Läskit

[Herra Manala]

Uskon ilman muuta, että osan lihomisilmiöstä selittää lisääntynyt syöminen ja vähentynyt liikkuminen.

Syöminen on myös todistettavasti lisääntynyt ja ruokavaliot ovat muuttuneet. Tänä päivänä ihmiset kuluttavat äärimmäisen energiapitoisia ruokia, jotka helposti kulutettavia, maukkaita ja halpoja.

Toisaalta kyllä terveysbuumi on kasvanut varsinkin viimeisen viiden vuoden aikana aika huomattavasti. Ei 5 vuotta sitten ihmiset vielä osanneet vaatia niin erityisiä valioita ja kevyttuotteita kuin tänä päivänä. Kauppojen kevyttuotteiden määrä on myös kasvanut 10 vuoden aikana monisataaprosenttisesti. Kevyttuotteiden aiheuttaman harhan nojalla syödään niitäkin toki väärin, mutta kyllä nykyään ihmiset ovat paljon laatu- ja valintatietoisempia kuin ennen, ja ruokaan, syömiseen ja ravintotietoon kiinnitetään mielestäni huomattavasti enemmän huomiota kuin 10 vuotta takaperin.

[Frederik Krueger]

He hyvin harvoin syövät hormonilääkityksiä. Miksi heidän hormonitoimintansa olisi spontaanisti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana?

Se on se saatanan soija jota tungetaan nykyisin Saarioisten lihapulliinkin. Vaikuttaa estrogeenin tavoin.

Mutta kyllä minä uskon että suurin osa modernin ihmisen keskimääräisestä lihavoitumisesta johtuu syömistapojen muuttumisesta ja vähemmästä liikkumisesta. Videonauhurit, kaapeli-TV:t ja videopelit tulivat koteihin pari vuosikymmentä sitten. Se on kuitenkin edelleen täysin eri asia kuin että läskistyykö 99,9% ihmisistä tismalleen samalla tavalla samasta safkamäärästä.

ND, heitä se XBoxisi roskikseen ja pelasta näin lapsesi lihavuudelta.

[annepa]

Tämä on sitten rikkonainen postaus.

Ensinnäkin, Manala, oletko varma että syöt TARPEEKSI? Olet kertonut että teet niin ja niin paljon sellaista ja tällaista työtä ja sitten olet kertonut mitä syöt. Ja kokosi. Ja sitten kerroit tuosta 15 kilon laihtumisesta ja himmeestä olosta. No, mulla oli ruokailu (ja kaikki muutkin elämäntavat) ihan hunningolla kunnes rupesin pari vuotta sitten niitä säätämään. Aloitin sillä että lopetin unesta tinkimisen ja säännöllistin ruoka-ajat. Kun ruoka-ajat olivat säännölliset niin kiinnitin (entistä enemmän) huomiota ruuan laatuun. Aloitin säännöllisen liikunnan (aloitin hillitysti, nyt olen lisännyt). Massalleni ei silti tapahtunut mitään. Vasta kun viime keväänä aloin oikeasti laskea kaloreita niin tajusin että se kolmen säännöllisen aterian sisältämä energiamäärä ei riittänyt minulle - olin koko ajan säästöliekillä, mistä johtui jo mainittu himmeä olo ja vetämättömyys. Vasta kun lisäsin vielä kaksi ateriaa päiviini niin alkoi tapahtua. Vikapuolena oli että tuntui että koko ajan pitää olla jääkaapilla...

Minulla on tuosta säästöliekistä teoria jota kokemani käytäntö tukee. Kun kroppa on säästöliekillä niin se ei päästä vahinngossakaan mitään energiaa hukkaan. Teoriani perusteella minulle kävi niin, että kun olin sillä säästöliekillä, ja tuli juhlat tai juhla-aika kuten joulu, niin kroppaa hoksaa että hei nyt sitä energiaa saa, tässä onkin ollut jo puutetta, pistetäänpä tämä nyt tohon vaikka perseeseen talteen, katotaan reisiin sitten seuraavalla kerralla. Nyt, kun syön normaalitilanteessa tarpeeksi, niin juhla-aikana saatavaa energiaa ei tarvi enää säilöä eikä paino olekaan satunnaisina kesän jäätelö-grilliruoka-viina-pämppäyksissä noussut vaan pikemminkin laskenut. Nyt kun puhun juhlanoususta, en tarkoita monen kilon nousua kerralla, vaan max puolen kilon. Mutta jos niitä puolen kilon nousuja on vaikka 4 vuodessa ja vuosia muutama takana niin tiedätte lopputuloksen.

