exPertti kirjoitti:Mutta voi olla liikuttava paikka jättää hänet ensimmäistä kertaa. En odota sitä innolla.
Vanhemmille se on vaikeampaa kuin muksulle
Sitäpaitsi. Ne ipanat näyttävät lopettavan itkemisen kun äiti ja iskä on hävinneet näkyvistä...
Heh, muistan vieläkin ensimmäisen tarha-aamun - kun huusin ja porasin kuin syötävä tarhantätin sylissä äitin perään, kun tämä yritti jatkaa töihin. Enpä olekaan tullut aatelleeksi, että taisi olla sille kovempi paikka kuin mulle.
Niin, muuten tuo päivä tosiaan jatkui niin että äitin kadottua rauhoituin pikkuhiljaa ja menin jonnein leikkihuoneen nurkkaan surkeileen. Aika pian viereen tupsahti kaveri joka tänäkin vuonna muisti syntymäpäiväni.
Ihana nähdä että joillakin ihmisillä on tuota suhteellisuudentajua. Et olekaan whinettänyt asiasta kuin mitä, kaksi vuotta? Vanhemmuusketju ei taida olla sopiva paikka, kannattaa soittaa äitykälle ja kertoa miten taas on intternjettissä kiusiteltu.
Ihana nähdä että joillakin ihmisillä on tuota suhteellisuudentajua. Et olekaan whinettänyt asiasta kuin mitä, kaksi vuotta? Vanhemmuusketju ei taida olla sopiva paikka, kannattaa soittaa äitykälle ja kertoa miten taas on intternjettissä kiusiteltu.
Tää on ihanan arka asia sulle. Ei tarvii kuin kerran vuodessa muistuttaa, ja aina sama reply. Internet kannattaa ottaa ihan vitun vakavasti, go girl!
Pahaolo senkun kovenee, jos mahdollista. En voi välttyä funtsimasta jotta miten kukaan ihan suunnitelmallisesti tähän rumbaan lähtee. Me don't like ollenkaan.
Hyvin todennäköistä, että parempi puolisko joutuu neljän vuoden selibaattiin (kunnes saan piuhat katkipoikkipinoon) ettei superuiskentilijat löydä Pupun lilluvaa solua toista kertaa varotoimista huolimatta.
No, onneksi se parempi puolisko höösää ja on onnensa kukkuloilla Ehkä tää sit ajan kanssa helpottaa ja voi nauttia olostaan.
Pahaolo senkun kovenee, jos mahdollista. En voi välttyä funtsimasta jotta miten kukaan ihan suunnitelmallisesti tähän rumbaan lähtee. Me don't like ollenkaan.
Hyvin todennäköistä, että parempi puolisko joutuu neljän vuoden selibaattiin (kunnes saan piuhat katkipoikkipinoon) ettei superuiskentilijat löydä Pupun lilluvaa solua toista kertaa varotoimista huolimatta.
No, onneksi se parempi puolisko höösää ja on onnensa kukkuloilla Ehkä tää sit ajan kanssa helpottaa ja voi nauttia olostaan.
Se kai onkin miltei pahimmillaan nyt. Kaikki tuntemani raskauden läpikäyneet pitävät 2-kolmannesta parhaana kohtana. Et ole vielä liian iso, mutta ei ole paha olokaan. Odotahan kun posket alkavat loistaa kuin omenalla.
No, parasta että ääni kellossa muuttuu ennen h-hetkeä! Siis ihan oikeesti, ei niitä lapsia velvollisuudentunnosta kande hankkia, jos oikeasti se ei tunnu olevan omasta mielestä hyvä ja mukava idea.
Kyllä mä mielestäni olen onnellinen odottaja, en vaan pidä ollenkaan, ainakaan vielä, tästä raskausajasta. Lopputulos taas on asia erikseen. Tuskin sentään ainoa olen. En kertakaikkiaan osaa kääntää tätä olotilaa mitenkään hurmokselliseksikaan. Eikä onneksi tarvitsekaan. Tietääkseni.
