeastaan tapaa ketään tai puhu kenenkään kanssa. Aamulla ja iltapäivällä näkee vilaukselta päiväkodin henkilökuntaa, ja lopun ajan olen joko itsekseni tai ipanan kanssa kahdestaan ja nyt alkaa tuntua siltä että oon jokseenkin ulkopuolinen vähän kaikessa.
Hyvin iso syy on tietty tässä syrjäisessä asuinpaikassa, josta on kaikki vanhat tutut kadonneet kuka mihinkin. 3-vuotiaan kanssa ei oikein voi lähteä tosta noin vaan tapaamaan ihmisiä matkojen päähän - edestakaisiin matkoihin kuluu ihan liikaa aikaa joka on sitten kaikki poissa perilläoloajasta. Tänne on vähän hankala kutsua ketään mm. siitä syystä että ihmiset tuppaavat olemaan päivisin töissä ja asuvat >60km päässä ja ilta pienen muksun kanssa asuessa on melko lyhyt. Täällä korvessa kökkiessä on puheenaiheetkin käyneet aika vähiin ja loppujen lopuksi kiinnostus puhumiseen ja "normaaliin" elämiseen on aika nollassa. Mitään ei viitsi sen enempää suunnitella, kun mihinkään ei kuitenkaan pääse lähtemään.
Kaverisuhteet (mulla ainakin) ovat aina kulkeneet eräänlaisina aaltoina - jossain vaiheessa on enemmän tekemisissä jonkun tietyn tyypin/porukan kanssa ja ne muut ovat vähän etäisempiä ja hetken päästä ne etäisemmät ovat enempi niitä lähiystäviä. Jos nyt joku tajus mitä tarkoitan

"Entisessä elämässä" ei juurikaan ollut näitä hiljaisia vaiheita, kiitos harrastustoiminnan, joten on ollut aika hankalaa opetella olemaan viikosta toiseen ihan itsekseen.
Kiinnostaisi tietää, kuinka paljon teillä muilla yleensä on ihmiskontakteja? Enkä nyt siis tarkoita kaupan kassaa ja bussikuskia, vaan tuttuja ihmisiä ja ystäviä joita tapaatte enempi tai vähempi säännöllisesti.