Tunnen myös toisen ihmisen jolle kävi näin, siis ei syönyt tarpeeksi. Hän kävi oikeen ravintsemusterapeutilla ottamassa selvää asioista. Kun hän alkoi syödä enemmän, paino alkoi laskea.

Ja tämä oli siis vaan teoria. Syö tarpeeksi, liiku tarpeeksi, himmeä olo häviää - tämä toimi mulla. Toki ruuan laadulla on merkitystä, mutta siinä ei liene Manalan kohdalla nokan koputtamista. Ja minäkään en enää laske kaloreita, ei tarvi.

Sitten, läpipaskoista on puhuttu. Niitä on. Tunnen muutaman. Vilkas aineenvaihdunta tms?

C: täällä on puhuttu että 5000kcal päivässä on hankala kuluttaa, kenen tahansa. No, sehän riippuu sitä(kin) mitä tekee ja missä ympäristössä. Isäni on kirvesmies, nyttemmin jo eläiköitynyt. Hän oli töissä ollessaan oikein hoikka mies, vaikka söi ihan älyttömästi. Syöminen oli must, muuten ei jaksa sitä kirvestä heiluttaa raksalla. Laskelmieni mukaan hän on syönyt päivittäin 10 000-12 000 kcal päivässä parhaimmillaan. Tällainen "parhaimmillaan" päivä oli siis täysi työpäivä raksalla 20 asteen pakkasessa (pakkasraja -21 astetta). Jo se pakkanen aiheuttaa lisäkulutusta kun kropan pitää pysyä lämpimänä. Kun isäni jäi töistä pois eikä älynnyt säätää syömistään, niin vyötärönympärys totta kai kasvoi kun ei tarvinnut enää kirvestä heilutella keskeneräisen kerrostalon kerroksissa kahenkympin pakkasessa. Nyt ruokasäädöt on toki tehty.

Ja vielä noista pillereistä. Onko mahdollista että pillereiden aiheuttama painonousu on nesteen keräytymistä? Nestettähän ei energiamäärän sisään- ja ulosottoa säätämällä saa pois, kun se ei ole läskiä.

Ööö käsittäkseni ei tässä nyt muuta, mutta palajan asiaan jos muistan tai hoksaan jotain.

[-Superior-]

Sen verran täytyy vetää aiemmasta takaisin, että viimeisin tieto tosiaankin näyttää olevan, että geeneillä on merkitystä lihoamisessa

Sen verran täytyy nyt kysyä, että mikä selittää sen, ettei ennen - heitetään vaikka ennen 60-70-lukua - länsimaissa ollut juurikaan läskejä (vaikka kuulemani mukaan jo öljykriisin aikoihin oli aivan ylenpalttisen riittävästi tarjolla oikein lauantai-makkaraakin messevien läskien aikaansaamiseksi)? Eli: jos lihomisessa on tuo geneettinen näkökulma, niin miksi se lihavuusgeeni on alkanut näkyä vasta parina viime vuosikymmenenä ihmiskunnan historiassa?

Miten minusta nyt tuntuu jotenkin loogisemmalta, että ennemminkin kokonaiset perheet omaksuvat keskenään samoja huonoja ruokailutottumuksia - jotka vielä periytyvät useimmiten lapsilta lapsenlapsille - kuin että olisi jotain läskisukuja läskigeeneineen? Siis että mitä parempi elintaso, sen enemmän epäterveellistä ruokaa tuotetaan - ja samalla sitä enemmän sitä myös syödään, geeneistä riippumatta.

Siis samat geenithän nykyajan läskeissä ihmisissä on, kuin sata vuotta sitten elossa olleilla piukean seksikkäillä esi-isilläänkin, mutta että jostain ihanan leppoisasta syystä se läskigeeni on alkanut näkyä vasta meidän päivillä? Oonpa bimbo, en muuten edes lukenut tota viitettäs!

Hmm, miksköhän mun mummi on aina ollut vähän pulska, kun kaikki muut meidän suvussa on tosi hoikkia ja jopa laihoja?! Siis voiskohan se johtua siitä, ettei kukaan muu meidän suvussa vedä lähellekään niin paljon makeaa ja rasvaista epäruokaa, kun toi mun geneettinen mummi!? Siis et niinku häh, eiks mun geenit muka toimikaan, häh?! Vastatkaa!!!