Kyllä mä mielestäni olen onnellinen odottaja, en vaan pidä ollenkaan, ainakaan vielä, tästä raskausajasta. Lopputulos taas on asia erikseen. Tuskin sentään ainoa olen. En kertakaikkiaan osaa kääntää tätä olotilaa mitenkään hurmokselliseksikaan. Eikä onneksi tarvitsekaan. Tietääkseni.
Mä oksensin muutaman kerran aamuisin rv 5-9, sen jälkeen helpotti, enää kuvotti pikkasen. Loppuraskaudessa ei sitten muuta ollutkaan..
The great club outshines the individual, always and forever.
Kyllä mä mielestäni olen onnellinen odottaja, en vaan pidä ollenkaan, ainakaan vielä, tästä raskausajasta. Lopputulos taas on asia erikseen. Tuskin sentään ainoa olen. En kertakaikkiaan osaa kääntää tätä olotilaa mitenkään hurmokselliseksikaan. Eikä onneksi tarvitsekaan. Tietääkseni.
Hyvä että olet omasta mielestäsi onnellinen odottaja Muuta ei tarvitakaan! Lopputuloshan se on what counts, ja se on hyvä ja tärkeä asia.
^^ No et sinä varmasti ainoa ole Asioita on vaan tapana jotenkin hyssytellä jostain syystä ja tehdä niistä 'pyhiä'. Mäkin sitäpaitsi oikeestaan vasta 'tajusin' tän jutun todellisuuden varmaan joskus puolessa välissä.. tai jopa jälkeen. Psyykeni jollain lailla tappeli kovasti vastaan kai. Vaikken missään nimessä kertaakaan mitn keskeytystä ajatellutkaan, tietenkään. Mutta en minä tästä olotilasta mitenkään tykkää, miksi pitäisi?? Paha olo, turvonnut kankea (ruma!) kroppa, kipeet ja isontuneet tissit (HYI) ja ties mitkä muut kipeet paikat, mielialatkin saattaa heitellä.. jne jne jne. Eikö ole kuitenkin pääasia että siitä lopputuloksesta tykkää? Sehän tän kaiken 'tuskan' päämäärä kai on.
Nih. Kunhan taustalla on ajatus, että haluan tämän lapsen ja tulen olemaan sille hyvä äiti, kaikki on <3
Se mitä en kestä, on vanhemmat joiden lapsi tuntuu olevan koko ajan omien unelmien ja sen "oman elämän" tiellä. Että niiltä vaaditaan samaa kuin aikuisilta. Lapsi on lapsi vaikka voissa paistais, se kiljuu kakkaa ja on hankala eikä käyttäydy useinkaan juuri niinkuin vanhemmat haluais. Jos tämän on sisäistänyt ja kokee selviävänsä tulevasta koitoksesta ilman että päällimmäinen ajatus on "voi vittu että pitikin", on asia bueno
Soitin lääkärille kun en tiennyt mitä pojan kanssa tehdä. Oireet: yletön kuolaaminen, aina ruokaillessa huutaa kun hyeena = jää nälkäiseksi = lisää huutoa = väsymys = lisää huutoa.
MEIDÄN ALEX TEKEE HAMPAITA!
Äsken kastelin kylmässä vedessä rätin pään ja painelin ikenet hellästi vaikka huusikin.. melkein heti hiljeni ja suostui syömään ja nukahti
EI helvata.. sehän on vasta 2kk. Lääkärikin sanoi että koska vaan voi alkaa hampaat tulemaan, ja tätä voi kestää parhaimmillaan vuoden.
Kiitos ja kuittaus.
The great club outshines the individual, always and forever.
