Tämä on semmonen asia mikä on mua aina niin maan helvetisti ärsyttänyt. Ruusunpunaisia pilviä, hattaraa, kaikkee sokerista. Jos on muuta mieltä niin auta armias sitä kaakatusta mikä siitä seuraa. Mutta sitten kuitenkin pitää muistaa ettei se ole pelkkää hattaraa ja ruusunpunaista pilveä. Paitsi että se kuitenkin on tai siis sen pitää olla.irmelianneli kirjoitti: Asioita on vaan tapana jotenkin hyssytellä jostain syystä ja tehdä niistä 'pyhiä'.
Neuvojat sun muut on sitten toinen asia. Kertovat elämän totuuksia niinku jotain kovinkin uutta tietoa olisi annettavana. Juuri tiedä mitään ärsyttävämpää kuin alentava "kyllä äiti tietää" sormien heristely.
No mutta, on pinna kireellä kun taas vaihteeksi jouduin pahoinvoinnin kanssa kauppareissulle ja eikö siellä joku vaunuhirviö taas ryykässyt santsujen päälle sitä tahtia että hain aikamoisen kauan tasapainoa pysyäkseni pystyssä. Mulla on kyllä ilmiömäinen tuuri joutua näiden ja sitten lasten ostoskärryjen kohteeksi. Melkeinpä kirous. Sain sentään kiroiltua pitkästä aikaa, jollei muuta.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
) 
Jotain siinä vaikeena ja täysin häkeltyneenä mongersin että enpä taida nyt kuule viittiä. Meinasin ruveta itkemään. Inhoon tollasia tilanteita. Olin niin vihanen. En oikeestaan tiiä miks. En sanonu kuitenkaan mitään (oon kypsynyt ja seesteinen aikuinen nykyään! 
), ajelin vaan tyynesti kotiin ja keskustelin säästä.
)
Kiva kun sitä oli tasan se 200ml kaapissa varuilta jos tarttee joskus kokeilla, arvatkaa kuka oli Prisman ovien takana klo 8 hakemassa lisää kun yösyötön NAN oli pitänyt pojan vääntelehtimässä ja ähisemässä jo tunteja 