[sivustahuutaja]

Toisaalta kyllä terveysbuumi on kasvanut varsinkin viimeisen viiden vuoden aikana aika huomattavasti.

Onhan tuo terveyshommeli jatkunut jo pitkään elintason nousun tukemana. Ihmiset kasvavat pidemmiksi, sekä elävät pitempään ja terveemmin kuin aiemmin. Eli kyllä edistystäkin on vuosikymmenten mittaan tapahtunut. Ruokavaliot sisältävät tänä päivänä paljon enemmän niitä hyviä atomeita kuin aiemmin, mutta vastapainoksi sitä raakaa energiaa on ihan liikaa liikuntaan nähden.

[masa]

Ruokavaliot sisältävät tänä päivänä paljon enemmän niitä hyviä atomeita kuin aiemmin,

..ja myös enemmän. Meinaan vaan että onpas tylsä ostoskorin sisältö, kun yrittää vältellä sitä riivatun natriumglutamaattia..

[Pyry-Matias]

Minulla on tuosta säästöliekistä teoria jota kokemani käytäntö tukee. Kun kroppa on säästöliekillä niin se ei päästä vahinngossakaan mitään energiaa hukkaan.

Liian nopeassa laihduttamisessa kehon defenssit konkretisoituvat, jolloin kehon aineenvaihdunta hidastuu, eikä keho ikään kuin suostu laihtumaan. Tämä on mm. kilpaurheilijoille ja ravintsemustieteilijöille ihan peruskauraa. Oikea tapa onkin siis vähitellen totuttaa keho alempaan ruokamäärään ja mahdollisesti korkeampaan kulutukseen. Näin laihdut huomattavasti tehokkaammin ja mielekkäämminkin. Puhutaan viikoista ja kuukausista tuon proggressiivisen prosessin pituudessa.

Toinen oleellinen asia on tiedostaa ja seurata kehon lihas/rasvasuhdetta, jolla on - tietenkin - tärkeä osa terveydessä ja ulkonäössä. Liian usein puhutaan pelkästään laihtumisesta, vaikka mielestäni nohevampi mittari on rasvan polttaminen. Esmes nopea laihtuminen on lähes aina pääosin nesteen poistumista kehosta. Mutta laihduttaessa pitäisi mielestäni aina nostaa protskujen määrää, koska näin lihas ei häviä samalla lailla kokonaiskalorimäärän laskiessa, myös proteiini itsessään ei yhtä mielellään varastoidu kehoon kuin (nopeat) hiilarit.

Yksi todella usein unohdettu seikka on se, ettei keho ole robotti, ja laihtuminen ei koskaan ole lineaarista, vaan tasaantumia ja taantumia tulee varmasti. Näin on vaikka laihtuminen olisi kuinka hyvin räätälöityä ja oikeaoppisesti tehty. Niistä vaikeuksista ei heti kannata huolestua, vaikka ne harmillisia ovatkin.

[annepa]

Oikea tapa onkin siis vähitellen totuttaa keho alempaan ruokamäärään ja mahdollisesti korkeampaan kulutukseen. Näin laihdut huomattavasti tehokkaammin ja mielekkäämminkin. Puhutaan viikoista ja kuukausista tuon proggressiivisen prosessin pituudessa.

Oikeita tapoja tuntuu olevan monia, sitähän tässä ketjussa on jauhettu. Mulle toimii tämä mitä nyt teen. Menin vahingossa säästöliekille, ei ollut tarkoitus. Se ei tapahtunut yhdessä yössä (tai mistä mie tiijän). Olin siinä himmeystilassa kuitenkin aika kauan, siis kuukausia, ennen kuin tajusin mistä on kyse. Päälimmäinen tarkoitus projektissa ei ollut laihtua vaan parantaa elintapojani. Ensisijainen ja toivotuin tulos prosessissa oli se että jaksan paremmin sekä töissä että vapaalla kun ruokailu, liikunta ja uni on kunnossa. Tämän olen jo saavuttanut Tuli vaan mieleen tuo säästöliekki kun Manala kertoi himmeilyistään.

Täytyy vielä huomauttaa että laihdutusKUURI on minun mielestä hölömöä, mulla on tarkotus että nää elintavat kestää hautaan asti.