Tätä minäkin, että itse funtsin ihan samaa. Oma terveydenhoitaja (neuvola) sanoi eilen että on mahdotonta. Sanoi myöskin (soimasi siis) etten saa pitää sitteriä puoli-istuvassa asennossa pojan selän kehittymisen takia, kun on niin PIENI. Paskat mä enää sitä kuuntelen. PYH.
The great club outshines the individual, always and forever.
Siis sitteri on ollut tässä asennossa melkein alusta asti, eikä vain minulla.. Harva pikkanen diggailee makuuasennosta kovinkaan pitkään - eikä lääkäri tästä mitään sanonut.
Mulla on näköjään sellanen th joka lukee kirjoja, paljon kirjoja. Kaikki tapahtuu siis kuten kirjoissa sanotaan.
Elppis kirjoitti:Täällä on nyt kolme päivää huudettu koko päivä:
Soitin lääkärille kun en tiennyt mitä pojan kanssa tehdä. Oireet: yletön kuolaaminen, aina ruokaillessa huutaa kun hyeena = jää nälkäiseksi = lisää huutoa = väsymys = lisää huutoa.
MEIDÄN ALEX TEKEE HAMPAITA!
Äsken kastelin kylmässä vedessä rätin pään ja painelin ikenet hellästi vaikka huusikin.. melkein heti hiljeni ja suostui syömään ja nukahti
EI helvata.. sehän on vasta 2kk. Lääkärikin sanoi että koska vaan voi alkaa hampaat tulemaan, ja tätä voi kestää parhaimmillaan vuoden.
Kiitos ja kuittaus.
Heh, meillä hampaat ovat tulleet ilman huutoa. Sellaisesta vedellä täytetystä jääkaapissa viilennettävästä purulelusta oli kyllä apua (jos ei muussa niin turhautumien poistossa kun hän viskoi sitä ympäri huonetta ).
exPertti kirjoitti:
Heh, meillä hampaat ovat tulleet ilman huutoa. Sellaisesta vedellä täytetystä jääkaapissa viilennettävästä purulelusta oli kyllä apua (jos ei muussa niin turhautumien poistossa kun hän viskoi sitä ympäri huonetta ).
Ilkee!
Laitoin just purulelun jääkaappin. Vaikkei se sitä itse vielä osais suuhun laittaa, niin ainakin minä osaan sitä sinne tökkiä tarpeen vaatiessa. Kaikki aikanaan..
The great club outshines the individual, always and forever.
^ Täällä sama eli purulelut heitellään pitkin seiniä, kaukosäätimet ja vanhempien kännykät kuuluu suuhun. Hampaita kyllä tehtiin suht iisisti, vaikutti vaan katkonaisimpina öinä eikä haitanneet syömisiä. Nyt on poskihampaiden vuoro ja se se vasta vittumaista tuntuu olevankin. Mulla olkapäät täynnä mustelmia kun herra puree vitutustaan äänettömästi pois.
Sitteriä ei tämä kaveri kelpuuttanu oikein ollenkaan, tyttö taas lojui siinä niin pitkään, että kankaat prakas.
Geep kirjoitti:...kaukosäätimet ja vanhempien kännykät kuuluu suuhun.
Mikä ihme siinä kaukosäätimessä kiinnostaa?
Ja onneksi "multimediatietokoneet" kestävät aika hyvin heittoja ja kuolaa.
Jaa-a. Tytön eka täydellinen sanakin oli "kauko".
Kävipä ikävästi aamulla kun poika tapansa mukaan sörkki isin stereoita. Nyt olikin lapsilukot unohtunu laittaa päälle ja pamahti slayerit soimaan semmosella volalla, että Tampereellakin varmaan tutis. Poika pelästy saatanasti ja rauhottu vasta pihakeinussa, jättäiskö se nyt napukat rauhaan? Päiväks...
Siis ihan oikeesti, ei niitä lapsia velvollisuudentunnosta kande hankkia, jos oikeasti se ei tunnu olevan omasta mielestä hyvä ja mukava idea.