(ja nyt tietysti Pyry-Matias ei tarkoittanutkaan tätä ohjeeksi vaan käytti passiivissa virheellisesti sinä-muotoa...)

Miten minusta kuulosti (tai näytti) tämä postaus siltä että "kerrotaanpa nyt tytölle mikä on _oikea_ tapa ja miten lasketaan kaloreiden sijaan protskuja" Tätähän tämä on koko ketju täynnä; yks sanoo että minun tapa on oikea johon toinen sanoo että ööksihanpösilö.

[Pyry-Matias]

Tätähän tämä on koko ketju täynnä; yks sanoo että minun tapa on oikea johon toinen sanoo että ööksihanpösilö.

En ole koko ketjua viitsinyt lukea, mutta useimmiten erimilisyydet ovat olleet näkökulma-tasolla tai sitten halutaan kaikkein eniten pönkittää omaa erinomaisuuttaan. Ei siis mitään uutta Varsinaisia mielipide-eroja on niin vähän, että ei niillä näin pitkää ketjua rakenneta. Ja onhan aihe tunteita herättävä, kaikilla on kokemusta. On vaikea suhtautua objektiivisesti.

[nowaysis]

Itse en lukis mitään kilon painonvaihteluja vielä laihtumiseksi tai lihomiseksi. Mulla saattaa vaihdella parikin kiloa viikon sisään, enkä ole edes kovinkaan painava. Painaako joku muka aina 500g tarkkuudella saman verran?

[Bliss]

Painaako joku muka aina 500g tarkkuudella saman verran?

Ei kai sentään?
Mä esim. en itseasiassa tiedä paljonko painan, enkä ole niin kovin kiinnostunut edes. Pääasia, että vanhat vaatteet sopivat päälle

[nowaysis]

Mä kyllä tarkkailen painoani. Äiti kerran osti jonkun rasvaprosenttivaa'an eikä uskaltanutkaan viedä sitä kotiin koska iskästä se ois turhake ja silleen ja äiti jätti sen vaa'an mulle. Alle tietyn painon ei saa mennä, ja suunta mieluusti siis ylöspäin. Kasvattelen tässä lihaksia aikani kuluksi ja elämääni sulostuttamaan Eiku ihan hyödyksi. Ja ulkonäöksi toki

[annepa]

Itse en lukis mitään kilon painonvaihteluja vielä laihtumiseksi tai lihomiseksi. Mulla saattaa vaihdella parikin kiloa viikon sisään, enkä ole edes kovinkaan painava. Painaako joku muka aina 500g tarkkuudella saman verran?

Niin mullakin, eikä se haittaa. Katsonkin pitkällä aikavälillä. Jos se kilon painonvaihtelu on aina ylöspäin niin kyllä se sillon on mulla ainakin läskin lisääntymistä. Sitä vaan ei sillälailla huomaa kun se tapahtuu hiljalleen, jos ei siihen oikeasti kiinnitä erikseen huomiota.

Mulla esim kävi näin: Muutin Helsinkiin, aloin käveleen työmatkat -> paino tippui 2 kiloa. Tässä uudessa tilassa pysyin yli vuoden, joten voitaneen sanoa että kyse oli laihtumisesta eikä esim menkkojen aiheuttamasta nesteenkeräämisestä (ne tuli sit päälle, mut lähti kans, kerran kuussa).
Töihin tuli karkkipiste -> painoni nousi 2 kiloa, koska olin armoton sokerihiiri vielä silloin. Tässä uudessa tilassa painoni pysyi 2 vuotta, oikeastaan riippumatta mitä tein. Muutin ja lopetin työmatkakävelyt-> painoni nousi kaksi kiloa ja pysyi tässä 2 vuotta. Aloin tekeen töitä kotoa paljon enemmän kuin aikaisemmin -> painoni nousi kaksi kiloa ja pysyi siinä 2 vuotta. Lopettelin tupakinpolttoa enkä ymmärtänyt hillitä syömistä tarpeeksi -> painoni nousi 2 kiloa. Tässä on nyt sitten vuosien aikana tullut 8 kiloa lisää, ja vaikka lyhyellä aikavälillä tuo 2 kiloa on vielä laskettavissa jonkinlaiseen painonvaihteluun esim menkkojen yhteydessä, niin nämä hormoontsydeemit tuli tohon vielä päälle. Eli mun ainakin on erotettava pieni painonvaihtelu esim nesteen kerääntymisen takia ja varsinainen läskistyminen vaikka se läskistyminen olisi pientäkin.

Että olipa jo aikaki tehä jotain asialle

[Herra Manala]

Ja tämä oli siis vaan teoria. Syö tarpeeksi, liiku tarpeeksi, himmeä olo häviää - tämä toimi mulla.

Niin ei mulla siis nyt/normaalisti mitään sellaista oloa ole. Silloin oli kun teki kympin lenkkejä, söi 1300-1500kcal ja kävi duunissa lisäksi. Mutta se oli ainoa keino laihtua se, tuntea voivansa huonosti. Kuten sanoin niin noin 1500-2500kcal valiolla en laihdu pelkästään töissä käymällä, ilman älytöntä itsensärääkkäämistä ja kropan vetämistä rutkasti vajaaenergian puolelle. Jos kaloreja lasken, niin olen huomannut että painoa rupee putoamaan vasta sitten, kun kalorien kulutus alkaa olemaan 2-3 kertainen syötyihin kaloreihin nähden. Sitä aiemmin ei tapahdu oikein mitään, ja hidas painonpudotus tuntuu olevan aineenvaihdunnallani mahdotonta. Elimistö jotenkin ikäänkuin pyrkii pitämään painon vakiona hinnalla millä hyvänsä, ja ennemmin vaikka sammuttaa lamput vintiltä kuin alkaisi hitaasti ja tasaisesti polttamaan vararavintoja. Se on ihan perkeleen ärsyttävää. Hampaat irvessä tai ei ollenkaan.

[annepa]

Elimistö jotenkin ikäänkuin pyrkii pitämään painon vakiona hinnalla millä hyvänsä, ja ennemmin vaikka sammuttaa lamput vintiltä kuin alkaisi hitaasti ja tasaisesti polttamaan vararavintoja. Se on ihan perkeleen ärsyttävää. Hampaat irvessä tai ei ollenkaan.

Niinhän se tekee. Jos oma olo on pop niin suosittelen tuota ei ollenkaan -vaihtoehtoa. Paitsi tietysti ehkä sitten jos olet turvonnut yli äyräiden siitä kun viimeksi nähtiin (mistä on pitkä aika, joo), mutta ei sun jutuista sitäkään käsitystä kyllä saa. Ei ollenkaan -vaihtoehdossa on mukavaa se että elämä on nautinnollista

Mut siis pointtini oli että syötkö NYT tarpeeksi? Jos sulla on kerran niin fyysinen työ jne? Vrt se mun isän 10 000kcal...

Siis munhan hoksaukset on tullu siitä että mulla OLI huono olo ja sille oli pakko tehä jotakin. Aloin siis järkeistämällä ruoka-aikoja ja jättämällä mässyttelyt vähemmälle. Aloin syödä 3x päivässä mut epähuomiossa söin "liian terveellisesti" eli kovasti rehua (toki muutakin, mut lisäsin kasvisten määrää huomattavasti) jne josta seurasi että en saanut tarpeeksi energiaa -> säästöliekki. Tän kun tajusin ja korjasin asian niin olo alko parantua.
Mut mulla tuntuu olevan helppo systeemi, perusjutut joita aina hoetaan tepsii mulle: syö tarpeeksi usein oikeanlaista ravintoa, herkuttele joskus, nuku tarpeeki ja liiku joka päivä. Itsepetoksen lopettaminen tässä prosessissa vaikeinta oli - toki makeanhimosta eroonpääsyn vaikeutta ei voi vähätellä sitäkään.

[Herra Manala]

Mut siis pointtini oli että syötkö NYT tarpeeksi? Jos sulla on kerran niin fyysinen työ jne? Vrt se mun isän 10 000kcal...

Äläs nyt, justhan tuossa ammattilainen totesi, ettei 5000 kilokaloria pysty päivässä kuluttamaan oikein millään.

En mä työpäivinä varmasti tarpeeksi syö, mutta pysyn kyllä hengissä.

[annepa]

Mut siis pointtini oli että syötkö NYT tarpeeksi? Jos sulla on kerran niin fyysinen työ jne? Vrt se mun isän 10 000kcal...

Äläs nyt, justhan tuossa ammattilainen totesi, ettei 5000 kilokaloria pysty päivässä kuluttamaan oikein millään.

Huomasin, mutta EN USKO RUHAHAHAA. Ja mie totesin että kyllä pystyy, jopa kaksinkertaisen määrän.

En mä työpäivinä varmasti tarpeeksi syö, mutta pysyn kyllä hengissä.

Eli on mahdollista että olet säästöliekillä vaikka valot onkin päällä.

[Herra Manala]

Eli on mahdollista että olet säästöliekillä vaikka valot onkin päällä.

On myös mahdollista, että aineenvaihduntani on jumittanut pysyvästi säästöliekille, ja pysyy siellä vaikka tekisin mitä.

Muistaakos muuten kukaan sitä tutkimusta muutaman vuoden takaa, missä todettiin että keskosilla on 3-kertainen riski aikuisiän lihavuuteen sen vuoksi että sokeriaineenvaihdunta menee "get all you can" -tyyppiselle fail-safe -moodille, eikä palaudu?

[NegaDuck]

Yhryn annepaan tässä. Otas Manis evästä duuniin. Pähkinä-rusinaa, omppuja, protskupatukka, mikä vaan tuntuu sopivalta.

Edit: jaa, tuo edellinen viestisi saattaakin muuttaa asian.

[Elppis]

Yhryn annepaan tässä. Otas Manis evästä duuniin. Pähkinä-rusinaa, omppuja, protskupatukka, mikä vaan tuntuu sopivalta.

Mikä niissä ompuissa oikein on? Mä oon saanut käsityksen että sisältävät hirveän määrän sokeria (vaikkakin hedelmäsokeria).

[NegaDuck]

Mikä niissä ompuissa oikein on? Mä oon saanut käsityksen että sisältävät hirveän määrän sokeria (vaikkakin hedelmäsokeria).

Tuli vaan mieleen ekana. Pitävät lääkärin loitolla, tai jotain. Joka tapauksessa koska niissä on ne kuidut (eli hedelmälihat) mukana, se hirveä määrä sokeria ei pläjähdä verenkiertoon yhdellä jysäyksellä vaan vapautuu hieman tasaisemmin kuin vastaavakalorinen lasi omenamehua.

[BettyB.]

Oiskohan nyt kuitenkin järkevintä kaiken tän arvailun ja tekosyidenkin keksimisen sijaan painella lääkäriin ja selvittää faktat.

Ja kyllä, varmasti löytyy lääkäri, jolla on tarjota muutakin kun keskitysleiriä.

[Herra Manala]

Oiskohan nyt kuitenkin järkevintä kaiken tän arvailun ja tekosyidenkin keksimisen sijaan painella lääkäriin ja selvittää faktat.

Ja kyllä, varmasti löytyy lääkäri, jolla on tarjota muutakin kun keskitysleiriä.

Jos minulle puhut niin oonhan mä ollut jo lääkärissä selvittämässä faktoja. Sieltä selvisi että a) verensokeri ja veren insuliinitasot olivat poikkeuksellisen korkeat b) pitäisi liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin.

Eli melkoisen suuria uutisia.

[Elppis]

Omenassa n.37kcal, 2dl omenamehua 22kcal.

[Quinevere]

Tämä viimeiset viisi sivua on loistava esimerkki kirosanasta nimeltä medikalisaatio. Juu, kyllä hyvä lääkäri parantaa läskit lääkkeillä, toki. Ovat vaan niin vittumaisia, etteivät viitsi. Ketjussa esiintyneillä defensseillä siihen tarvittaisiin tosin lähinnä se fotosynteesiä estävä lääke, ei tuohon oikein muuta ratkaisua ole, mutta kyllähän se toki järjestyy jos lääkärillä oikein tahtoa on, eikös vaan. Se kilpirauhasen vajaatoiminta kun löytyy vain varmaan 0.1 %:lla lihavista. Suosittelen varmaan kohta homeopatiaa. Ja turha selittää, ettei ole omakohtaista kokemusta, sillä itsekin olen taipuvainen läskistymään, ellen katso mitä syön ja liikun vain vähän. Silti en ole muutakaan ratkaisua keksinyt vittumaisuuttani edes itselleni, kuin ne typerät epäempaattiset elämäntavat.

Juu, en esitä asiaa potilaille tällä tavalla, eikä nykytyössä onneksi tarvitse noihin asioihin edes puuttua.